Ensiaskeleet uudessa kodissa

Kun asuntokaupoilla asiat menevät, kuten toiveissa on, toteutuu isoja unelmia. Elämän suurimmat kaupat maailman tärkeimmästä asiasta. Koti meidän perheelle. Nyt se on meidän. Tuntuu niin hyvältä, että silmät kostuvat ilosta  ja hymyilyttää.

Tänään veimme uuteen kotiin ensimmäiset tavarat ja kokeilimme kaikki valokatkaisijat - ja palasin vielä autosta takaisin sammuttamaan pihavalot, kun yksi katkaisija olikin jäänyt päälle. Lapselle vietiin mukanamme heti potkuauto. Nyt on taas tilaa huristella ympäriinsä. Hän halusi ehdottomasti peruuttaa eteisen peilikaapin sisään.

Hupsua, että siellä me tyhjissä huoneissa hieman arasti vielä askelsimme, availimme kaappeja ja kurkimme laatikoihin. Avasin kaihtimet, katselin ikkunoista näkyvää naapurustoa. Tutkin valon kulkua tyhjässä tilassa. Kiinnitin maalisävyjä seiniin, koska toiveissa on ehtiä maalata lapsen huone vielä ennen muuttoa.

Kunnon kuvia ei tullut otettua, yhdessä lapsi virnistelee, toisessa takkimme ovat kasassa lattialla ja sitten on tämä, jossa on lapsen jalkapallo. Kohta me asumme uudessa kodissa. Se on ihmeellistä, ihanaa ja monien haaveiden täyttymys meidän perheelle.

Pääsisipä jo sisustamaan uutta kotia! + Habitare-lippuarvonta

*Postauksessa arvottava pääsylippu saatu Habitare-messuilta.

Väliaikaisessa kodissa ei maalailla seiniä, ei hankita uusia sisustusjuttuja, ei ratkota sisustusongelmia, mutta sitäkin enemmän siellä haaveillaan uudesta kodista ja uuden kodin sisustamisesta. Sen suhteen asiat näyttävät kirkastuvan, mutta en uskalla sanoa enempää ennen kuin asiat ovat täysin varmoja ja avaimet kädessä. Sanomattakin on selvää, että täällä on yksi sisustaja aika tulisilla hiilillä!

Juuri nyt inspiroivat lämpimät värit, valo ja erikoiset valaisimet, materiaalien erilaiset tekstuurit,  listoitukset, taide, vaalea puu, kuviolasi. Millainen kokonaisuus näistä syntyy? Sen näyttää tuleva uusi koti ja sen asettamat raamit valon, tilan, materiaalien ja tunnelman suhteen. Kaikki ei valmistu heti (jos koskaan) eivätkä kaikki inspiroivat asiat mahdu samojen seinien sisään. Mutta ideoita on nyt vaikka muille jakaa ja mieli janoaa niitä edelleen lisää. Mitkä sävyt ja sävy-yhdistelmät olisivat juuri nyt omaan silmään kauneimpia? Miten asettelen kalusteet uudessa kodissa? Mitä ideoita keksin säilytykseen? Tapettia vai ei tapettia uuteen kotiin? Mitä uutta tarvitaan?

Olen pitänyt paastoa sisustusostoksissa siitä asti, kun laitoimme entisen kotimme myyntiin. Koska tavoitteeni on hankkia palasia kokonaisuuteen, tekee mieli nähdä se seuraava kokonaisuus ennen uusia hankintoja. Listalla ensimmäisenä on uusi sohva, jota olen toivonut pienen iäsyyden. Olemme käyneet sohvia jo istumassa, joten uusi on valmiiksi katsottu. Nyt vain paikka sille.

Väliaikaisessa kodissa ei maalailla seiniä, ei hankita uusia sisustusjuttuja, ei ratkota sisustusongelmia, mutta sitäkin enemmän siellä haaveillaan uudesta kodista ja uuden kodin sisustamisesta.

Postauksen kuvat ovat tanskalaisen sisustusbrändi Ferm Livingin showroomista The Homesta, joka on huikea kokonaisuus. Kurkkaan aina tuonne, jos tuntuu, että sisustusrintamalla inspiraatio on kadoksissa. Merkin Shell pot -maljakko on suuri himotukseni! Ehkä se sopii sinne UUTEEN KOTIIN! 

P.S. Aasinsiltana tähän minulla on teille kiva yllätys*! Sain arvottavakseni pari lippua ensi viikolla vietettävillä Habitare-messuille. Arvon yhden lipun täällä ja toisen Instagramissa. Tuplaat mahdollisuutesi kommentoimalla molemmissa kanavissa. Kerro postauksen kommenteissa, mihin etsisit Habitaresta ideoita tai vaikkapa postaustoiveesi minulle! Arvon lipun sunnuntaina 8.9.2019  klo18 ja olen yhteydessä tämän jälkeen onnelliseen voittajaan. Ja tosiaan, kurkkaa arvontakuva ja -ohjeet myös Instagramin puolella.

Kaikki kuvat / All the pictures: Ferm Living

Sisustushelmiä Pärnussa: Kaunis kahvila Pastoraat

Tervetuloa uudistuneille sivuille! Miltä näyttää? Olisi ihana kuulla kommentteja.

Olen kirjoittanut Sisätiloissa-blogia pian kahdeksan vuotta ja aina välillä tekee hyvä freesata ilmettä. Uuden bannerini teki taitava graafikkoystäväni, jolle kertoilin lempiasioistani ja -esineistäni. Tämän sisustusfriikin sydäntä lähellä ovat koti ja sisustus, kuten iskusanat kertovat, mutta myös kuvassa näkyvät valaisimet sekä kukat ja kasvit. Listaan lisäisin vielä värit, mutta ainakin aluksi haluan pitää otsikkokuvan mustavalkoharmaana. Blogin kuvat voivat puhua sitten värien puolesta.

Muutosta on sekin, että halusin blogini ulkoasun olevan alkuun täysleveä, joten sivubanneri tulee näkyviin vasta postauksen alkaessa. Uutena ominaisuutena voit tilata ilmoitukset uusista postauksista suoraan sähköpostiisi. Ilmoitukset tilataan heti kuvakarusellin alapuolelta.

Sivujen tekeytyessä ammattilaisen käsissä minä vietin kesän viimeiset kauniit hellepäivät perheen kanssa Pärnussa Virossa. Kaunis kaupunki on minulle ja miehelleni tuttu jo parin vuoden takaa eikä tuottanut pettymystä tälläkään kertaa. Rantaa, kauniita puistoja, rauhallisuutta ja hyvää ruokaa.

Majoituimme ennestään tuttuun Rannahotelliin, josta teen vielä oman postauksensa, mutta ensin ajattelin vilauttaa kahvila Pastoraatia.

Hain meille take away -kahvit Pastoraatista ihan sattumalta ja ihastuin moderniin ja lämpimään sisustukseen. Menimme takaisin vielä päivälliselle ja voin suositella sekä kahvia että ruokia - ja okei, myös kakkuja!

Kahvilan tuolit ja osa pöydistä näyttivät ainakin erehdyttävästi Gubin mallistosta olevilta. Ihastelin myös tiskin yllä olevaa kiinnostavaa valaisinta ja yleisesti tilojen maanläheistä ja lämmintä väritystä. Nurkassa ollut puu oli myös upea! Kahvila sijaitsi kävelykadun tuntumassa vanhassa kaupungissa vanhassa puutalossa, mikä näkyi modernissa sisustuksessa paljaina hirsipintoina, huimana huonekorkeutena ja paksuina seininä.

Tiski oli tehty messinkilevystä, jonka kuluneet kohdat, naarmut ja tummuminen saivat reilusti näkyä ja sopivat kahvilan henkeen. Tsekkaa myös pöytien asettelu. Ne eivät ole tylsästi suoraan tiskiin nähden, vaan vinoittain ja luovat silmää viehättävän salmiakkirivistön.

Ihana löytää tällaisia helmiä reissussa.

Sisätiloissa-blogi uudistuu!

Sisätiloissa saa pian uuden visuaalisen ilmeen. Postauksiin tulee teknisen säädön takia pieni tauko. Nähdään pian!

Pakkominimalismia muuton myötä

Muuttaessa iskee epätoivo. Tavaraa on liikaa, vaikka sekä minä ja puolisoni olemme sitä mieltä, ettei meillä ole juurikaan turhaa tavaraa. Muutto on loistava paikka käydä tavarat läpi ja hankkiutua eroon tarpeettomista. Meilläkin on nettikirppari ollut kovassa käytössä - jopa niin kovassa, että vannoin pitäväni hetken taukoa, kunhan tästä muutosta selviän! Nämä tarinat olisivat ihan oma postauksensa. Mutta sanottakoon sen verran, että säätämistä siinä on.

Olen toivonut monta kertaa olevani minimalisti, mutta todellisuudessa minusta ei siihen olisi. Havahduin tähän vastikään Instagramissa. Seurasin sisustustilejä, joiden liian minimalistinen ilme sai minut kerta toisensa jälkeen selaamaan nopeasti seuraavaan kuvaan. Tajusin poistua tilien seuraajista. Yksityiskohtien, sävyjen ja kerroksellisuuden puute aiheuttaa minulle kylmän ja kovan fiiliksen. Juuri nyt inspiroivat lämmin runsaus ja pehmeä skandinaavisuus. 

Kuvissa olohuone loppusiivouksen jälkeen ja alla myyntikuvissa. Sisustus ja kalusteet tekevät tunnelman - vai mitä?

Muutimme väliaikaiseen vuokra-asuntoon, jossa neliöt puolittuivat entisestä. Oma hommansa pakkaamisessa oli pohtia, mitä muutamana seuraavana kuukautena tulemme tarvitsemaan ja mikä voi mennä varastoon.

Saa nähdä, teimmekö oikeita valintoja. Vaatteita emme karsineet, mutta kalusteita, astioita, tekstiilejä, koriste-esineitä ja kirjoja sitäkin enemmän. Kaksi paistinpannua saa riittää, kuusi lasia, neljä ruokapöydän tuolia, sohva, mutta ei nojatuolia ja tietysti tärkein - eli vain yhdet sisustustyynyjen vaihtopäälliset. Jonkinlaista minimalismia tulee pakolla kokeiltua hetkisen ajan.

Toistaiseksi tavarat vielä hakevat paikkojaan kaksiossa. Katsotaan tuleeko tämä väliaikainen koti kuvauskuntoon lainkaan. Pinnat ovat kauniit, mutta nurkat liian täynnä tavaraa. Pyykkikorit nököttävät tv-tason vieressä, jääkaapin päällä muovilaatikossa ovat viinilasit sanomalehtikääreissä ja laatikon päällä näyttää olevan Mölkky - ei niin kovin mietittyä. Perheen pienintä harmittaa, ettei potkuautolla pääse kaahailemaan, koska seinä tulee vastaan niin nopeasti. Toisaalta nyt vanhemmat näkee koko ajan. Minä halusin mahdollisimman pian laittaa muutaman taulun seinälle ja valaisimet paikoilleen. Niistä tulee kotoisa olo. Väliaikaisestikin.

Koti myyty! Jes, apua ja muut tunteet asuntokaupoista

Kun ostimme ensiasuntomme vuonna 2015, tiesimme, ettei kyseessä olisi koti loppuelämäksi. Viihdyimme kuitenkin ehkä jopa kauemmin mitä ajattelimme tai ainakin kauemmin kuin monet meidät tuntevat ennustivat.

Ihana kotimme, jonka remontoimme ensin omaan makuumme, jossa on eletty hyvää arkea, juhlittu, koettu pettymyksiä, itketty ilosta, jossa meistä tuli kolmehenkinen perhe. Tämä asunto on ollut aina meidän turvapaikkamme, jonne on ollut ihana tulla. Muistoja jää tästä rivitaloasunnosta paljon.

Mutta nyt on aika uudelle. Kotimme on nimittäin myyty ja muutamme väliaikaiseen asuntoon heinäkuun alussa. Olo on yhtä aikaa todella innokas, odottava ja onnellinen, mutta myös hieman haikea ja pöllämystynyt. Tuttua varmasti monelle asuntokauppoja kodistaan tehneelle. Olen rakastanut kaikkia kotejani, mutta siinä vaiheessa kun huoneet tyhjenevät omista tavaroista, ajatukset siirtyvät uuteen yleensä muuttoauton vauhdissa. Ehkä kliseistä mutta niin totta, että seinät eivät tee kotia, vaan ihmiset, muistot ja haaveet.

On kutkuttavaa miettiä ja haaveilla seuraavasta kodista - jota ei vielä ole. Toivomme toki, ettei uuden etsintä veny kovin pitkäksi. Niin jännittävää!

Postauksen kuva on ammattilaisen myyntiä varten ottama. Ajattelin kirjoitta kuvista ja kuvauksista vielä oman postauksensa, sillä näitä kelpaa esitellä.

Kuva: Mikke Pöyhönen Photography

Sellainen spontaani blogipostaus talvisesta olohuoneesta

Vuoden alussa olen lukenut monista blogeista pohdintaa blogien tulevaisuudesta. Kun oma aika on kortilla, mietin toki itsekin, onko homma vielä antoisaa ja lukeeko blogiani kukaan. Koska huomaan kaipaavani blogin tekemistä ja laitan edelleen asioista merkille, että tuosta pitäisi tehdä blogiin postaus, ensimmäiseen kysymykseen vastaus on myöntävä. Vauva-arjessa blogi ei kuitenkaan ole prioriteetti yksi tai kaksi, vaan sellainen leppoisa ajanviete ja vastapainoa vauvajutuille. Jatkan bloggailua stressittömästi. Ehkä tämä on vaihe, josta postaustahti taas huomaamattaan kiihtyy.

Vaikka silloin tällöin pohdin, että tästä aiheesta pitäisi kirjoittaa, postaukseni syntyvät hyvin spontaanisti. Kun jokin näyttää kotona kivalta, kuvaan sitä. Työssäni teen sisältöä tarkkaanmietittyjen teemojen ja tiukkojen aikataulujen kanssa. Blogi on kaiken tämän vastapaino. Kukin saa tehdä tavallaan. Minulle tarkka sisältöjen ja aikataulujen rakentaminen sotisi blogin keveyttä vastaan. Joskus mietin, pohditaanko blogien tulevaisuutta osin tästä syystä. Hommasta on tullut niin vakavaa.

Toiseen kysymykseen, että lukeeko tätä kukaan, en oikeastaan voi itse vaikuttaa määräänsä enempää. Pyrin tekemään visuaalisesti kaunista blogia, jossa avaan oven kotiini ja toivon, että meidän perheemme ratkaisut ja ajatukseni sisustamisesta inspiroisivat. Omat kasvoni ja eritoten perheeni rajaan edelleen ulkopuolelle. Näin teen, koska haluan jakaa sisustusinspiraatiota, en niinkään tulla omalla persoonallani kenenkään mielenkiinnon kohteeksi. Tilastojen mukaan teitä lukijoita on, kiitos siitä!

Kurkataan vielä olohuoneeseen, jossa vaihdoin sohvaan vuosien tauon jälkeen alkuperäiset selkätyynyt. Yksivärinen sohva ja koristetyynyt näyttää pitkästä aikaa kivalta. Talvella kaipaan tällaista tummempaa ja turvallista sohvaa samettityynyineen.

Sohvan toisella käsinojalla on talven ainoita sisustusostoksia, Granitista hankittu todella lämmin ruskea-valkoinen villaviltti. Menee sävyiltään muuten täydellisesti yhteen Marimekon suosikkityynynpäällisten kanssa.

#scandihomenow - Haaste: Mitä on skandinaavinen sisustus tänä päivänä?

Otsikko sen jo kysyykin: Mitä on skandinaavinen sisustus tänä päivänä? Miltä näyttää skandinaavisessa kodissa nyt?

Ajattelin, että nopein tapa selvittää asia on laittaa pystyyn Instagram-haaste. Kehitin haasteelle hashtagin #scandihomenow. Jos koet asuvasi skandinaavisella tyylillä sisustetussa kodissa, ota kotoasi kuva ja liitä siihen oheinen tägi #scandihomenow. Haasta mukaan myös tuttusi, jonka skandinaavista sisustustyyliä ihailet! Katsotaan, saadaanko tällä tavoin kiinnostava ja tuore läpileikkaus skandinaavisen sisustuksen nykytilasta. Kokoan hashtagin kuvista myöhemmin kokoomapostauksen tarkasteluun. Jännittävää!

Haasteen taustaksi kirjoitin pohdintani tähän postaukseen.

Skandinaavisen ja suomalaisen muotoilun saralla ammattilaiset ovat puhuneet jo vuosia, nojaammeko esimerkiksi suomalaisessa designissa edelleen liikaa vanhoihin suuriin nimiin ja osaajiin? Edustavatko vanhat mestarit edelleen liikaa ja yksipuolisesti kuvaa muotoilustamme vaikka eteenpäin on menty ja uusia tekijöitä, tuotteita ja tekotapoja on vuosikymmenten varrella tullut? Miksi niitä ei nostettaisi esille? Muotoilun saralla on otettu askeleita eteenpäin ja nostettu uusia suomalaisia taitajia, kuten Harri Koskinen, Saana ja Olli, Elina ja Klaus Aalto, Nikari, Mika Tolvanen ja vaikkapa Maija Louekari, vanhojen taitajien kuten Alvar Aallon, Timo Sarpanevan, Eero Aarnion, Yrjö Kukkapuron ja Oiva Toikan rinnalle. Tämä on mahtavaa ja laajentaa mielikuvaa suomalaisesta designista meillä ja maailmalla.

Samalla tavoin ilahduin, kun Artekin nykyisin omistavan Vitran toimitusjohtaja kertoi vastikään Hesarin haastattelussa haluavansa vaalia Artekin brändiä ja kehittää sitä edelleen. Tästä esimerkkinä on Artekille uusia tuotteita suunnitteleva norjalaismuotoilija Daniel Rybakken, jonka 126°-peilit ovat jo nousseet moderniksi Artek-klassikoiksi vanhojen Aaltojen rinnalle.

Entä sisustus?

Mutta miten on käynyt skandinaaviselle sisustukselle? Ovatko mielikuvat siitä jumiutuneet edelleen Aallon ajan minimalismiin? Pitääkö tämä paikkaansa nykykodeissa? Väitän, että tunnistettava skandinaavinen sisustus on kehittynyt ja muuttunut näistä ajoista.

Aloin pohtia kysymystä, kun törmäsin lyhyen ajan sisällä ulkomaisten tekijöiden rohkeisiin tulkintoihin skandinaavisesta sisustustuksesta. Tuoreessa brittien Elle Decorationin Bathrooms -teemalehdessä brittiläinen valaisin- ja huonekalusuunnittelija Tom Raffield esitteli lehdessä kylpyhuoneensa, joka on lattiasta kattoon puuta (upea, mutta ei nyt tartuta siihen) ja suunnittelijan mukaan häntä inspiroi pohjoismainen kylpylä ja skandinaavinen saunatunnelma. Wau!

Lisäksi olen seurannut kahden austaralialaisen sisustussuunnittelijan talomuutosprojektia Youtubessa. Norsu Interiors on saanut nimensä suomenkielisestä sanasta norsu, ja suunnittelijat ovat inspiroituneet skandinaavisesta tyylistä ja perustaneet yrityksen, joka toisi skandidesignin australialaisten saataville. Kiinnostavaa, mutta naisten tulkinta skandinaavisuudesta on vielä kiinnostavampi. Se on täynnä meille tuttua puuta, luonnonmateriaaleja, selkeyttä, klassisuutta, mutta myös pastelleja, väriä, pehmeyttä ja hallittua runsautta. Jaksoja katsoessani mietin aina, että kutsuisin tätä pehmeäksi skandinaaviseksi sisustukseksi. Mutta miksi pitäisi laittaa ylimääräinen määrite eteen? Samalla tyylillä voisin sisustaa oman kotini ja varmaan moni muukin suomalainen, skandinaaviseksi sisustajaksi itsensä mieltävä tarttuisi tähän tyyliin innoissaan. Skandinaaviseksi miellän siis myös oman kotini, vaikka sisustustamme en minimalistiseksi kuvailisikaan.

Mitä sitten skandinaavisella sisustuksella tarkoitetaan? Vaaleaa, valkovoittoista, valoisaa, tavaramäärältään minimalistista, luonnonmateriaaleja yhdistelevää (ja muun muassa tällä tavalla luontosuhdetta korostavaa), modernin selkeää ja virtaviivaista, funktionalismia painottavaa ja niin edelleen.

Voisiko olla, että olisi tarve laajentaa skandinaavisen sisustustyylin määritelmää? Voisimme edelleen pitää kiinni selkeydestä, luonnonmateriaaleista ja funktionaalisuudesta, mutta tuoda rinnalle värikirjon antamaa särmää ja tekstiilien ja materiaalien käytön tuomaa runsautta.

En halua hylätä vanhaa vaan laajentaa kuvaa skandinaavisuudesta. Mitä mieltä sinä olet? #scandihomenow

Ikean kuvastolanseeraus kehotti: Pidä oma tyylisi. Mutta meneekö sisustaja silti massan mukana?

Otin viime viikolla tunnin omaa aikaa ja piipahdin Ikean uuden kuvaston lanseerauksessa. Sain monta kärpästä yhdellä iskulla, sillä tiesin, että inspiraation lisäksi näkisin yhdessä paikassa paljon työ- ja blogikollegoja. Kaikki postauksen kuvat ovat myös pressistä.

Inspiraatiomielessä lanseeraus tarjosi tummaa puuta, luonnonmateriaaleja, viherkasveja ja pastelleja. Kaikki ovat jo nyt aika lailla pinnalla, mutta ehkä selvimmin tarjottiin muutosta vaaleasta puusta suklaisiin sävyihin. Ja viimeistään nyt kokovalkoisuus on mennyttä trendikartalla, ja sävyt niin huonekaluissa, tekstiileissä kuin pintamateriaaleissakin ovat se juttu. Siltä se tuntuu omissa ajatuksissakin, vaikka eihän valkoinen kotoa häviä mihinkään. Se on täydellinen pohja, johon yhdistellä milloin mitäkin. 

Ikean viesti tänä vuonna on, että kaikki, joilla on koti ovat sisustajia. Mutta kaikki sisustajat eivät harrasta sisustamista tai ole kovin kiinnostuneita siitä, millainen kokonaisuus sisustuksesta syntyy. Kirjoitin aiemmin tänä vuonna tästä sisustamisesta tietoisena harrastamisena mielipidetekstin. Jos tämä aihepiiri kiinnostaa, lukaise tekstini täältä.

Toisena ajatuksena Ikea heitti oman tyylin suosimisen massa- ja trendityylien sijaan, jotta "kotimme eivät näyttäisi kaikki samanlaisilta" taidettiin pressitilaisuudessa sanoa. Globaali huonekalujätti pyrkii vastaamaan yksilöllisyyden trendiin muun muassa käsintehdyillä matoilla ja Industriell-maljakoiden erilaisilla muoteilla (sama tuote tehdään useammalla eri muotilla, jolloin hyllystä voi ikään kuin valita oman maljakkonsa haluamillaan muodoilla, näkyvissä postauksen viimeisessä kuvassa). 

Oma tyyli on vaikea pala nykyisin, kun samansuuntaisia vaikutteita tulee joka tuutista. Puhutaan esimerkiksi blogimatoista, kun jonkin merkin matosta tulee suosittu bloggareiden - ja sitä myöten monen muunkin sisustajan kodissa. Sanalla on alentava vivahde: "valitse tämä tuote ja kuljet massan mukana". Blogimatto-ilmiö kumuloituu nopeasti Instagramin, sisustuslehtien ja blogien myötä. Suomessa sisustusbloggareiden kärki on aika kapea ja melko yksituumainen tyylisuunnaltaan. Ei siis ihme, että välillä tuntuu, että kun yksi innostuu maalaamaan seinät ruskealla, valitsee kalanruotoparketin, peikonlehden tai marmoritason, villitys tuntuu valtaavan koko skenen. Tämä ei tietenkään ole koko kuva, nykyisin olemme vain harvinaisen hyvin perillä siitä, miten muut sisustavat.

Edelleen, jos koti on tyyliltään moderni ja vielä sisustusharrastajan tai -ammattilaisen koti, on aika luonnollista, että sinne on poimittu vaikutteita trendeistä. Moni ei varmaankaan ajattele sisustavansa kotia kulloistenkin trendien mukaan, mutta aika jännästi sitä huomaa trendien muokkaavan sitä, mitä pitää kivana. Vaikka välttelisi niitä blogimattoja ja peikonlehtiä, saattaa sisustuksen lopputulos olla kuitenkin lähellä sitä pinnalla olevaa sisustustyyliä. Puhun nyt koko ajan modernista sisustamisesta, koska trendien lainalaisuudet ovat vähän erilaisia, jos sisustetaan vaikkapa fiftarityylillä tai puhtaan maalaisromanttisesti. Tavoitellaanko silloin omaa tyyliä vai mahdollisimman tarkkaa toisintoa tyyli-ihanteesta?

Edelleen modernista sisustamisesta puhuttaessa, voisi Ikean lailla kärjistäen sanoa, että "Jos sisustat, et voi välttää tämän hetken sisustustyyliä". Jostainhan se johtuu, että voimme luonnehtia 50-luvun tai 70-luvun sisustusta tietyllä tavalla. Lauman mukana täällä mennään. Ja se on ihan ok! Harva voi laittaa koko kämppää uusiksi kulloisenkin trendin mukaan. Se tarkoittaa, että vuosien ja vuosikymmenten varrella kotiin kerääntyy tavaroita, joiden kombosta muodostuu se oma koti ja oma sisustus, jonka tunnistaa kertovan jotain itsestään, vaikkei tyyli poikkeaisikaan kovin paljon monen muun kodin tyylistä.

Sisustus vauvan saapumisen jälkeen: Tällainen on olohuoneen ryömintäkelpoinen matto

"Mitä tapahtui teidän kodin sisustukselle vauvan saapumisen jälkeen?" Tätä on kyselty minulta aika usein esikoisemme syntymän jälkeen. Ja lisäksi moni on voivotellut, että sano nyt hyvästit siistille ja "laitetulle" kodille. Totuuden nimissä pieni vauva ei sotke. Koti on pysynyt järjestyksessä ja meidän mielestämme myös kauniina, vaikka meitä onkin kahden aikuisen sijaan kotona nyt kaksi aikuista ja yksi pienokainen.

Jotain muutoksia kotona toki on tapahtunut. Olohuoneessa vietämme eniten aikaa, joten sieltä löytyy nyt vauvalle leikkimatto ja lahjaksi saadut lelut kerättyinä huopalaatikkoon. Lisäksi nojatuoli on nykyisin lähinnä vauvan päiväunipaikkana, kun sen reunat rajataan tyynyillä niin, että keskelle muodostuu pieni pesä. Aamupala-aikaan tuossa keskellä mattoa on aika usein sitteri, jossa pienokainen viihtyy sen aikaa, kun vanhemmat syövät puuronsa.

Viimeisimpänä vaihtoon meni ihana pompulavillamattomme. Siitä jäi paljon villahaituvaa innokkaan tahmatassuisen vauvan käsiin, joten tilalle hankittiin puuvillainen Decotiquen mustavalkoinen matto kesän aleista. Siitä ei irtoa nukkaa ja tiivis pinta on hyvä vatsallaan viihtyvän vauvan käsien ja polvien alle. Lisäksi maton voi tarvittaessa pesettää (vaikka värien liukuminen vähän mietityttääkin). Uusi matto on tosi kiva ja se muuttaa koko olohuoneen ilmettä! Ainoa, mitä kaipaan, on pompulamaton pehmeys jalkojen alla.

Enemmän kodin ilme muuttuu varmaan sitten, kun lapsi alkaa leikkiä ja levitellä tavaroitaan. Mutta onko sekään sotkua? Elämäntilanteet muuttuvat ja eikö ole aika ihanaa, että koti ja ajajtus kodikkuudesta muuttuvat sen myötä? Emme toki ajatelleetkaan lasta toivoessamme, että hän ei saisi näkyä kotona mitenkään. Päinvastoin. On aika ihanaa, että meidän kahden aikuisen kotimme sopii myös kolmihenkiselle perheelle paremmin kuin hyvin.