31. toukokuuta 2017

Haluatko ryhdikkään pöytäliinan? Tee se kovetetusta puuvillasta

0 comments
Muutaman viikonlopun takaiselta Kuopion reissulta jäi käteen kassillinen kankaita matkalle osuneesta Marimekon Outletista. Erityisen innoissani olen Puisto-osasto-kuosin kankaasta, josta minun on tarkoitus tehdä meille uusi pöytäliina. Kuosi on mennyt minulta aikanaan täysin ohi. Selvittelin, että kyseessä on 2015 vuoden malliston kuosi. Se sopii täydellisesti yhteen tuolien Designers Guildin kankaan kanssa.

Liikkeessä kummastelin tavallista jäykemmältä tuntunutta kangasta. Kysyin myyjältä, oliko se puuvillaa lainkaan. Kyllä oli, mutta kuulemma kovetettua puuvillaa. Käsittely tekee kankaasta jäykän ja näin ollen todella ryhdikkään pöytäliinoihin, päällystämisiin tai vaikkapa kangastauluihin.

Reissun jälkeen minulla ei ole ollut aikaa kaivaa ompelukonetta esiin, mutta en myöskään malttanut jemmata kangaslöytöäni tämän pidempään. Heitin kankaan sellaisenaan vinottain ruokapöydän päälle ja toden totta, se valuu todella ryhdikkäänä reunoilta alas.

Myyjän mukaan kankaan kovuus kestää vähintään muutaman pesun, minkä jälkeen se pehmenee niin sanotusti tavalliseksi puuvillakankaaksi. Olen kuullut tärkätystä pellavasta, mutta kovetetusta puuvillasta en koskaan. Näyttää siltä, että tästä tulee ihana liina.

Ja nuo pionit! Neonpunainen on aina neonpunainen. Heikko kohtani kukissa.








27. toukokuuta 2017

Tuokiokuva: Illalla viimeiseksi vielä raparperia

0 comments


24. toukokuuta 2017

Saako halvalla hyviä kukkia?

4 comments
Elämää on vielä kodissa sisälläkin. Jos joku vaikka pohti, onko Sisätiloissa muuttunut Ulkotiloiksi. Ei sentään. Mutta niin Instagramissa kuin täällä blogissakin tullaan näkemään jatkossakin aika paljon piha-asiaa.

Mutta kyllä meillä vihertää sisälläkin. Innostuin kuvaamaan ilta-auringossa ruokapöydällä maljakossa olevia tertturuusuja. Ne ovat uusin bongaus lähimarketin kukkanurkkauksesta. Yleensä nappaan mukaani terttuneilikat, jotka ovat takuuvarmoja kestävyydeltään. Nyt minua houkutteli ruusujen runsaus. Kuuden oksan nippu oli riittävän iso täyttämään maljakon.

Markettikukat ovat edullisia peruskukkia, jotka kestävät vähintäänkin sen mitä hinta-laatu-suhde antaa olettaakin. Postauksen otsikon kysymykseen vastaukseni on, että kyllä saa, jos tietää, mitä ostaa. Tulppaanit ovat lyhyemmän ajan freesejä kuin neilikat ja nämä tertturuusutkin näyttävät nupsahtavan herkemmin seisovasta vedestä (jota en millään muista/ehdi/tajua vaihtaa päivittäin).

Ostan kukkia säännöllisesti sekä marketista että kukkakaupasta. Jälkimmäisestä tulee haettua vähän erikoisempia kukkia, kuten liljoja.

Tykkään siitä, miltä kukat näyttävät nojaillessaan ihan vapaasti maljakon reunaan, mutta olisi ihanaa myös oppia tekemään rentoja kimppuja. Pitänee katsella sidontakursseja sillä silmällä.









21. toukokuuta 2017

Piha kuin uusi - pienillä muutoksilla toimivampi ja tilavampi takapiha

0 comments
Tänä viikonloppuna alkoi viimein todellinen pihakausi. Pesin ja puunasin terassin, kalusteet ja grillin, vein pehmusteet paikoilleen, nostin uudet betonijakkarat omille paikoilleen, laitoin yrttien siemenet multaan ja istutin loput kasvit. Kausi korkattiin muurinpohjaletuilla.

Tuntuu kuin olisimme saaneet ihan uuden pihan. Purin jo aiemmin keväällä terassin valkoisen kaiteen, mikä jo yksinään avarsi pihaa todella paljon. Kaide oli turha, koska terassilta on matkaa maahan kokonaiset viisi senttimetriä. Lisäksi se peitti pihan yhden kulman kokonaan näkyvistä, mikä teki koko alueesta ahtaan. Aidan ainoa hyvä puoli oli, että se toimi tarvittaessa laskutasona ja nojailupuuna grillatessa. Tilalle hankimme kaksi betonijakkaraa.

Toinen muutos on yhteen kulmaan tehty sora-alue. Halusin pihaan vähän lisää ilmettä ja keksin, että sora-alueella saisin helppohoitoisen ja näyttävän elementin pienelle pihalle. Soran alta on nurmikko poistettu. Soran ja ruohikon väliin on upotettu rajausnauha. Tämän jälkeen levitin mullan päälle suodatinkankaan ja kumosin sen päälle (säkkitolkulla) kiveä. Hommaan meni yhden viikonlopun iltapäivät. Suodatinkangasta meillä oli ennestään, joten ostettavana oli reunanauha, sorasäkit ja maahan upotetut sinkkiruukut. Rahaa koko hommaan meni noin 150 euroa.

Naapurin aitaa vasten kasvavat herttavuorenkilvet saivat jäädä paikoilleen. Rajasin ne kuitenkin pihalta löytyneillä kivillä sorasta. Nyt ne roikkuvat kauniisti soran päällä.

Rajasin sora-alueen sisälle hyötykasviviljelmäni eli vanhan laatikossa kasvavan raparperin ja uudet, maahan upotetut yrttiruukut. Mustien sinkkiruukkujen keskelle laitoin vielä pihalta hautautuneena löytyneen liuskekiven astinkiveksi. Nyt pitää vain odottaa nouseeko tuolta mitään salaattiin laitettavaa. Yhdessä ruukussa kasvaa korianteria, toisessa pinaattia ja kolmannessa basilikaa. Lisäksi sohvapöydällä on kullanvärisessä vadissa kasvamassa tammenlehtisalaattia ja rucolaa. Olisipa ihanaa napsia syötävää omalta terassilta.

Tänään leivoin jo ensimmäisen piirakan oman pihan raparperista. Tästä se kesä alkaa!












18. toukokuuta 2017

Kiireisinä aamuina torkkupeitto hoitaa päiväpeiton virkaa

0 comments
Kutsun näissä kuvissa näkyvää petausta mieheni erikoiseksi.

Hän lähtee tavallisesti minua myöhemmin töihin ja vastaa siksi useimpina arkiaamuina sängyn petaamisesta. Kun tulen kotiin, tiedän makuuhuoneeseen katsoessani, onko hänellä ollut kiireinen vai rauhallinen aamu.

Tämä on se kiireinen versio. Ja mikäs siinä. Vaikka olen vankkumaton päiväpeiton kannattaja, tämä kevytversio näyttää oikein kesäiseltä ja rennolta.Yksiväriset pellavalakanat ovat tarpeeksi siistit ja rauhalliset, jotta ne voi jättää näkyviin. Eikös pääasia ole, että verhot ovat auki, jotta valo pääsee huoneeseen sisään?




15. toukokuuta 2017

Tuokiokuva: Kodin väripintojen geometriaa

2 comments



10. toukokuuta 2017

Mitä tekisin toisin ja mitä en, jos nyt suunnittelisin keittiön

0 comments
Pian tulee täyteen pari vuotta tässä kodissa ja meille suunnitellussa keittiössä. Kaiken kaikkiaan keittiö on edelleen yksi kodin suosikkitiloista, joka toimii arjessa loistavasti. Mutta, jos saisin tehdä siitä vielä paremman version, tulee mieleen toki joitain huomioita.


Mitä tekisin toisin?

Keittiössämme on hyvin työskentelytasoa, mutta saarekkeessa liesitaso katkaisee aika lailla puoliksi pitkän tasopätkän. Jos keittiöbudjettia ei tarvitsisi miettiä, olisin ehdottomasti siirtänyt liesituuletinta hieman seinään päin ja valinnut katonrajaan koteloitavan mallin. Huippuimurilla varustettua liesituuletinta ei kuitenkaan niin vain siirrellä. Siksi päädyin vain käsittelemään vanhan liesikuvun Tikkurilan Tunto-maalilla eikä huuva näytä vieläkään ollenkaan hullummalta.

Katonrajaan integroidun liesituulettimen seurauksena keittiöön saisi myös lisävalaistusta liesituulettimen molemmin puolin asennetuilla spoteilla tai roikkuvalaisimilla. Tämän nykyisen huuvan pariksi en valaisimia laittaisi.


Toisekseen integroisin jääkaapin korkean kaapinoven taakse. Tämä yhtenäistäisi upeasti keittiön syvennyksen, jossa meillä on korkea aamiaiskaappi, uuni, mikro ja jääkaappi vieri vieressä. Tätä ei remontissa tehty, koska vanha jääkaappi oli hyvässä kunnossa. Jos ja kun tämä nykyinen jääkaappi joskus hajoaa ja menee vaihtoon, tutkin integroinnin mahdollisuuden sitten siinä vaiheessa. Toki tätä voisi miettiä myös astianpesukoneen osalta, jolloin toinenkin alakaappirivi olisi yhtenäinen.

Edelleen, jos saan unohtaa budjetin rajoitukset, vaihtaisin pöytätason laminaatista kiviseen. Mielestäni taso on keittiön elementeistä se, jolla tuodaan arvokkuutta ja ilmettä eniten. Tällä hetkellä voisi olla vaikea välttää valkoisen marmorin houkutusta. Se näyttäisi upealta, jos tason toisi myös saarekkeen päätyyn, valumaan kohti lattiaa, jolloin marmori näkyisi myös olohuoneeseen. Sen sijaan ohuesta tasosta en luopuisi. Se näyttää silmääni modernilta ja tyylikkäältä. Mitään valittamista minulla ei kuitenkaan ole laminaatinkaan suhteen. Taso on kestänyt hyvin ja on edelleen oikein kaunis.


Mitä tekisin toistekin?

Ensimmäisenä keittiömme parhaista ratkaisuista täytyy mainita jälleen kerran aamiaiskaappi. 80 senttimetriä leveään korkeaan kaappiin tehty aamiaiskaappi pitää tasot siistinä laitteista, oliiviöljypullosta, leivistä ja hedelmistä. Sen lisäksi se kätkee sisäänsä tolkuttomat määrät kuivia ruoka-aineita. Ihan loistava keksintö, joka näyttääkin saavuttaneen melkoisen suosion myös blogikollegojen keittiöissä. En ihmettele!


Toinen arjessa toimiva ratkaisu on saareke. Me teemme paljon ruokaa, usein myös yhdessä, jolloin on kätevää, että toinen voi työskennellä kaapistojen välissä ja toinen saarekkeen ja ruokapöydän välissä. Työnjako on usein se, että minä pilkon ja mies kokkaa. Kummallakin on hyvin tilaa työskennellä ja samalla voimme jutella ja vuorotellen hämmentää ruokaa kattilassa. Pidän myös siitä, että ruokaa tehdessä ei tarvitse tuijotella seinää. Minä ainakin katselen mieluummin ulos pihalle.

Saareke on toteutunut unelma, jota ilman minun on vaikea miettiä keittiötä. Kaiken kaikkiaan keittiömme malli on varsin onnistunut. Kolmessa rivissä olevat kaapistot maksimoivat työtason ja säilytystilan määrän. Yleisilme on silti varsin kevyt ja ilmava, kiitos matalien yläkaappien ja kattoon asti yltävän laatoituksen.

Tämä keittiö on opettanut, että laatikot ovat alakaapeissa kätevimmät tavaroiden säilytykseen ja niiden käyttämiseen. Tavaroita ei tarvitse koskaan kurotella, ja kun kaikki on helposti näkyvissä, tavarat pysyvät myös hyvässä järjestyksessä.

Viimeisenä nostaisin esille koko seinän laatoituksen. Se on niin upea katseenvangitsija keittiössä, että tekisin sen uudelleen ihan milloin vain. Klassinen metrolaattakin kestää katseita edelleen, vaikka suurin buumi onkin sen osalta taittunut.

Heräsikö kysymyksiä tai kommentteja? Suosittelen miettimään tarkkaan, mitä keittiössä halutaan tehdä ja miten isolla porukalla. Suunnittelulla voidaan vaikuttaa niin moneen asiaan. Voin kertoa, että toimiva ja kaunis keittiö on arjessa todella iso ilo.


7. toukokuuta 2017

Terassin ovi on auki ja ensimmäiset kuvat pihan muutoksesta

2 comments
Tällä viikolla on ollut niin lämpimiä päiviä, että olemme pitäneet terassinovea auki olohuoneeseen. Harva asia tuo vahvemmin keväisen fiiliksen. Valkoinen verho ovenpielessä heiluu ilmavirrassa, pihalta kuuluu lintujen ääniä, ja terassin ylimmällä portaalla voi käydä lämmittämässä varpaita auringossa.

Jo näiden parin päivän aikana olen taputellut itseäni olalle siitä, että tajusin pyytää maalaria maalaamaan terassin sisäoven molemmilta puolilta valkoiseksi. Nyt kun ovi on auki, sisälle näkyy vain valkoista, sen sijaan, että keskellä olohuonetta olisi yhtäkkiä ruskea ovi. Ulompi ovi aukeaa tietysti ulos ja siellä taas ruskea on parempi väri.

Kesällä askeleet suuntaavat pihalle vähintään yhtä usein kuin sohvallekin. Istuskelen usein portailla ja nautin pihan vihreyden katsomisesta. Tänä vuonna vihreys on saanut vastapainokseen pihan kulmaukseen tehdyn sora-alueen, jonka keskellä kasvaa laatikossaan raparperi, ja tarkoituksena on laittaa maahan upotettuihin ruukkuihin erilaisia yrttejä kasvamaan. Iso muutos näkymän kannalta oli terassin aidan poistaminen. Tuntuu, että pihaan tuli roppakaupalla neliöitä lisää.

Vielä takapiha ja uusi sora-alue eivät pääse oikeuksiinsa, koska nurmikko ei viherrä täysillä. Ei siihenkään kauan mene. Sora-alueesta tarkemmin, kun saan sen viimeisteltyä.














Kurkista Instagramiin

© Sisätiloissa. Design by FCD.