"Olen rakastanut sisustamista pikkutytöstä asti, ja sisustussuunnittelijan ammatti on ollut aina haaveeni." Näin aloitti opettaja reilun vuoden kestävän sisustussuunnittelukurssin. Tämä on se tyypillisin tarina, miksi kurssille hakeudutaan.
Mutta entäpä ne tarinat? Eikö kukaan muu rakasta sisustuksia ja sisustamista tarinoiden vuoksi? Mitä kaikkea sisustukset kertovatkaan kodin asukkaista ja itse kodin tunnelmasta. Parasta on se, mitä asukkaat itse kertovat kodeistaan: miksi räikeä kukkakuvioinen tapetti valittiin juuri eteiseen, mistä vanha senkki on peräisin, miltä tuntuu herätä omassa makuuhuoneessa, mitä ilman olohuone ei olisikaan enää tunnelmallinen?
Lähdin sisustussuunnittelukurssille, koska haluan oppia luomaan kuvailemiani tunnelmia sisustuksilla. Haluan myös oppia kiinnittämään huomiota tunnelmiin "valmiissa" kodeissa.
Rakkaus tarinoihin ja tunnelmiin tulee varmasti osaltaan toimittajan ammatista. Ihmisten tosielämän kertomukset ja kohtalot ovat ammatissa parasta. Toiveissani on, että jonakin päivänä voisin yhdistää sisustussuunnittelijan ja toimittajan ammatit sisustustoimittajana. Haluaisin kirjoittaa kotien asukkaiden tarinoita...
Ensin on kuitenkin kurssi käytävänä. Ensimmäinen tehtävä oli etsiä itselleen asiakas, jolle kurssin aikana tehtäisiin koko asunnon kattava sisustussuunnitelma. Suunnitelma toimisi myös työnäytteenä kurssin jälkeen.
PS. Kuva on reilu vuosi sitten toteuttamastani sisustusprojektista. Kesämökin aitan kätköistä löytynyt vanha kalaverkko muuntui pienen tilan taideteokseksi. Projektista ehkä blogissa myöhemmin lisää.
Jätä kommenttisi!
Ihana Aino! Mutta miksi et koskaan puhu näistä! Haluan kuulla lisää sisustusprojekteistasi.
VastaaPoistaJos tykkäät tarinoista, tykkäätkö myös kirppiksistä? Vanhoilla tavaroilla on aina menneisyytensä.
Vebe
Jos aloitan puhumaan sisustuksista, siitä ei ehkä tulisi loppua. Blogi on juuri sopiva purkautumispaikka. Vanhat tavarat ovat ihania, niistä yleensä löytyy se juju moneen sisustukseen, joista olen pitänyt. Kirppikset ovat ihan jees, mutta myös hieman surullisia paikkoja. Siellä ne vanhat kalusteet ja muut tavarat makaavat odottaen uusia omistajia pystymättä kertomaan vanhoja tarinoitaan. :D Mie oon joskus ehdottanut, että kirpparilla myytäviin kalusteisiin liitettäisiin pieni historiikki. Tällaisia tarinoita olisi kiva lukea ja tavaroita merkityksellisempää ostaa.
VastaaPoista