DIY: Kirjahylly olohuoneen syvennykseen

Ikuisuusprojekti nimeltä kirjahylly uuteen kotiin on viimein valmis! Eteisen ja olohuoneen taitekohdassa oli tyhjä syvennys, joka oli suorastaan tehty kiinteää hyllyä varten. Mikään valmisratkaisu ei ollut juuri sopiva tai miellyttänyt silmää, joten ei muuta kuin piirtelemään.

Minulla ei ole mitään kokemusta kirjahyllyn teosta. Idea tähän lähti edellisen kodin eteiseen tekemästäni pienestä hyllystä, joka pysyi seinällä pienen, melko näkymättömän takariman avulla. Projektissa avuksi oli paitsi suuret luulot omista taidoista myös sinnikkyys. Koska omistan vain käsisahan, hyödynsin rautakaupan sahauspalvelua ja lisäksi isäni sirkkelöi minulle valmiiksi mittojen mukaan hyllyjen kannatinrimat.

Lopputulos on visioni mukainen ja oikein siisti. En vaihtaisi tätä mihinkään valmiiseen ratkaisuun! Hintaa tälle tuli noin 250-300 euroa.

Halusin kirjahyllystä lämpimän ja luonnollisen elementin, joten valkoisuuden sijaan päädyin vaaleaan koivuun. Materiaalina on Cello-koivuliimapuulevy. Massiivipuuta siis, mutta ohuista sauvoista liimattua tavaraa. Sävy on todella kaunis. Koivu materiaalina on muutenkin korkealla omalla inspiraatiolistallani. Se on jäänyt viime vuosina tammen jalkoihin, mutta nyt luonnollinen ja lämmin vaaleus kiinnostaa kovasti.

Kirjahyllyn lisäksi meillä oli tarvetta laskutasolle. Huomasin nimittäin muuton jälkeen postin, avainten ja puhelimien löytävän tiensä saarekkeen päälle. Juuri siihen en niitä missään nimessä halunnut. Laskutason alapuolelle halusin taas peittävät ovet, jotka rauhoittaisivat näkymän. Vaaleanharmaat ovet ovat mdf:ää ja tilattu valmiina Gigantista. Kaapin alle jätin reilusti tilaa, jotta siivoaminen olisi helppoa, mutta toistaiseksi lehtiarkistoni on siellä. Kunnes se löytää jonkun virallisen paikkansa.

Kirjahyllyn avohyllyt lepäävät kolmelta sivulta rimojen päällä, ja umpikaappi on koottu levyistä sekä sisähyllyistä. Kirjoja on sielläkin, mutta pienten sormien ulottumattomissa. Reilut 90 senttimetriä leveä ja 30 senttimetriä syvät hyllyt vetävät suuren määrän kirjoja. Hyllyt ovat erikorkuisia, koska niin ovat pokkarit ja tietokirjatkin. Parasta on, että kirjat ovat näkyvillä ja helposti poimittavissa. Ylimmille hyllyille pitää nousta keittiöjakkaran avulla, mutta visuaalisesti katonrajaan nousevat kirjat ovat aika upea elementti.

Eteisen pikaremontti - dippasin seinän litraan maalia

Koska lauantai valkeni todella pilvisenä, tartuin heti aamusta maalarinteippiin. Suojasin teipillä eteisen listat, valokatkaisijat ja pistorasiat ja teippasin suojapahvin lattiaan. Sitten vaan maalipurkki auki ja pensseli heilumaan.

Maalipurkki on pyörinyt eteisessä jo pari viikkoa. Päätin maalata eteistilan 150 sentin korkeudelta alas päin toffeenruskeaksi. Idea tuli vastaan jokin aika sitten Pinterestissä ja ajattelin, että se on täydellinen ratkaisu valjuun valkoiseen eteiseen. Ensin olin miettinyt tapettia, mutta mikään tapetti ei ihan tuntunut sopivan näkymään, joka aukeaa olohuoneesta eteiseen. Sen sijaan hennosti harmaaseen taittuva lämmin vaaleanruskea hoitaa homman todella hyvin. Sävy on Tikkurilan Tofu.

Suunnitelmissa on vielä lisätä seinälle pari koukkua laukkuja varten, jotka nykyisellään jäävät pyörimään lattialla. Lisäksi haluaisin korvata nurkassa olevan kenkäkaapin seinälaatikolla. Sopivaa (tai paremminkin budjettiin sopivaa) ei ole vaan vielä tullut vastaan.

Tila piristyi kuitenkin jo pelkällä maalilla. Aikaa meni pariin kertaan maalaamiseen korkeintaan tunti ja maalia yksi 0,9 l purkki.

Loppuun vielä kuva lähtötilanteesta:

DIY: Sälekaihtimien pintaosien vaihtaminen

Ikkunaremontissa tuli vastaan tilanne, jossa vanhat ruskeat sälekaihtimien pintaosat, eli säätötanko, vetonaru, naruohjain, säätötangon pidike ja narunuppi, piti vaihtaa uusiin valkoisiin. Alun perin sisällytin tämän tarjouspyyntöihin, joita lähetin maalarifirmoille. Kaikki eivät kuitenkaan suostuneet hommaa tekemään, vaan sanoivat, että työhön tarvitaan oma ammattilaisensa.

Sisuunnuin tästä väitteestä sen verran, että päätin ottaa yhden ikkunan sälekaihtimen pintaosat irti ja katsoa, miten homma hoidetaan. Kävi ilmi, että osien vaihto vaatii lähinnä näpräystä ja viitseliäisyyttä, sillä vaikeaa se ei ole. Niinpä palkkasimme maalarin ja päätimme tehdä tämän sälekaihdin homman itse.

Koska en oikein löytänyt mitään hyvää opasta varaosien vaihtamiseen netistä, päätin hommaa tehdessäni ottaa kuvia ja tehdä sellaisen itse. Jos vaikka joku muukin pohtii osien vaihtamista.

Pintaosien vaihtamiseen tarvitset:

• Varaosat (omani ostin Clas Ohlsonilta, yläkerran mataliin ikkuinoihin ostin osia myös kaihdinliike Lumenirilta ja sälekaihdinnarua 200 metrin rullan Biltemasta)
• Vasaran
• Latta- ja ristipääruuvimeisseleitä
• Sakset
• Tulitikut/Sytkärin
• Hakaneula

Ja näin tein homman:

1. Jos osat on tarkoitus vaihtaa maalauksen takia, kannattaa vanhat osat irrottaa ennen maalausta. Aloita vetämällä pitkän säätötangon suojaa alaspäin, jolloin säätötangon alaosa lähtee irti ja karmista jää töröttämään vain säätötangon lyhyt osa.

2. Muovinen lakki, josta narut ja säätötanko kulkevat läpi lähtee irti helposti, kun laittaa lattapääruuvimeisselin osan ja karmin väliin ja vääntää varovasti ulospäin. Liian kova vääntäminen voi rikkoa karmin puupintaa, joten aloita varovasti. Kun naulat ovat irti, suojalakki lähtee helposti irti ja sen mukana tulee vieterimäinen naruohjain. Jos karmin reiät ovat tiukat, voi olla, että joudut avaamaan ikkunan ja auttamaan vieterin liikkumista sisäpuolelta.

3. Seuraavaksi irrotin säätötangon karmin sisään menevän osan. Avaa ikkuna ja ota korkea penkki, jolta näet sälekaihtimen yläreunassa olevaan kouruun. Käännä säätötangosta niin, että pieni ruuvi sen sivussa tulee näkyviin. Avaa ruuvi kääntämällä vastapäivään pienellä lattapääruuvimeisselillä. Pieni ruuvi saa lähteä kokonaan irti. Tämän jälkeen vedä säätötanko irti rautatangosta.

Kiinnitä uusi säätötanko paikoilleen. Avaa uuden säätötangon pientä ruuvia, jotta säätötangon saa pujotettua paikoilleen tankoon. Pujotin tangon ensin karmin läpi ja sitten sälekaihtimen yläkujassa olevaan rautatankoon. Sitten vain ruuvi kireälle. Ruuvin paikka oli minulla pyöreän rautatangon tasaiseksi viistetyllä sivulla.

4. Seuraavaksi päästään narun kimppuun. Se kulkee sälekaihtimen kummassakin reunassa, ei siis lainkaan keskellä olevassa ripustuksessa. Sälekaihtimen pohjassa on päätynappi, jonka sisällä naru on kiinni solmuilla. Solmun saa esiin esimerkiksi hakaneulalla kaivamalla. Vedä narua ulos sen verran, että pystyt työskentelemään helposti, noin 10-15 senttiä. Leikkaa sitten solmu pois.

5. Tehdään liitos. Koska liitoskohta voi jäädä narua paksummaksi, koin helpoimmaksi ottaa ruskean narun pois päätynapista, jolloin se kulkee tässä vaiheessa sälekaihtimen alalistan ja ensimmäisen säleen välistä. Voi nimittäin olla, ettei liitoskohta mahdu liukumaan päätynapin reiän läpi.

Poltetaan tulitikun avulla uusi valkoinen naru vanhaan ruskeaan kiinni. Tee tämä palamattoman alustan päällä (johon tulitikun voi laskea käsistään). Kun ruskean narun päätä kuumentaa varovasti liekillä, se sulaa (koska on polyesteria). Sula narunpää painetaan sormin kiinni valkoiseen ja pienellä rullausliikkeellä sormien välissä naru jäähtyy ja jähmettyy. Ole varovainen tulen kanssa!

6. Seuraavaksi vedetään naru sälekaihtimen läpi. Liitoskohta ei kestä kovaa nykimistä, joten tee tämä vaihe rauhallisesti. Käännä säleet vaakasuuntaisiksi, jotta naru pääsee kulkemaan rei'issä vapaasti. Vedetään hitaasti narua vanhan vetonarun avulla ylöspäin, jolloin uusi valkoinen lanka kulkee säleiden sisällä ylöspäin, sälekaihtimen yläkujassa ja lopulta karmin läpi ulos asti.

Jos liitoskohda jää jumiin, lopeta vetäminen ja selvitä tukos. Mikään paniikki ei ole, koska naru ei itsekseen lähde valumaan takaisin alas. Jos liitoskohta rikkoutuu (kerran kävi näinkin), pujota uusi naru käsin säleiden läpi vanhan narun luokse ja polta liitoskohta uudelleen.

Kun naru on tullut karmin läpi, vedin sitä ihan reippaasti yli karmin puolin välin alaspäin, koska en vielä tässä vaiheessa tiennyt, miten pitkiksi haluaisin jättää narut roikkumaan karmia vasten. Tässä vaiheessa vanhan ruskean langan voi leikata irti.

7. Palataan sitten sälekaihtimen alareunaan. Leikkaa naru poikki sälekaihtimen alta. Jätä jälleen reilusti työskentelyvaraa itsellesi, noin 10-15 senttiä. Jos otit narun pois päätynapista, pujota se nyt takaisin. Tee sitten tiukka solmu tai pari naruun. Leikkaa ylimääräinen naru solmun alta ja kiristä solmu napin sisälle.

Kun ensimmäinen naru on vedetty läpi, toista liitoskohta (ohjeen kohta numero 5), vetokohta (ohje 6) ja tämä langan solmiminen myös toiselle narulle.

8. Kiinnitetään suojalakki (jossa on myös vieterimäinen naruohjain) paikoilleen. Pujota uudet narut vieterin läpi ja ylemmästä reiästä karmista töröttävä lyhyt säätötangon osa. Vie tämän jälkeen vieteri osa karmissa olevasta alemmasta reiästä karmin läpi ja taivuta vieteri sälekaihtimen yläreunassa olevaan kujaan (jossa langat kulkevat). Suojalakki kiinnitetään kahdella pienellä naulalla. Varo, ettet kolhi karmin maalipintaa vasaralla.

9. Kiinnitä uusi säätötangon puolikas karmista töröttävään osaan. Osien urat laitetaan vastakkain ja nostetaan alemmassa osassa olevaa suojaa ylöspäin niin, että liitoskohta peittyy.

10. Säätötangon pidikkeen paikan mallasin tangon avulla. Katso, ettet työnnä säätötankoa liian ylös, jolloin se jää yläreunasta liian suurelle kaarelle. Älä myöskään kiristä tankoa liian tiukalle alas, jolloin karmista ulos tuleva osa jää kireälle, aivan suoraksi. Kun olet löytänyt pidikkeelle sopivan paikan, jossa tanko on kauniisti, ruuvaa pidike paikoilleen ja napsauta säätötanko paikoilleen.

11. Loppusuoralla ollaan jo! Ruuvasin uuden narupidikkeen karmissa entiselle paikalleen, vanhaan ruuvireikään.

12. Päätä sitten, kuinka pitkiksi haluat jättää säätönarut. Mietin pituutta niin, etteivät ne ainakaan tartu mihinkään ikkunalaudalla olevaan, mutta että niihin tapaa tarttua helposti. Lapsiperheiden pitää miettiä pituudessa myös sitä, ettei lapsi voi saada päätä läpi naruista.

Omani ovat nyt noin 10-15 senttiä narupidikkeen alapuolella ja arviolta noin 120 sentin päässä lattiasta. Ennen narujen lyhentämistä, pujota narunuppi langoista läpi ja tee solmu haluamallesi korkeudelle. Leikkaa narut oikeaan pituuteensa solmun alapuolelta.

Tadaa! Olet valmis! Ja sitten toistat vaiheet uudelleen ja uudelleen. Meillä oli kaikkiaan 13 ikkunaa, ja hommaan meni kaikkinensa useampi tunti parina viikonloppuna.

Tekniikka hioutuu ja nopetuu tehdessä. Minä tykkään näpräämisestä, joten tämä ei ollut lainkaan paha nakki. Toivottavasti näistä ohjeista on apua.

Valkoisten karmien vaikutus parissa sekunnissa

Yläkerrassa makuuhuoneen sisustus on aina kärsinyt ruskeista karmeista. Makuuhuoneemme on perusväritykseltään mustavalkoharmaa, johon on helppo lisätä värejä, kuten tällä hetkellä vihreä ja kulta. Ruskea ei ole kuulunut väripalettiin tässäkään huoneessa. Ja vaikka tässä nyt joku ruskea kausi iskisikin, uskon, etten jää kaipaamaan punertavanruskeita karmeja.

Tein makuuhuoneesta gif-animaation (toinen kuva ylhäältä), jossa vaihtuu ainoastaan karmien väri. Petaus on tismalleen sama kummassakin kuvassa. Ero on melkoinen. Nyt huomio kiinnittyy toivomiini tehosteväreihin, kultaan ja vihreään eikä karmien tummaan ilmeeseen. Lisäksi väriskaala tuntuu tasoittuvan, raikastuvan ja valoa tulvii sisään matalista ikkunoista. Tähän huoneeseen nuo messinkiset helat sopivat vielä erityisen hyvin, koska kultaa on muuallakin.

Muutos on sen verran iso, että varmasti jonkin verran uusiksi menevät totutut kuvakulmat kotona. Tähän asti olen vältellyt karmeja kuvatessani, mutta nyt kun ne ovat paraatikunnossa, pitää oikein miettiä, miten niitä voisi esitellä. 

Valkoiset karmit, valoisa olohuone

Olohuoneessa valkoisten karmien vaikutuksen näkee ehkä selkeimmin. Isot ikkunvat olivat ruskeina melkoisen hallitseva elementti. Nyt katse hakeutuu pihalle karmien ohi.

Maalausurakka kävi ammattilaiselta ihailtavan nopeasti, ja jälki on todella tasaista. Projektia edeltävänä iltana irrotin ikkunoista ruskeat sälekaihdinten osat, ja siirsimme kaikki huonekalut, pikkutavarat ja tekstiilit ikkunoiden läheisyydestä. Seuraavana aamuna maalari suojasi ikkunat ja maalasi niihin pohjamaalin.

Tulin ensimmäisenä iltana jännittyneenä kotiin, ja pimeässä jo kuultava valkoinen pohjamaali tuntui valostavan asuntoa huimasti. Seuraavana päivänä päälle vedettiin kaksi kerrosta varsinaista maalia, kolmantena päivänä kolmas kerros ja neljäntenä päivänä maalari teki enää pieniä paikkauksia parissa kohtaa. 

Maalautimme ikkunoista huoneeseen näkyvän pinnan ja terassin sisäoven molemmilta puolilta. Meillä on kolmoisikkunat, joten maalattavia pintoja ikkunoiden välissä olisi ollut todella monta, ja myös maalari vakuutti, ettei ero ole mitenkään radikaali. Ainakaan minua sivusta näkyvä häivähdys ruskeaa ei haittaa millään lailla. Se tavallaan kuuluu taloon, jossa puitteet ovat ulkoa joka tapauksessa ruskeat.

Sälekaihtimien osien vaihtaminen jäi minulta viikonloppuun. Projekti on edelleen vähän kesken, koska en saanut ensimmäisellä kerralla ostettua tarpeeksi naruohjaimia. No, viimeistään tulevana viikonloppuna projekti saadaan päätökseen. Sitten pohdin, laitanko heti verhoja takaisin vai en. Toisaalta uudet ikkunat ovat kauniit, mutta kyllähän verhot viimeistelevät tilan.

Taisin jo sanoa, että messinkiset helat ovat kauniit. Mutta ne todella ovat! Nostavat ikkunat ihan uudelle tasolle.

Meillä on valkoiset ikkunakarmit

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, koska koti on ollut mullin maalin remotin takia. Päätimme vihdoin maalauttaa ikkunoiden karmit valkoisiksi. Silmä ei vain tottunut tummanruskeaan, eikä meillä ole muuallakaan ruskeaa sisustuksessa.

Nyt lopputulosta silmäillessäni pohdin vain, miksi odotimme näin kauan? Koti on valoisampi, kauniimpi ja viimeistelty maalauksen myötä. Olen supertyytyväinen! Ja iloinen, että otimme hommaan ammattilaisen ja säästyimme monelta pikkutarkalta sutimiselta. Huh!

Parasta muutoksessa ovat kauniit messinkiset ikkunahelat, jotka nousevat valkoista vasten upeasti esille. Palataan niihinkin tarkemmin. Tässä tulee vain ensimmäinen silmäys muutokseen ja ennen-jälkeen-kuvapari. Isompi kuvasaldo on tulossa, kunhan ehdin tarttua kameraan. Olen näprännyt koko viikonlopun sälekaihtimien kanssa. Maalauksen myötä säätimet ja narut on ymmärrettävästi vaihdettava ruskeista valkoisiksi. Ajattelin tehdä tästä hommasta myös kuvallisen vinkkipostauksen, jollaista olisin itse kaivannut työtä aloittaessani.

Satavuotiaan tuvan remontti, osa I

Nyt tulee luvattuja kuvia isosta muutoksesta perheeni kesäpaikan tuvassa. Napsin kuvia niin paljon, että näin parhaaksi jakaa tämän postauksen kahteen osaan. Katsotaan siis nyt ensimmäistä puolikasta tuvasta ja jätetään toinen puolikas vielä seuraavaan postaukseen. Iso tupa on yhtä avointa tilaa. Siinä sijaitsevat keittiö, ruokailutila, olohuone ja eteinen. Nyt näette keittiön ja ruokailutilan.

Perheeni kesäpaikkahan on kokenut tässä viime vuosina muitakin muutoksia. Jotkut saattavat muistaa taloon valmistuneen laajennuksen (postauksia siitä täällä, täällä, täällä ja täällä), jonne saatiin tilat kodinhoitohuoneelle, sisäsuihkulle ja saunalle.

Tänä kesänä tuli sitten tuvan vuoro, joka laitettiin aivan uusiksi. Lattia nostettiin ylös ja tilalle laitettiin vähän paremmat eristykset ja uudet lankut, keittiö purettiin kokonaan, kaikki seinät maalattiin tai tapetoitiin. Tajuttoman iso homma, mutta lopputulos on aikas ihana! Vaalea, valoisa, raikas ja moderni, mutta samaan aikaan hyvin ajaton ja perinteitä kunnioittava. Tupaan haluttiin vain valintoja, jotka kestävät aikaa.

Keittiöön valittiin luonnonvalkoiset ovet, joissa on hyvin perinteinen kehystetty ovimalli.  Valkoisen rinnalle otettiin tumma taso ja tumma välitila. Keittiön piti sopia yhteen vanhan punatiilisen uunin kanssa. Moni valkaisee uuneja tänä päivänä, mutta me halusimme pitää kiinni perinteisestä punaisesta. Takaseinän tummanharmaa väri vielä sitoo punaisen, valkoisen ja tummat tasot yhteen.

Harmaa sopii myös uuteen lattiaan. Ennen lattia oli punainen. Nyt väriksi valittiin vaaleanharmaa. Ruokapöydän puunväri linkittyy jälleen punaiseen uuniin. Muutoin kalusteet, kuten uusi kirjahylly, ovat valkoisia. Pöydän yllä oleva valaisin on vanha. Siihen mallataan tilalle mustaa valaisinta. Verhot ovat myös vielä väliaikaiset. Niiden tilalle on aikanaan tulossa täyspitkät verhot.

Nämä kuvat on otettu pimeänä, pilvisenä marraskuun päivänä, mutta sisällä valo tuntui riittävän. Kiitos valkaisuprojektin! Aivan postauksen lopussa on pari ennen-kuvaa. Niissä on muuten nuo samat pitkät siniset tuvan matot. Eikö ero olekin aika suuri? Matotkin näyttävät ihan uusilta ja kirkkailta vaalealla lattialla.

Tässä se lupaamani ennen-kuva.

Keittiöevoluutio

Perjantai! Kipaisin kotiin hullareiden ruokaostosten kera ja jälleen kerran ajattelin, että uusittu keittiö on kyllä parasta kotona. Rakastan keittiön selkeyttä, valaistua laattaseinää, valkoista liesikupua ja kompaktia toimivuutta. En muuttaisi mitään!

Ja miten tähän lopputulokseen päästiinkään? Katso tästä alta pikakelauksena.

Huhuh, täytyy myöntää, että remppakuvien katsominen on ihan terveellistä aina silloin tällöin. Kaikki se pöly, romppeen määrä ja eri vaiheiden raskaus alkaa jo pikku hiljaa unohtua. Niin paljon muisto ei ole sentään haalistunut, että tekisi mieli tehdä mitään remontointiin liittyvääkään. Olen onnellinen, että tällä hetkellä suurimmat sisustuspulmani ovat sisustustyynyjen mallailu ja ryijyn etsintä.

...

I just came home and thought once again that I love our kitchen. But I must admit that I'm starting to forget the horror of home renovation. I think it's healthy to look back these photos every now and then.