Keittiörealismia

tiistai 22. marraskuuta 2011

Tätä on arki keittiössä:
Tiskaan astioita, yritän hinkata paistinpannua puhtaaksi, otsa nojaa keittiökaapin oveen. Kädet keskittyvät tiskaamiseen, mutta katse harhailee laattojen saumoissa (ovatpas ne likaiset, pitäisi varmaan hankkia jotain superainetta), kuluneessa työtasossa (miten tuon viinilasin jättämän rinkulan saisi poistettua) ja keittiökaapin ovissa (jep, nekin pitäisi pestä!).


Ei kovin innostavia maisemia tiskaajalle. Pää kääntyy kohti ruokailutilan päässä olevaa ikkunaa (onpas nätti auringonlasku, hei ei kai tuo ole lunta) ja yhtäkkiä pannusta kippaantuu litra vettä päälle. Ei auta katsella maisemia.



Ja myös tätä:
Teen ruokaa. Liesituuletin humisee korvien korkeudella, ja tuijotan kaapinovia (miten nuo rasvaiset sormenjäljet saisi kerralla pois) ja rasvapisaroita, jotka täplittävät hellan ja työtason (muista pyyhkiä ne pois heti!).

Tiedän katsomatta, että ulkona on kaunis ilma. Aurinko paistaa, valo loistaa silmäkulmaan, mutta päätä ei kyllä uskalla kääntää, ettei tule palovammoja. Tuijotanpa sitten näitä kaapinovia tai vaikkapa maustehyllyn valikoimaa (muista ostaa mustapippuria!).





Tätä se olisi parhaimmillaan:
Auringon säteet lämmittävät vielä lasin läpi. Naapurin koira pyörii lehtikasassa, utelias pikkulintu tulee kallistelemaan päätään ikkunan taakse. Tiskaan patoja ja kattiloita, mutta katseeni vaeltelee ulkona, edessäni olevasta ikkunasta levittäytyvässä maisemassa. Tässähän melkein unohtaa tekevänsä pakollisia kotiaskereita. Ajatukset saavat levätä raukeassa maisemassa.







Mistä on kyse? Keittiösuunnittelu on vasta viime vuosina kiinnittänyt huomiota siihen, mitä ihminen näkee työskennellessään keittiössä. Ehkä suunnittelu on tullut ruoanlaittoinnostuksen vanavedessä tai ehkä joku on vain tajunnut, miten kivaa on nähdä jotain mielenkiintoista ruokaa laittaessa.


Mietitäänpä peruskeittiötä. Siinä ruoanlaittaja näkee useimmiten edessään keittiökaapin tai seinän. Kumpikaan ei ole kovin innostava maisema. Ikkuna on jossain sivulla tai selän takana, mutta ei sinne pysty vilkuilemaan, jos haluaa saada jotain tehdyksi.

Askel tästä parempaan ovat saarakkeet, jolloin voi katsella muita perheenjäseniä tai vaikkapa televisiota puuhaillessaan. Edelleen huomio voi kuitenkin kiinnittyä pieniin ärsyttäviin asioihin: sotkuun, keskeneräiseen projektiin ja niin edelleen.



Vasta lähiaikoina olen nähnyt keittiöitä, joissa jokin keittiön toiminto on sijoitettu suoraan ikkunan eteen. Miten fiksua! Useimmiten ikkunan edessä on tiskiallas, mutta matalamman ikkunan edessä voi olla myös hella. Joskin se ei välttämättä ole kaikista kätevin paikka höyryjen takia.

Kun keittiötason sijoittaa ikkunan eteen, saa keittiössä puuhailija paitsi näkymän myös valoa. Ruokapöytä voisi kerrankin olla siellä huoneen toisessa päädyssä (ikkunattomassa päädyssä), koska ruokaillessa voi kääntyä katsomaan välillä maisemia tai keskittyä vaikkapa lukemaan lehteä.


Remonttikohteissa keittiön sijoittaminen ikkunaseinälle voi olla vaikeaa. Perinteisestihän alakaapistot ovat 90cm korkeudella ja ikkunat tätä matalammalla. Poikkeuksia voi kuitenkin olla, joten mittaaminen kannattaa.

Ja jos ikinä pääsen rakentamaan taloa, pidän huolen, että keittiössä on paitsi ikkuna myös tiskipöytä ja tiskiallas sen edessä.

Kuvat lainattu: ensimmäinen kuva Skeppsholmen, muut kuvat Hemnet.se

2 kommenttia:

  1. Hurmaavia kuvia. Ihanhan tässä remonttikärpänen taitaa puraista...
    Olen aina haaveillut ikkunasta keittiön "puuhastelunurkkaukseeni". Ikkuna löytyy ruokapöydän luota, mutta tiskialtaan tai hellan eteen voisin ikkunan huolia. Tosin keittiöni sen puoleinen seinä on tielle päin ja ohikulkijat näkisivät keittiööni suoraan ... Pitää varmaan hankkia se ikkuna ja laittaa talon herra pitämään keittiö järjestyksessä ohikulkijoiden varalta :D

    VastaaPoista
  2. Kirsi: Remonttikärpänen... :) jos asia olisi minusta kiinni, tekisin koko ajan pientä remonttia. Sisustushaaveilu on vähän sellaista.

    VastaaPoista

BLOG DESIGN BY ADORATION