Alvar Aallon inspiroiva kotitalo

Helteisenä aamuna mietin, olikohan viisasta varata liput visiitille Alvar Aallon kotitaloon. Helsingin Munkkiniemessä sijaitseva vanha talo olisi varmasti kuin pätsi. Onneksi olin väärässä! Vuonna 1936 valmistunut omakotitalo oli suorastaan viileä ja tuuletusikkunoista kävi ihana tuulenvire.

Kodin lisäksi talossa oli korkea ateljeetyötila, jossa Aallon arkkitehtitoimiston arkkitehdit ovat istuneet puurtamassa. Aallon oma työpöytä oli tilan nurkassa, jossa nurkkaikkuna antoi kauniin luonnonvalon. Huikean kaunis tila!

Koti oli kokonaisuudessaan juuri niin kaunis ja inspiroiva kuin ajattelinkin. Sisustuksessa on käytetty paljon luonnonmateriaaleja: puuvillaa, juuttia, puuta, tiiltä ja paperia. Sävymaailma on murretun vaalea, jälleen pinnalla olevia heinänkeltaisia sävyjä oli paljon yhdistettynä siniseen ja vihreään sekä ruskeaan. Yksikään huone ei ollut valkoinen vaan kaikissa oli jokin sävy. Sävyjen yhdistely oli taitavaa.

Tutkailin kiinnostuneena muun muassa valaisinten ripustusta. Monessa huoneessa valaisimen paikka oli keskellä tilaa, mutta koukun avulla valaisin oli tuotu sohvaryhmän keskelle tai pöydän päälle. Sellaisenaan reilusti näkyville jätetty koukku ja valaisimen roikkuva johto näyttivät kivoilta.

Minua inspiroi myös kalusteiden asettelu, pois seinien vieriltä tuodut kalusteet ja poikittain keskelle huonetta asetetut työpöydät. Samoin ihastelin ruokailutilan rimoitusta ja säilytyskalusteiden monipuolisuutta. Nykypäivän trendeistä muistuttivat myös viherkasvirykelmät ja rönsyilevät köynnökset sekä erilaiset metalliset pienkalusteet ja -tavarat.

On helppo sanoa, että Aalto on ollut ajattomuuden mestari mutta myös aikaansa edellä. Toki, jos talossa edelleen asuttaisiin vakituisesti, ilme olisi varmasti monilta osin modernimpi, mutta monet sisustuksen piirteet ovat sovellettavissa nykysisustukseenkin. Rimoitukset ovat yksi omista isoista haaveistani. Sopiva paikka käyttää niitä tulee varmasti vastaan sitten ajallaan.

 

Vaarin sorvaama jalkavalaisin teki lastenhuoneen nurkasta lukunurkan

Kurkataanpa lastenhuoneeseen, jonne olemme sitten viime näkemän saaneet yhden tärkeän puuttuneen palasen. Olen valaisinfriikki, ja ehkä siksi lastenhuone ei tuntunut viimeistellyltä ilman kunnollista lukuvalaisinta nojatuolin vieressä.

Isäni on taitava käsistään ja on sorvannut lapsuudenkotiini monta lukuvaloa. Tämä tuli mieleeni, kun pohdin sopivaa valaisinta huoneeseen. Sorvilla on mahdollista tehdä monenlaisia muotoja valaisimen varteen: joko kulmikasta tai pyöreää. Pyysin isääni tekemään vauvanhuoneeseen mahdollisimman pyöreitä muotoja sisältävän valaisimen. Puuna on koivu ja se on käsitelty mehiläisvahalla silkkisen himmeäksi ja sileäksi. Varjostimen hankin Ikeasta ja ajattelin, että sen avulla valaisimen ilmettä on helppo muuttaa halutessaan tulevaisuudessa.

Olen supertyytyväinen lopputulokseen! Vaalea puu sopii kauniisti yhteen niin beigen seinävärin kuin oranssin nojatuolinkin kanssa ja se tuo huoneeseen lämmintä luonnollisuutta. Tämä valaisin nousi heti omalle top-listalleni kodin valaisimista. Uniikkia ja ajatonta designia, jota ei muilla ole ja niin rakas, koska tekijänä on oma taitava isä. Valaisin tulee varmasti kulkemaan lapsemme mukana pitkään.

Toisena uutena juttuna on pieni rahi, jonka klikkailin kotiin House of Rymin kesäalesta. Sen värimaailma ja kuvio sopii yhteen sekä nojatuolin että itämaisen maton kanssa.

Värikäs ja ihanasti uutta, vanhaa ja itsetehtyä sekoitteleva lastenhuone on nousemassa yhdeksi onnistuneimmaksi tilaksi kotona. Tauluja puuttuu edelleen seinältä, mutta odottelen rauhassa, että niiden paikat loksahtavat ajatuksissani paikoilleen.

Tuokiokuva: Ruskan sävyjä olohuoneessa

Habitare 2018: Houkutteleeko runsaus?

Skandinaavinen selkeys ja minimalismi sai väistyä Habitaressa tänä vuonna. Osastot olivat toinen toistaan runsaampia värien, materiaalien, asetelmien ja muotojen osalta.

Okra ja muut oranssin ja keltaisen sävyt olivat runsaasti esillä ruskeiden, vihreiden ja punaisen rinnalla. Materiaaleista keramiikka, villa, napakka puuvilla, pellava ja vaalea puu (sen Ikean tarjoaman tumman puun sijaan!).

Nyt ei tyydytä laittamaan maljakkoa pöydälle, vaan tehdään kookkaita asetelmia. Hylly voi olla olemassa vain esitelläkseen kodin omistajan rakkaita esineitä, ja viherkasveja kootaan ryhmiin kodin kulmiin ja tilanjakajiksi.

Kulmikkuus on antanut tilaa jälleen pehmeille muodoille, joita toistetaan tiloissa niin huonekaluissa, piensisustuksessa, astioiden epäsymmetrisyydessä ja tekstiilien kuvoissa.

On ilahduttavaa nähdä, että vaikutteita runsauden suuntaan on näin vahvasti tarjolla. Ehkä siitä tarttuu jokaiselle jotain, vaikkei kotiaan väreillä kyllästäisikään. Minulle jäi polttelemaan okran polttava oranssinen sävy! Mihinköhän kotona mahtuisi okran sävyinen seinä...

Joka vuosi pohditaan, onko värit nyt nähty? Mutta ainakaan vielä niin ei ole. Voisi sanoa, että nyt on käytössä koko väripaletti, kunhan sävy on taitettu harmaalla pehmeäksi. Värien kanssa voi hullutella, kuten huonekalumerkki Hakolan okran, vaaleanpunaisen ja vaalean puun täyttämä osasto näytti, tai vain täydentää kodin vaaleutta vaihtamalla valkoisen seinän tilalle värillinen seinä tai pinnoiltaan vaaleaan kotiin värikkäitä tekstiilejä.

Voiko olla, että aikamme määrittelee skandinaavisuutta uudelleen? Riisutun väripaletin ja minimalismin sijaan rinnalle voisi tulla sävykäs, luonnonmateriaaleihin ja orgaaniseen muotokieleen nojaava suunta. Sisustaahan kummankin voisi samoilla tuotteilla. Olisipa kiinnostavaa nähdä yhtä aikaa vieri vieressä perinteinen alvaraaltomainen vaalea ja riisuttu sisustus ja rinnalla hieman runsaampi (kaikilla tavoin!) uusi tulkinta skandinaavisuudesta. Kumpi puhuttelisi suomalaista tänä päivänä enemmän?

3 periaatettani lastenhuoneen suunnittelussa

Lupasin ajat sitten kirjoitella tarkemmin lastenhuoneen suunnittelusta. Lähdin liikkeelle aika samalla tavalla kuin jos suunnittelisin asiakkaalle sisustusta - mitat ylös, pohjakuva SketchUp-ohjelmaan ja inspiraatiokarttaan toiveita väreistä, materiaaleista, tuotteista ja tunnelmasta ylös.

Vauvan huone on pieni tila, jonne oli tarve saada monta toimintoa: vaatesäilytys, paikka vaihtaa vaatteita (eli hoitotaso), paikka sängylle ja nojatuoli imetystä ja satuhetkiä varten. Olemme viettäneet toistaiseksi aika vähän aikaa lastenhuoneessa, mutta viimeistään kun pienokainen muuttaa omaan huoneeseensa nukkumaan, uskon, että huone tulee kovaan käyttöön. Ajattelimme kuitenkin, että sisustus on helpompi tehdä ennen lapsen syntymää kuin sen jälkeen. Nyt tuntuu, että ratkaisu oli oikea! Aika vaikea olisi tarttua maalitelaan, kun pienokainen nukkuu päiväuniakin parista minuutista pariin tuntiin. 

Voisin tiivistää suunnittelun ja valintani kolmeen periaatteeseen:

1 Helpot materiaalit

Vesipestävyys oli ykkösjuttu, kun pohdin tilaan tekstiilejä. Ei niin helppo homma kuin miltä kuulostaa. Ensiksikään läheskään kaikkien tuolien päälliset eivät ole edes irrotettavia saati sitten vesipestäviä. Onneksi on Bemz! Ikeasta ostimme nojatuolin rungon ja siihen Bemziltä pellavasekoitetta olevan päällisen haluamassamme värissä. Sen saa heittää pesukoneeseen, jos ja kun tahroja tulee. Toki osa Ikean päällisistäkin tähän tuoliin oli pestävissä, mutta väreistä ei löytynyt mieluista.

Verhot ovat pellavaa, joten nekin koneeseen vaan, jos likaantuvat. Nojatuolissa on lajitelma sisustustyynyjä: pellavaa, puuvillaa ja polyesteria - kaikki pestävissä.

Sitten se poikkeus! Huoneen matto on anopiltani saatu, vanha silkkinen itämainen matto, joka vaatii ihan rehellisen pesulakäynnin, mutta matossa oli niin kauniit värit, etten voinut sanoa sille ei. Onneksi pienen maton peseminen ei tule kalliiksi.

SketchUp-suunnitelma ja kalusteilla mallaamista.

2 Monikäyttöisyys

Vaikka halusin sisustaa alkuun värikkään lastenhuoneen, kalusteiden ja tekstiilien piti olla monikäyttöisiä tulevaisuutta ajatellen. Siksi irrotettava päällinen nojatuoliin ja valkoinen peruslipasto. Hoitopöydän sijaan hoitopiste on sijoitettuna lipaston päälle. Kun sitä ei tarvita, irrallisen tason voi laittaa varastoon.

Tekstiilejä ei tarvitse niin miettiä. Ne kiertävät jo tällä hetkellä kodissa huoneesta toiseen tarpeen mukaan.

Samoin ajattelin huoneen värityksen. Tämä ei ole meille loppuelämän koti, mutta koska muuttoa ei ole näköpiirissä, ajattelin, että neutraalit pinnat toimivat syntymästä pitkälle lapsuuteen.

3 Yksityiskohdat tekevät tilan

Uutta, vanhaa ja väriä! Näillä avainsanoilla valitsin huoneeseen yksityiskohtia: tekstiilejä, leluja, tauluja, piensisustusta. Ihastuin todella paljon koristekuumailmapalloihin, jotka toistavat kauniisti maton sävyjä ja antavat inspiraatiota uusiin väriyhdistelmiin. Samaa periaatetta noudattaa hoitopöydän päällä oleva mobile.

Kurkkaa lisäkuvat huoneesta aiemmasta postauksesta.

Pitääkin kuvata huonetta pian uudelleen, sillä isäni tekemä valaisin (josta tuli niin ihana!!) on vihdoin paikallaan, ja seinille on tullut tauluja, koristeita, ja yksi uusi huonekalukin löytyi kesällä alennusmyynneistä väriskaalaa täydentämään.

Sinnerlig-valaisin pari vuotta myöhässä - pitkään harkittu himotus

Vuonna 2015 julkaistu Ikean Sinnerlig-mallisto aiheutti sisustuspiireissä melkoisen hypen. Sittemmin kohina on laantunut, mutta osa tuotteista löytyy edelleen Ikean valikoimasta. Kookas kattovalaisin oli suosikkini vuonna 2015, mutta silloin sille ei löytynyt kotoa paikkaa. Harmi, ajattelin ja siirsin himotuksen pois ajatuksista.

Työhuone on kotimme yksi harvemmin blogissa näkyvistä tiloista. Syy on se, että tila tuntuu minusta edelleen keskeneräiseltä. Asia ei vain ole ihan ykkösenä prioriteettilistalla, koska huoneessa pääasiassa työskentelevä mieheni on sisustukseen ihan tyytyväinen ja minä näen tilasta vain ikkunanurkkauksen, joka on ihan kiva katsella nojatuoleineen, ryijyineen ja Tampere-postereineen.

Haluan hieman pehmentää virallisen työpöydän ja varsinkin työtuolin luomaa vaikutelmaa. Ryijystä poimin väripalettiin luonnollisen beigen sävyn. Ja kappas, Sinnerlig-valaisinhan on tähän tarpeeseen ihan täydellinen! Sen kaverina on vanha oranssi pöytävalaisin. Johan saatiin väriä ja lempeyttä tiukan harmaan ja valkoisen rinnalle. Bambusta tehty valaisin on ihana pari myös kodin suosikkitapetille, mustalle Cole&Sonin Cow Parsleylle.

Valaisimen valaistusteho ei ole mikään maailman paras, mutta onneksi sen valossa ei ole tarkoitus tehdä pienoismalleja - ja onhan myös pöytävalaisin. Tällä pienellä fiksillä huone on taas askeleen kauniinpi. Joskus odotus palkitaan!