12. kesäkuuta 2017

Tuokiokuva: Pöytäliina viimeistelee ruokailutilan kesäisen ilmeen

0 comments



8. kesäkuuta 2017

Ompelen vain kuosillisia sisustustyynynpäällisiä. Arvaatko miksi?

0 comments
Kangaslöydöt ovat viimein taittuneet tuotteiksi! Marimekon Pieni Hattarakukka -kankaasta tein pitkulaisia 40x60 cm kokoisia tyynynpäällisiä. Ne viimeistelevät olohuoneen kesäisen ilmeen.

Kuosissa sattui olemaan värejä, joita olohuoneessa on jo ennestään. Oranssi, sammalenvihreä ja sininen löytävät väriparinsa valaisimesta, sohvasta ja sohvapöydän Kaleido-tarjottimesta.

Tyynynpäällisten ompeleminen ei ole vaikeaa. Silti huomaan, että tartun vain kuosikankaisiin, kun mietin päällisten tekemistä itse. Kuosit tuovat sisustukseen nopeasti uutta näköä, mutta tämä ei ole päällimmäinen syyni yksiväristen kankaiden välttelyyn. Oikea syy löytyy sekin kuvasta.

Sohvalla uutta ovat myös kuparinväriset samettityynyt, jotka ovat olleet ostoslistallani viime talvesta, mutta tulivat vasta nyt vastaani H&M Homessa. Minusta tuntuu, että tällaisia yksivärisiä tyynyjä ompelemalla en saavuttaisi lisäarvoa siihen verrattuna, että ostan niitä valmiina.  Värivalikoimaakin on kaupoissa vaikka millä mitalla. Voi olla, ettei yksiväristen ompeleminen tulisi edullisemmaksikaan. Lisäksi tyynynpäälliset ovat niin kevyellä käytöllä, että ostopäällisten laatu kestää hyvin käytössä vuodesta toiseen.

Kun ompelen päällisen kuosikankaasta, voin saada päällisen, jollaista ei muilla ole ja joka parhaimmillaan kokoaa yhteen sisustuksen värejä. Näin kävi tämänkin Marimekon tarjouskankaan kanssa.









4. kesäkuuta 2017

Retrokasvi vuorenkilpi on puutarhan helpoin tyyppi

2 comments
Tiedän, että monen vanhan pihan kasvi vuorenkilpi jakaa mielipiteet aika vahvasti. Toiset eivät haluaisi koko mummokasvia enää nähdäkään ja osa tykkää. Minä kuulun jälkimmäiseen ryhmään.

Kerron teille lyhyen tarinan, joka muutti mielipiteeni vuorenkilpien suhteen. Meillä kasvaa herttavuorenkilpeä muun muassa takapihalla aidan vieressä (tai ainakin luulen, että kyseessä on juuri herttavuorenkilpi). Kun aloin suunnitella sora-aluetta samalle puolelle pihaa, mietin pitäisikö aidanvierus tyhjentää, jotta soran saisi vietyä aitaan kiinni. Olin kuitenkin viime syksynä ja uudelleen keväällä putsannut herttavuorenkilpien juurelta pois kuolleet lehdet, joten ajattelin katsoa, oliko työlläni mitään merkitystä. Lisäksi aidanvierus näytti siltä, että jokin reunuskasvi ei olisi pahitteeksi. Muistelin, että viime kesänä vanhat kasvustot olivat näyttäneet vähän surkeilta. Ehkä tänä vuonna homma olisi toinen.

En tiedä vaikuttiko siivoaminen vai mikä, mutta vanhat vuorenkilvet kukoistavat ja ovat innostuneet jopa kukkimaan. Lehdet kiiltevät tummanvihreinä ja kurottelevat vahvoina kohti taivasta.

Sora-alue on saanut oikein terhakan reunuksen näistä vanhuksista, joten en enää missään nimessä halua kaivaa niitä pois penkistä. Tykkään raparperimaisista lehdistä, mutta erityisesti siitä, ettei näitä tarvitse kastella eikä hoitaa koko kesänä. Ehkä syksyllä jälleen putsaan kuolleet lehdet pois. Jos sillä selviää, niin vähään ovat tyytyväisiä. Olisiko vuorenkilvestä jopa uudeksi pihan trendikasviksi?







Kurkista Instagramiin

© Sisätiloissa. Design by FCD.