Villapeite vauvan pinnasängyn reunalla - kolmen henkilön makuuhuone

Makuuhuoneestamme ei ole näkynyt kuvia sitten vauvan syntymän. Tila ei ollut parhaimmillaan, kun parisänky ja sivuvaunuksi muutettu pinnasänky oli tuupattu seinään kiinni. Mutta nyt, kun pienokainen nukkuu yöt omassa sängyssään, tuntuu, että sisustajaäiti on saanut osan huoneesta takaisin.

Makuuhuoneemme on pieni. Sinne mahtuu sänky ja tällä hetkellä sängyt eikä oikein muuta. Tämä on kuitenkin tuntunut hyvältä. Tila on varattu ainoastaan nukkumiseen ja ehkä siksi huoneessa myös nukuttaa hyvin. Erityisen hyvin meitä on nukuttanut kesällä ostetussa uudessa sängyssä. Sänky meni vaihtoon, kun upposin vanhaan patjaan vauvaa imettäessä niin syvälle että ahdisti. Sängyn lisäksi vaihdoimme myös päädyn. Sänkykokonaisuutta ostaessamme pohdimme pitkään vaalean ja tumman verhoilun välillä. Päädyimme skarppiin mustaan. Ainakin tämän makuuhuoneen sisustukseen se sopii ja uskon, että musta sänky on ryhdittävä valinta tulevissakin makuuhuoneissa. Korkeat jalat tekevät siitä kevyen ja ilmavan oloisen.

Petauksen kanssa mennään yksinkertaisella linjalla. Kevyt vohvelikankainen päiväpeite, yksi jättityyny, jonka olen ommellut Marimekon pellavaisesta Sulhasmies kankaasta, ja paksu villapeitto. Toki myös vauvalla on omat petaustekstiilinsä: tilkkutäkkikuvioisen päiväpeitteen heitin kuvauksen ajaksi rennosti sängyn laidalle vauvan villapeitteen kaveriksi.

Tällaisessa vaaleassa ja usvaisessa makuuhuoneessa on juuri nyt hyvä olla. En kaipaa tilaan enempää värejä. Aika usein on niin, että juuri makuuhuoneen haluan rauhoittaa vaaleudella, vaikka muissa tiloissa kaipaan värejä.

Keramiikkataidetta: Kolme kaunista seinäruusua

Toivoin ja sain mieheltäni joululahjaksi kotimaista keramiikkataidetta. Ihastuin jo parisen vuotta sitten helsinkiläisen keraamikon Leena Kouhian erivärisiin seinäruusuihin, keraamisiin uniikkeihin paloihin, jotka laitetaan roikkumaan naulaan. Näitä on tehty kaikkiaan 200, joista ensimmäiset sata, 100 seinäruusua -teoksen lunasti Valtion taideteoskokoelma. Toisen sadan ruusun sarjasta kolme seinäruusua löysivät paikkansa mieheni ottaman valokuvan yläpuolella yläkerran käytävässämme.

Väriensä puolesta ne sopivat täydellisesti puuteriroosaa seinää vasten. Näyttää kivalta, että seinällä on jotain muutakin kuin litteää. Seinäruusuja katsoessani tulen aina hyvälle tuulelle. Ne ovat kauniita, humoristisia ja niiden lasitettu pinta välkehtii päivänvalossa. Taiteeseen voi aina peilata myös omia merkityksiä. Seinäruusujen alla olevassa kuvassa olen mieheni kanssa kaksin kiireisen New Yorkin metroasemalla. Seinäruusuja on kolme, kuten perheenjäseniäkin tällä hetkellä. Osin kolmen seinäruusun kombo on sattumaa. Olin toivonut kahta, mutta Leena oli vinkannut miehelleni, että kolme näyttää hyvältä seinällä. Olen nähnyt myös, miten upealta ruusut näyttävät kymmenien teosten porukassa! Hyvä puoli on, että näitä voi hankkia lisää - ainakin niin kauan kuin ruusuja Leenalla riittää. Nauloja kiinnittäessäni pohdin laittaako ruusut vain riviin vierekkäin tai allekkain, mutta lopulta naulailin aika huolettomasti ruusut kehämuodostelmaan. Nämä aarteet tulevat ilostuttamaan sisustustamme vuosikymmeniä eteenpäin.