30. tammikuuta 2018

Miksi kaiken pitää aina muuttua? - Näin minä ajattelen sisustamisesta

8 comments
Olen törmännyt viime aikoina monta kertaa ajatukseen, että sisustamisessa ja eritoten sisustamisessa harrastuksena, intohimona tai tapana asua ja elää on jotain väärää, noloa tai paheksuttavaa. Moni ei edes nykyään halua myöntää sisustavansa. Koti nyt vaan näyttää joltain ilman pohdintaa ja suunnittelua.

Onko tämä edes mahdollista? Eikö sisustamista ole sekin, että valitsee kotiinsa mieluisia tavaroita, koska ajattelee niiden sopivan omaan elämäntyyliin ja kotiin?

Jäin miettimään, miksi omalla kohdallani sisustus on jatkuvassa liikkeessä - ja pitäisikö siitä tuntea huonoa omaatuntoa?

Postauksen kuvituksena on olohuoneen sisustusta vuosien varrelta.



Koti on minulle maailman tärkein paikka. Vietän siellä eniten vapaa-aikaa ja viihdyn kotona erinomaisesti. Yksi syy tähän on kodin sisustus, sen esteettinen ulkonäkö. Olemme mieheni kanssa tehneet kotona ratkaisuja, jotka miellyttävät meitä ja ennen kaikkea sopivat meidän tapaamme elää ja olla. Voin paremmin, kun koti on visuaalisesti miellyttävä. Muutoin viettäisin varmasti paljon enemmän aikaa muualla. Tai näin on ainakin käynyt kaikenlaisissa kesätöiden aikaisissa väliaikaisissa asunnoissa nuoruuden varrella.





Joku on kiinnostunut muodista, taiteen tekemisestä tai vaikkapa kropan muokkaamisesta liikunnalla, minä panostan edellisiä enemmän sisustukseen. Se on minulle tapa ilmaista itseäni ja käyttää mielikuvitusta. Omistusasunto ja mahdollisuus muokata vapaasti omaa asuintilaa, antaa minulle onnentunteita ihan säännöllisesti. 

Samoin kuin kaikissa asioissa, joihin tuntee intohimoa, myös sisustusmaku muuttuu, kehittyy ja jalostuu. Ideat vaihtuvat, johonkin kyllästyy, jokin toinen asia nousee ikisuosikiksi ja välillä tulee tehtyä todellisia hutivalintoja. Sisustamisessa tämä tarkoittaa, että koti on jatkuvan ideoinnin alla. Aina on jokin huone tai nurkka, johon on keksinyt paremman ratkaisun. Meillä ovat viime aikoina vaihtuneet seinäpätkien sävyt, koska niissä muutos on helppo ja nopea tehdä.

Sen sijaan paljon tarkemmin harkitsen sisustusostosten tekemistä. Huonekaluja meille ostetaan vain tarpeeseen ja pitkäaikaisiksi kavereiksi. Tekstiilejä ostan enemmän, mutta nekin kiertävät sitten vuosia huoneesta toiseen ja usein sitä löytää varaston kätköistä aivan uusia yhdistelmiä. Rahaa enemmän kotiin on meillä käytetty vaivaa, ajatusta ja aikaa. Toki myönnän, että jos budjettia olisi rajattomasti, koti näyttäisi vielä erilaiselta. Mutta realiteetit rajoittavat elämässä kaikkea ja hyvä niin.





Mitä noloa sisustamisessa voi olla? Sekö, ettei koti ole kerralla valmis, täydellinen ilmentymä asukkaansa esteettisestä tyylistä ja visiosta? Eikö se tarkoittaisi pysähtymistä? Mitä useampaa kotia olen sisustanut, sitä paremmin olen oppinut tuntemaan omaa tyyliäni ja makuani. Mutta samalla sisustamisen unelmat kasvavat. En asu vielä unelmieni kodissa, mutta tiedän ainakin vähän, mitä sellaiselta toivoisin.

En oikein osaa tuntea sisustamisen suhteen huonoa omaatuntoa muusta kuin siitä, että tapan liikaa viherkasveja (ja kadehdin esimerkiksi äitiäni, joka ei kuulemma hoida omia viherkasvejaan, mutta saa ne pysymään hyvissä voimissa vuodesta toiseen).

Mitä mieltä te olette? Liikutaanko sisustamisen kanssa ihan turhan hömpän alueella?


28. tammikuuta 2018

Inspiroiva koti: Värien lämpimämpi puoli

0 comments
Pitkästä aikaa ajattelin jakaa kanssanne kuvia inspiroivasta kodista. Tämä asunto kiinnitti huomioni Fantastic Frankin sivuilla polttavanoranssin seinänsä ansiosta.

Nythän sisustuksissa näkee paljon tuota väreillä naamioimista, eli samalla värillä olevia elementtejä päällekkäin, jolloin erilliset asiat uppoavat kuin yhtenäiseksi pinnaksi. Asunnon keittiö on tehty tällä tavoin visuaalisesti huomaamattomammaksi, olkoonkin, että oranssi on itsessään räikeä. Väripinnan ansiosta yläkaappi ja alakaapit uppoavat seinään ja tilaa jää mustalle tasolle ja seinävalaisimille. Näyttää todella kivalta!

Vaikka kyseessä on kauttaaltaan hyvin vaalea asunto, minulle jäi siitä lämmin fiilis. Piti palata monta kertaa kuviin uudelleen katsomaan, kuinka paljon lämpimiä sävyjä oli todella käytetty. Oranssin lisäksi asunnon eteisessä on okraa, kylpyhuoneessa terrakottaa ja samaan ruskeaan sävyperheeseen kuuluu myös asunnon kaunis puulattia. Ehkä on juuri lattian ansiosta, että asunnon fiilis taipuu lämpimän puolelle. Se kulkee punaisena lankana läpi tilojen, jolloin kaikilla isoilla pinnoilla ei tarvitse käyttää lämpimiä sävyjä.

Tällä hetkellä tuntuu, että sävyistä kiinnostavimmat ovat lämpimiä kaikkien kylmien harmaiden ja valkoisen jälkeen. Silti kylmiäkin sävyjä tarvitaan, sillä niiden rinnalla lämpimät sävyt saavat tänne pohjoiseen sopivan hehkunsa.

Jos sisustuksen koko väripaletti koostuisi lämpimistä sävyistä, vaikutelmasta tulisi helposti tunkkainen ja vanhahtava. Luonnonvalo on Suomessa usein niin kova, että se vääristää pelkkien lämpimien sävyjen kavalkadin. Mutta jotain taikaa on siinä, kun asettaa lämpimän sävyn viileän rinnalle. Syntyy kontrasti, joka korostaa molempien parhaita puolia. Katsokaa vaikka tämän asunnon makuuhuonetta, jossa viileänsiniset seinät saavat viherkasvin, maiseman ja sisustustyynyt pomppaamaan esille. Oletteko samaa mieltä?













Kaikki kuvat lainattu luvalla / All pictures borrowed by permission of: Fantastic Frank

24. tammikuuta 2018

Tuokiokuva: Tulppaanikauden startti markettikukilla

4 comments





19. tammikuuta 2018

Talvinen olohuone: En olisi uskonut, miten kivalta harmaa ja ruskea näyttävät yhdessä

2 comments
Olin pitkään sitä mieltä, että harmaa ja ruskea ovat vaihtoehtoja, jotka eivät sopisi samaan sisustukseen. Sitten tuli takinkääntö ja ihastus ruskeaan. Tämä ei kuitenkaan hälventänyt rakkauttani harmaata kohtaan, jota löytyy kotoa muun muassa korkean olohuonetilan päätyseinästä. Tuo tummanharmaa sävy on edelleen aivan nappi juuri tuolle seinälle.

Unikko-tyynynpäällisten myötä ruskea on kuitenkin hiipinyt olohuoneeseen. Makuuhuoneen ruskea samettiverhokin löysivät paikkansa ison ikkunan vierestä. Kun nyt katson olohuonetta, näen siellä sulassa sovussa tummaa harmaata ja syvää ruskeaa. Se siitä kahtiajaosta.

Harmaan ja ruskean yhdistelmässä on jotain hyvällä tavalla 70-lukulaista. Ja onhan olohuoneessa toki edelleen paljon vaaleutta vastapainona. Tunnelma voisi mennä omaankin makuuni jo liian tummaksi ilman tätä rinnalla olevaa vaaleutta. Näen jo mielessäni 70-luvun sisustuksen, jossa harmaa yhdistyi monesti tummalla puulla paneloituihin huoneisiin, nahkaan... Ihana ajatus, jos sisustaisin olohuoneen sijaan takkahuonetta (mikä olisikin ihana omistaa!). Jos muuten saisin valita vapaasti, haluaisin kodikseni suuri-ikkunaisen 70-luvun omakotitalon atriumpihalla. Tietäisin tasan tarkkaan, millaisen siitä remontoisin.









15. tammikuuta 2018

DIY: Eteisen seinähylly minimalistin mieleen

0 comments
Viikonloppuna sain inspiraation uudesta eteisen seinähyllystä ja laskutasosta. Tähän asti virkaa on hoitanut aikoinaan edelliseen kotiin ostettu kenkäkaappi, joka tässä kodissa on jäänyt todella vähälle käytölle. Se kärsi myös muutossa sen verran, että laatikot eivät toimineet enää moitteetta. Kaappi sijoittui eteisessä liukuovikaapiston päähän, joka aukeaa suoraan olohuoneeseen. Pari vuotta kenkäkaappia katseltuani päätin keksiä sille vaihtoehdon, joka olisi esteettisesti kaunis, veisi vähemmän tilaa ja olisi toimiva tehtävässään avaimien, puhelinten ja muiden käsistä laskettavien pikkutavaroiden pitopaikkana.

Olen pitkin talvea etsinyt nurkkaan jotain valmista ratkaisua. Ihastuin Artekin seinälaatikkoon, mutta järki kielsi laittamasta viittäsataa euroa niin pieneen huonekaluun. Laatikon jälkeen muut laatikkoratkaisut taas tuntuivat huonoilta kompromisseilta. Homma jäi hautumaan, kunnes Pinterestissä vastaan tuli idea ohuesta hyllystä, joka olisi samaa sävyä seinämaalin kanssa ja yltäisi seinästä seinään. Siitä se ajatus sitten lähti.

Jo aiemmin olin hankkinut seinää varten punaruskean sävyisen maalin. Koska seinäpätkällä on mittaa vain 65 senttimetriä, olin oikein tyytyväinen, kun rautakaupasta löytyi valmiita metrin mittaisia listoja. Ei tarvinnut ostaa niitä kolmemetrisiä listoja tätä hommaa varten. Tarvikkeiksi hankin kapean ja paksun mäntylistan, jonka maalasin samalla sävyllä seinän kanssa. Tästä tuli hyllyn kannatin. Harkitsin, että maalaisin myös varsinaisen seinähyllyn samalla sävyllä, mutta rautakaupassa ihastuin  120 mm leveän tammisen listan sävyyn ja puun pintakuviointiin niin paljon, että päätin pitää hyllylevyn sävyttämättömänä.

Seinän ja kannatinlistan maalaamisen jälkeen oli vuorossa hyllyn kokoaminen. Kiinnitin tammisen hyllylevyn tukilistaan alhaalta päin, jolloin kiinnitysruuvit jäivät näkymättömiin. Kun seinä oli kuiva, kiinnitin puolestaan hyllyn kannattimen etupuolelta useammalla ruuvilla seinään. Nämä ruuvien päät värjäsin maalilla näkymättömiin.

Lopputuloksena on erittäin kevytrakenteinen laskutaso. Nyt kun kenkäkaappi on poissa, tuntuu, että eteisen kulmaan tuli roppakaupalla lisää tilaa ja avaruutta. Mikä parasta, kustannuspuolella tämä diy-hylly peittosi sen Artekin ihanuuden selvin luvuin. Pelkkä hylly tuli maksamaan noin 30 euroa, maali tähän päälle parikymppiä.

Tarkoituksena on kiinnittää taulukehykset takaisin paikoilleen, mutta haluan nyt hetken fiilistellä tätä todella minimalistista tyyliä.

Miltä näyttää?









7. tammikuuta 2018

Klassikko vei sydämen - uusissa väreissä oleva Unikko paljastui joululahjapaketista

0 comments
En muista, että olisin koskaan ihastellut Marimekon klassista Unikko-kuosia sillä silmällä, että se sopisi omaan kotiin. Kunnes kävin syksyllä katsastamassa pressipäivässä Marimekon kevät-kesä 2018 -malliston ja törmäsin Unikkoon uusissa väreissä.





Beigellä pohjalla olevat valkosiniset kukat hyppäsivät välittömästi esiin, ja yhdistelmä näytti todella freesiltä. Pari ensimmäistä kuvaa ovat pressipäivästä ja kuten näette, Unikkoa oli vaikka missä tuotteissa. Ei ehkä kuitenkaan tule yllätyksenä, että ajattelin heti sisustustyynyjen solahtavan meille parhaiten ja jäin odottelemaan kevätmalliston ilmestymistä kauppoihin.

Kun mieheni kysyi minulta viimehetken joululahjavinkkejä, sanoin, että aina meille pari sisustustyynyä vielä mahtuu ja näytin kuvaa uudesta Unikosta. Olin aika iloinen, kun joululahjapaketista paljastuivat juuri ne ihastelemani sisustustyynynpäälliset. Ystävällinen myyjä oli kuulemma hakenut päälliset varaston puolelta, koska esille ne olisivat kuulemma tulleet vasta näin alkuvuodesta.

Aluksi ajattelin viedä Unikkoni makuuhuoneeseen, mutta kun tänä viikonloppuna tuli aika riisua jouluilme kodista, suunnitelma muuttui ja päälliset pääsivätkin olohuoneeseen.

Tyynyn värit ovat upeat jopa tällaisissa siivouspäivän myöhäisiltapäivän sinisessä valossa. Tätä freesimpää aloitusta sisustusvuodelle en voisi pyytää. Ja onhan se nyt melkein kansalaisvelvollisuus omistaa edes jotain Unikkoa.





3. tammikuuta 2018

Yksi tyhjä seinä vähemmän - leijuva panoraamavalokuva

0 comments
Aina siitä asti, kun maalasin yläkerran käytävän puuteriroosaksi, tyhjä seinäpätkä matkalla makuuhuoneisiin on kaivannut täytettä.

Kuvakin oli pitkään valmiina. Mieheni otti yli vuoden takaisella New Yorkin reissulla kivan panoraamakuvan liikkuvasta metrosta, jonka kylkeen me kaksi heijastumme, jos oikein tarkkaan katsoo. Tykästyimme kuvan fiilikseen, liikkeeseen ja siihen, ettei se suoraan esitä mitään. Se haluttiin seinälle, mutta sitten alkoi pähkäily: minkä kokoisena kuva otettaisiin, millaiset kehykset siihen valittaisiin vai ei kehyksiä ollenkaan ja sopisiko kuva paikalle paremmin mustavalkoisena vai väreissä? 

Lopulta päädyimme teettämään kuvan alumiinilevylle niin, että kuvan ympärille jätettiin valkoiset reunat kuin kehyksiksi. Kiinnitysjärjestelmä taas nostaa ohuen kuvalevyn irti seinästä, jolloin se näyttää leijuvan seinällä. Nyt kuva on viimein paikoillaan ja jälleen kerran tuli fiilis, että tuossahan sen on aina pitänytkin olla!





Kurkista Instagramiin

© Sisätiloissa. Design by FCD.