DIY: Juhlava joulupöydän kimppu ja lautasliinarenkaat eukalyptuksesta

* Postaus tehty yhteistyössä Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupan kanssa. *

Meillä kattaus syntyy arkeen ja juhlaan samoilla astioilla. Kaapeista ei löydy erillistä juhla-astiastoa tai pöytähopeita juhlatunnelmaa tuomaan. Ajatus näistä on kaunis, mutta vähän tilaavievä ja jotenkin tarpeeton. Miksi pitäisi säästellä toisia astioita vain erityistä hetkeä varten? Kuitenkin vuoden aikana on päiviä, kun tekee mieli kattaa pöytä erityisen koreasti. Joulun pyhät ovat varmasti yksi näistä ajankohdista. Jos astiat eivät vaihdu, juhlavuus on luotava muilla keinoin. En keksi helpompaa ja näyttävämpää tapaa tähän kuin kukat. On maljakossa sitten yksi kukka tai näyttävä kimppu, tunnelma kattauksessa muuttuu heti.

Tämä postaus on jatkoa edelliselle, jossa tein Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupan kanssa yhteistyössä jouluisen kranssin. Nyt tehdään joulupöytäänkin sopiva kookas kimppu ja helpot servettirenkaat tai ehkä pikemminkin servettikieputtimet kukista.

Kimpun sitomiseen voit katsoa yksityiskohtaisen ohjeen kesällä tekemästäni postauksesta. Logiikka on nytkin sama, mutta sen sijaan, että kaikki kukat sidottaisiin samalle korkeudelle, nostin nyt tummat minikallat päärooliin hieman muita korkeammalle. Tummanpunaiset neilikat ja marjakuisman oksat ovat tuomassa väriä ja tukea. Upeat vihreät eukalyptuksen oksat ja kotipihalta haetut jouluiset havunoksat painotin kukkakimpun toiselle reunalle, jolloin ne saavat ikään kuin valua ulos kimpusta. Lopputulos on näyttävä, vähän överi jopa, mutta luo varmasti juhlallisen fiiliksen. Mietipä vaikka kuvan suklaataatelikakun ympärille luotu kattaus ilman kimppua.

Kimppuun käytin kranssista ylimääräisiksi jääneet oksat eukalyptuksesta* ja marjakuismasta*. Lisäksi tähän meni puolikas neilikoiden* tukkunipusta ja puolet minikallojen* tukkunipusta. Kaikkien nippujen lopuista sain vielä tehtyä sohvapöydälle pienen perinteisen kimpun. Ei siis ole liioittelua sanoa, että tukkunipuista riittää todella moneen!

*Kukat saatu näkyvyyttä vastaan Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupasta.

Kimpun kaveriksi juhlapöytään halusin "samaa sarjaa" olevat lautasliinojen koristeet. Näihin käytin kranssin teosta jääneitä eukalyptuksen oksien paloja ja pari marjakuisman terttua. Tekeminen on simppeliä.

Tarvitset:
eukalyptuksen oksan latvapaloja, noin 10 cm riittää
marjakuisman tertun tai pari
rautalankaa
kukkateippiä tai esimerkiksi washiteippiä

Ensin kieputin rautalangan eukalyptuksen oksan ympärille. Jätin päähän muutaman sentin mittaisen rautalangan. Oksan päähän kiinnitin marjakuisman tertun samalla rautalangalla jälleen niin, ettää rautalankaa jää yli myös toiseen päähän.

Vahvistin eukalyptuksen ja marjakuisman oksien liitoskohdan kukkateipillä.

Lopuksi huolittelin rautalankojen päät kukkateipillä. Tähän kävisi varmasti myös washiteippi. Värikäs teippi toisi ihan hauskan efektin koristeeseen.

Eukalyptuksen varsi on sen verran ohutta, että sitä voi rautalangan avulla taivuttaa helposti pyöreään muotoon. Marjakuisman terttu taas on niin lyhyellä varrella kiinni, että sitä ei juuri tarvitse taivuttaa. Rautalangan päillä koristeen saa solmittua kiinni pyöreäksi renkaaksi. Parasta näissä on mielestäni se, että eukalyptuksen lehdet näkyvät joka suuntaan ja koristeesta on silmäniloa eri puolilla pöytää istuville. Ja toki se, että näin viimeisetkin kukkien jämäpalat tulevat hyödynnettyä.

P.S. Saan jälleen arpoa 20 euron kukkalahjakortin lukijoideni kesken. Tällä kertaa arvonta tapahtuu tililläni Instagramissa kilpailukuvaa kommentoineiden kesken. Pidä siis silmällä Instatiliäni ja jätä kommentti kilpailukuvaan, joka ilmestyy sinne tänään tai huomenna.

Habitare 2018: Houkutteleeko runsaus?

Skandinaavinen selkeys ja minimalismi sai väistyä Habitaressa tänä vuonna. Osastot olivat toinen toistaan runsaampia värien, materiaalien, asetelmien ja muotojen osalta.

Okra ja muut oranssin ja keltaisen sävyt olivat runsaasti esillä ruskeiden, vihreiden ja punaisen rinnalla. Materiaaleista keramiikka, villa, napakka puuvilla, pellava ja vaalea puu (sen Ikean tarjoaman tumman puun sijaan!).

Nyt ei tyydytä laittamaan maljakkoa pöydälle, vaan tehdään kookkaita asetelmia. Hylly voi olla olemassa vain esitelläkseen kodin omistajan rakkaita esineitä, ja viherkasveja kootaan ryhmiin kodin kulmiin ja tilanjakajiksi.

Kulmikkuus on antanut tilaa jälleen pehmeille muodoille, joita toistetaan tiloissa niin huonekaluissa, piensisustuksessa, astioiden epäsymmetrisyydessä ja tekstiilien kuvoissa.

On ilahduttavaa nähdä, että vaikutteita runsauden suuntaan on näin vahvasti tarjolla. Ehkä siitä tarttuu jokaiselle jotain, vaikkei kotiaan väreillä kyllästäisikään. Minulle jäi polttelemaan okran polttava oranssinen sävy! Mihinköhän kotona mahtuisi okran sävyinen seinä...

Joka vuosi pohditaan, onko värit nyt nähty? Mutta ainakaan vielä niin ei ole. Voisi sanoa, että nyt on käytössä koko väripaletti, kunhan sävy on taitettu harmaalla pehmeäksi. Värien kanssa voi hullutella, kuten huonekalumerkki Hakolan okran, vaaleanpunaisen ja vaalean puun täyttämä osasto näytti, tai vain täydentää kodin vaaleutta vaihtamalla valkoisen seinän tilalle värillinen seinä tai pinnoiltaan vaaleaan kotiin värikkäitä tekstiilejä.

Voiko olla, että aikamme määrittelee skandinaavisuutta uudelleen? Riisutun väripaletin ja minimalismin sijaan rinnalle voisi tulla sävykäs, luonnonmateriaaleihin ja orgaaniseen muotokieleen nojaava suunta. Sisustaahan kummankin voisi samoilla tuotteilla. Olisipa kiinnostavaa nähdä yhtä aikaa vieri vieressä perinteinen alvaraaltomainen vaalea ja riisuttu sisustus ja rinnalla hieman runsaampi (kaikilla tavoin!) uusi tulkinta skandinaavisuudesta. Kumpi puhuttelisi suomalaista tänä päivänä enemmän?

Tuokiokuva: Ristiäiset kotona

Sisustajan teehetki: Maistuuko suklaa paremmalta kauniissa kattauksessa?

Meillä pääsiäinen ei juuri koristeluina näy. Pyhiä varten teki kuitenkin mieli tuoda maljakoihin värikkäitä kukkia, mutta ehkä siihenkin on osasyynä kauniit aurinkoiset päivät. Kukat tuovat sisälle tuulahduksen alkavasta keväästä. Onko sitten pääsiäisen vaikutusta, että värivalinnat painottuivat keltaisiin ja näihin ruokapöydän oransseihin?

Räiskyvät oranssit krysanteemit kiinnittivät heti huomioni kukkakaupassa. Ihan näin neonvärisiä kukkia ei kuulemma luonnostaan kasva, joten nämä ovat värjättyjä. Väriaine ruiskutetaan kuulemma kukan varteen. Vettä saa vaihtaa vähän tavallista useammin, sillä minusta näyttää, että väriaine laskeutuu vartta pitkin pikkuhiljaa pois ja kukan valkoiset terälehdet lisääntyvät päivä päivältä.

Rauhallisista pyhäpäivistä olen nauttinut täysillä. Fiilistelin siivottua ja hiljaista kotia muun muassa päiväteen merkeissä. Vaikka olin yksin kotona, päätin kattaa teen ja pienen suklaaherkun itselleni kauniisti. Kyllä se vaan niin maistuu vielä paremmalta. Kaunis kattaus pysäyttää nauttimaan myös hetkestä sen sijaan, että ahmaisisin suklaan kahtena suupalana ja hörppisin teeni Netflixin ääressä.

Tuokiokuva: Talvilomalla nautin värivitamiineja

Perinteiset aaton kattauskuvat: Ensimmäistä kertaa kahdelle

Jos tänä vuonna kotiin tuli ensimmäistä kertaa koskaan oma joulukuusi, myös aattoilta kotona oli ensimmäinen laatuaan. Uunissa kypsyi pitkin päivää laatikoita, mutakakkua ja muuta pientä syötävää, ja pöytäänkin katoin lautaset vain kahdelle.

Vielä aattopäivän kävelyllä huomasin, että lähikukkakauppa oli auki ja sain vaihdettua valkoiset neilikat punaisiin. Olen niin innoissani ruokailutilan vihreästä seinästä. Tuntuu, että sitä vasten kaikki värit ja sävyt näyttävät uudelta ja erilaiselta. Kukkien lisäksi kattauksessa ei ole mitään ihmeellistä. Tuntuu, että tarpeeksi juhlallisuutta toi kimpun lisäksi joulukuusi.

Voi olla, että avoin olohuone-keittiötila tuntuu joulukuusen lähdettyä tyhjältä. Vielä se saa kuitenkin olla paikoillaan ainakin uuteenvuoteen.