Alvar Aallon inspiroiva kotitalo

Helteisenä aamuna mietin, olikohan viisasta varata liput visiitille Alvar Aallon kotitaloon. Helsingin Munkkiniemessä sijaitseva vanha talo olisi varmasti kuin pätsi. Onneksi olin väärässä! Vuonna 1936 valmistunut omakotitalo oli suorastaan viileä ja tuuletusikkunoista kävi ihana tuulenvire.

Kodin lisäksi talossa oli korkea ateljeetyötila, jossa Aallon arkkitehtitoimiston arkkitehdit ovat istuneet puurtamassa. Aallon oma työpöytä oli tilan nurkassa, jossa nurkkaikkuna antoi kauniin luonnonvalon. Huikean kaunis tila!

Koti oli kokonaisuudessaan juuri niin kaunis ja inspiroiva kuin ajattelinkin. Sisustuksessa on käytetty paljon luonnonmateriaaleja: puuvillaa, juuttia, puuta, tiiltä ja paperia. Sävymaailma on murretun vaalea, jälleen pinnalla olevia heinänkeltaisia sävyjä oli paljon yhdistettynä siniseen ja vihreään sekä ruskeaan. Yksikään huone ei ollut valkoinen vaan kaikissa oli jokin sävy. Sävyjen yhdistely oli taitavaa.

Tutkailin kiinnostuneena muun muassa valaisinten ripustusta. Monessa huoneessa valaisimen paikka oli keskellä tilaa, mutta koukun avulla valaisin oli tuotu sohvaryhmän keskelle tai pöydän päälle. Sellaisenaan reilusti näkyville jätetty koukku ja valaisimen roikkuva johto näyttivät kivoilta.

Minua inspiroi myös kalusteiden asettelu, pois seinien vieriltä tuodut kalusteet ja poikittain keskelle huonetta asetetut työpöydät. Samoin ihastelin ruokailutilan rimoitusta ja säilytyskalusteiden monipuolisuutta. Nykypäivän trendeistä muistuttivat myös viherkasvirykelmät ja rönsyilevät köynnökset sekä erilaiset metalliset pienkalusteet ja -tavarat.

On helppo sanoa, että Aalto on ollut ajattomuuden mestari mutta myös aikaansa edellä. Toki, jos talossa edelleen asuttaisiin vakituisesti, ilme olisi varmasti monilta osin modernimpi, mutta monet sisustuksen piirteet ovat sovellettavissa nykysisustukseenkin. Rimoitukset ovat yksi omista isoista haaveistani. Sopiva paikka käyttää niitä tulee varmasti vastaan sitten ajallaan.

 

Tuokiokuva: Ruskan sävyjä olohuoneessa

3 periaatettani lastenhuoneen suunnittelussa

Lupasin ajat sitten kirjoitella tarkemmin lastenhuoneen suunnittelusta. Lähdin liikkeelle aika samalla tavalla kuin jos suunnittelisin asiakkaalle sisustusta - mitat ylös, pohjakuva SketchUp-ohjelmaan ja inspiraatiokarttaan toiveita väreistä, materiaaleista, tuotteista ja tunnelmasta ylös.

Vauvan huone on pieni tila, jonne oli tarve saada monta toimintoa: vaatesäilytys, paikka vaihtaa vaatteita (eli hoitotaso), paikka sängylle ja nojatuoli imetystä ja satuhetkiä varten. Olemme viettäneet toistaiseksi aika vähän aikaa lastenhuoneessa, mutta viimeistään kun pienokainen muuttaa omaan huoneeseensa nukkumaan, uskon, että huone tulee kovaan käyttöön. Ajattelimme kuitenkin, että sisustus on helpompi tehdä ennen lapsen syntymää kuin sen jälkeen. Nyt tuntuu, että ratkaisu oli oikea! Aika vaikea olisi tarttua maalitelaan, kun pienokainen nukkuu päiväuniakin parista minuutista pariin tuntiin. 

Voisin tiivistää suunnittelun ja valintani kolmeen periaatteeseen:

1 Helpot materiaalit

Vesipestävyys oli ykkösjuttu, kun pohdin tilaan tekstiilejä. Ei niin helppo homma kuin miltä kuulostaa. Ensiksikään läheskään kaikkien tuolien päälliset eivät ole edes irrotettavia saati sitten vesipestäviä. Onneksi on Bemz! Ikeasta ostimme nojatuolin rungon ja siihen Bemziltä pellavasekoitetta olevan päällisen haluamassamme värissä. Sen saa heittää pesukoneeseen, jos ja kun tahroja tulee. Toki osa Ikean päällisistäkin tähän tuoliin oli pestävissä, mutta väreistä ei löytynyt mieluista.

Verhot ovat pellavaa, joten nekin koneeseen vaan, jos likaantuvat. Nojatuolissa on lajitelma sisustustyynyjä: pellavaa, puuvillaa ja polyesteria - kaikki pestävissä.

Sitten se poikkeus! Huoneen matto on anopiltani saatu, vanha silkkinen itämainen matto, joka vaatii ihan rehellisen pesulakäynnin, mutta matossa oli niin kauniit värit, etten voinut sanoa sille ei. Onneksi pienen maton peseminen ei tule kalliiksi.

SketchUp-suunnitelma ja kalusteilla mallaamista.

2 Monikäyttöisyys

Vaikka halusin sisustaa alkuun värikkään lastenhuoneen, kalusteiden ja tekstiilien piti olla monikäyttöisiä tulevaisuutta ajatellen. Siksi irrotettava päällinen nojatuoliin ja valkoinen peruslipasto. Hoitopöydän sijaan hoitopiste on sijoitettuna lipaston päälle. Kun sitä ei tarvita, irrallisen tason voi laittaa varastoon.

Tekstiilejä ei tarvitse niin miettiä. Ne kiertävät jo tällä hetkellä kodissa huoneesta toiseen tarpeen mukaan.

Samoin ajattelin huoneen värityksen. Tämä ei ole meille loppuelämän koti, mutta koska muuttoa ei ole näköpiirissä, ajattelin, että neutraalit pinnat toimivat syntymästä pitkälle lapsuuteen.

3 Yksityiskohdat tekevät tilan

Uutta, vanhaa ja väriä! Näillä avainsanoilla valitsin huoneeseen yksityiskohtia: tekstiilejä, leluja, tauluja, piensisustusta. Ihastuin todella paljon koristekuumailmapalloihin, jotka toistavat kauniisti maton sävyjä ja antavat inspiraatiota uusiin väriyhdistelmiin. Samaa periaatetta noudattaa hoitopöydän päällä oleva mobile.

Kurkkaa lisäkuvat huoneesta aiemmasta postauksesta.

Pitääkin kuvata huonetta pian uudelleen, sillä isäni tekemä valaisin (josta tuli niin ihana!!) on vihdoin paikallaan, ja seinille on tullut tauluja, koristeita, ja yksi uusi huonekalukin löytyi kesällä alennusmyynneistä väriskaalaa täydentämään.

Lahjaidea vauvalle: Ensimmäinen oma taideteos

Perheemme tiedustelivat meiltä etukäteen, mitä pienokaisellemme voisi antaa kastelahjaksi. Kummeilta toivoimme perinteiseen tapaan kummilusikkaa, mutta muutoin ideoita oli vähän. Eihän pieni vauva tarvitse mitään. Hän ei ole vielä tippaakaan kiinnostunut leluista (ja niitäkin on kertynyt jo huomaamatta lukuisia), ja vaatteita ja tarvikkeitakin on riittämiin.

Ajattelimme, että olisi mukavaa, jos perheidemme antamasta kastelahjasta olisi vielä vuosia myöhemminkin iloa saajalle. Siksi pyysimme perheitämme osallistumaan pienen kehystetyn grafiikkavedoksen hankintaan. Taulun taakse liimasimme tarran, johon lahjanantajat voivat jättää terveisensä, jotka säilyvät taulun matkassa mukana. Muutama nimi unohtui ristiäispäivän juhlahumun keskellä pyytää, mutta ne ehtii lisätä, kun perheenjäsenet tulevat meillä taas käymään (ja tässä heille yksi hyvä syy lisää!).

Ihastuimme mieheni kanssa järvenpääläisen Hannu Hyrskeen pieneen Heureka-teokseen, joka kustansi kehystettynä parisataa euroa. Teos vaatii ammattimaisen kehystyksen, jotta pieni kuva pääsee esille oikealla tavalla.

Lastenhuoneessa se löysi paikkansa lipaston päältä ja sai seurakseen valokuvan. Kehysten alle nostin vielä äitini tekemät suloiset pienet villatöppöset. Kaunis muisto ristiäisistä!

Onko valkoinen keittiö tylsä vai ajaton ja hyvä tausta yksityiskohdille?

Keittiö on kodin tiloista se, jonka ilmettä ei niin vain muuteta. Kalusteet pysyvät samoina, tekstiilejä on vähän ja seinän maalaaminenkin on moneen muuhun tilaan verrattuna vaikeaa kaappien ja laatikostojen rajaamisen takia. Näiden syiden takia on hyvä, jos keittiökalusteet itsessään kestävät aikaa. Meiltäkin löytyvä valkoinen keittiö jättää esimerkiksi kivasti tilaa yksityiskohdille.

Viimeisimpänä keksin tuoda keittiösaarekkeen päähän yrttitaulun tilalle rakkaan My Guide to Paris -tauluni, jonka olen vuosia sitten saanut mieheltäni toivottuna syntymäpäivälahjana. Se on roikkunut tähän asti yläkerrassa, mutta taulupyörityksen seurauksena päädyin kantamaan Pariisini alakertaan. Korkea ja kapea mustavalkoinen taulu ottaa hyvin paikkansa saarekkeen päässä. Tuntuu, että katse oikein ohjautuu tasoa myöten tauluun.

Olen moneen kertaan sanonut, että selkeälinjainen keittiö on kodin suosikkitilani. Työtasoa riittää, tavaroilla on oma paikkansa, joten mitään turhaa (lue rumaa) ei tarvitse pitää esillä. Tämä jättää tilaa sekä taululle, kauniille kahvikoneelle sekä pienelle puunsävyisten keittiöesineiden kokoelmalle. Punamarjainen kasvi on muuten edelleen hengissä joulusta! Sitkeä tyyppi.

Enkä kyllästy hehkuttamasta aamiaiskaappia. En usko, että niissä on kyse mistään ohimenevästä keittiötrendistä. On todella kätevää, kun smoothiekone, leivänpaahdin ja kuivatavarat löytyvät yksien ovien takaa ja ovat aina käyttövalmiina ja toisaalta ovien sulkeuduttua poissa silmistä tuomasta tarpeetonta kakofoniaa keittiötasoille. Tämä on kätevä ominaisuus nyt, kun keittiöistä tehdään yhä avoimempia muihin tiloihin. Aamiaiskaappi on yksi keino tehdä keittiöstä helpommin olohuoneeseen sulautuva tila.

Yksi tyhjä seinä vähemmän - leijuva panoraamavalokuva

Aina siitä asti, kun maalasin yläkerran käytävän puuteriroosaksi, tyhjä seinäpätkä matkalla makuuhuoneisiin on kaivannut täytettä.

Kuvakin oli pitkään valmiina. Mieheni otti yli vuoden takaisella New Yorkin reissulla kivan panoraamakuvan liikkuvasta metrosta, jonka kylkeen me kaksi heijastumme, jos oikein tarkkaan katsoo. Tykästyimme kuvan fiilikseen, liikkeeseen ja siihen, ettei se suoraan esitä mitään. Se haluttiin seinälle, mutta sitten alkoi pähkäily: minkä kokoisena kuva otettaisiin, millaiset kehykset siihen valittaisiin vai ei kehyksiä ollenkaan ja sopisiko kuva paikalle paremmin mustavalkoisena vai väreissä? 

Lopulta päädyimme teettämään kuvan alumiinilevylle niin, että kuvan ympärille jätettiin valkoiset reunat kuin kehyksiksi. Kiinnitysjärjestelmä taas nostaa ohuen kuvalevyn irti seinästä, jolloin se näyttää leijuvan seinällä. Nyt kuva on viimein paikoillaan ja jälleen kerran tuli fiilis, että tuossahan sen on aina pitänytkin olla!

Galleriakisko sopii vaihtelunhaluiselle - taulujen uudet paikat makuuhuoneissa

Tajusin tässä yhtenä päivänä, että mieheni vuosia sitten Venetsiassa ottamassa valokuvassa on kaikki makuuhuoneessamme olevat värit kauniisti esillä. Siispä iso valokuvataulu sai siirron vierashuoneesta meidän makuuhuoneemme puolelle. Sen vierellä on hääkuvamme ja pieni posteri unisiepparin kuvalla. Vierashuoneessa taas Pariisista ottamani valokuvan kaveriksi siirsin Pariisin karttaposterin. Kiva pari tuokin - kaksi Pariisia yhdessä!

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun makuuhuoneiden galleriakiskojen kätevyys pääsi esiin. Yllättävän kauan jaksoinkin pitää taulut ihan samalla tavalla. Mallailin tauluja useammalla tavalla, yksin, kahdessa rivissä ja kolmessa rivissä. Minun tarvitsi vain poistaa ja lisätä muovilankoja kiskolla, siirtää kiinnikettä tai kiinnikkeitä langoissa ja päättää taulujen paikat kiskoilla. Ei koukkuja väärissä paikoissa eikä uusien reikien poraamista, ja koko hommaan meni vain minuutteja.

Suosittelen kiskoja ehdottomasti, jos seinien rei'ittäminen tai tauluihin sitoutuminen mietityttää.