3 periaatettani lastenhuoneen suunnittelussa

Lupasin ajat sitten kirjoitella tarkemmin lastenhuoneen suunnittelusta. Lähdin liikkeelle aika samalla tavalla kuin jos suunnittelisin asiakkaalle sisustusta - mitat ylös, pohjakuva SketchUp-ohjelmaan ja inspiraatiokarttaan toiveita väreistä, materiaaleista, tuotteista ja tunnelmasta ylös.

Vauvan huone on pieni tila, jonne oli tarve saada monta toimintoa: vaatesäilytys, paikka vaihtaa vaatteita (eli hoitotaso), paikka sängylle ja nojatuoli imetystä ja satuhetkiä varten. Olemme viettäneet toistaiseksi aika vähän aikaa lastenhuoneessa, mutta viimeistään kun pienokainen muuttaa omaan huoneeseensa nukkumaan, uskon, että huone tulee kovaan käyttöön. Ajattelimme kuitenkin, että sisustus on helpompi tehdä ennen lapsen syntymää kuin sen jälkeen. Nyt tuntuu, että ratkaisu oli oikea! Aika vaikea olisi tarttua maalitelaan, kun pienokainen nukkuu päiväuniakin parista minuutista pariin tuntiin. 

Voisin tiivistää suunnittelun ja valintani kolmeen periaatteeseen:

1 Helpot materiaalit

Vesipestävyys oli ykkösjuttu, kun pohdin tilaan tekstiilejä. Ei niin helppo homma kuin miltä kuulostaa. Ensiksikään läheskään kaikkien tuolien päälliset eivät ole edes irrotettavia saati sitten vesipestäviä. Onneksi on Bemz! Ikeasta ostimme nojatuolin rungon ja siihen Bemziltä pellavasekoitetta olevan päällisen haluamassamme värissä. Sen saa heittää pesukoneeseen, jos ja kun tahroja tulee. Toki osa Ikean päällisistäkin tähän tuoliin oli pestävissä, mutta väreistä ei löytynyt mieluista.

Verhot ovat pellavaa, joten nekin koneeseen vaan, jos likaantuvat. Nojatuolissa on lajitelma sisustustyynyjä: pellavaa, puuvillaa ja polyesteria - kaikki pestävissä.

Sitten se poikkeus! Huoneen matto on anopiltani saatu, vanha silkkinen itämainen matto, joka vaatii ihan rehellisen pesulakäynnin, mutta matossa oli niin kauniit värit, etten voinut sanoa sille ei. Onneksi pienen maton peseminen ei tule kalliiksi.

SketchUp-suunnitelma ja kalusteilla mallaamista.

2 Monikäyttöisyys

Vaikka halusin sisustaa alkuun värikkään lastenhuoneen, kalusteiden ja tekstiilien piti olla monikäyttöisiä tulevaisuutta ajatellen. Siksi irrotettava päällinen nojatuoliin ja valkoinen peruslipasto. Hoitopöydän sijaan hoitopiste on sijoitettuna lipaston päälle. Kun sitä ei tarvita, irrallisen tason voi laittaa varastoon.

Tekstiilejä ei tarvitse niin miettiä. Ne kiertävät jo tällä hetkellä kodissa huoneesta toiseen tarpeen mukaan.

Samoin ajattelin huoneen värityksen. Tämä ei ole meille loppuelämän koti, mutta koska muuttoa ei ole näköpiirissä, ajattelin, että neutraalit pinnat toimivat syntymästä pitkälle lapsuuteen.

3 Yksityiskohdat tekevät tilan

Uutta, vanhaa ja väriä! Näillä avainsanoilla valitsin huoneeseen yksityiskohtia: tekstiilejä, leluja, tauluja, piensisustusta. Ihastuin todella paljon koristekuumailmapalloihin, jotka toistavat kauniisti maton sävyjä ja antavat inspiraatiota uusiin väriyhdistelmiin. Samaa periaatetta noudattaa hoitopöydän päällä oleva mobile.

Kurkkaa lisäkuvat huoneesta aiemmasta postauksesta.

Pitääkin kuvata huonetta pian uudelleen, sillä isäni tekemä valaisin (josta tuli niin ihana!!) on vihdoin paikallaan, ja seinille on tullut tauluja, koristeita, ja yksi uusi huonekalukin löytyi kesällä alennusmyynneistä väriskaalaa täydentämään.

Ensimmäinen suunnittelemani lastenhuone on värikäs pläjäys omalle esikoiselle

Yläkerran vierashuone sai väistyä lastenhuoneen tieltä. Muutoksen teimme pintoja ja kalustusta päivittämällä. Suunnittelua tein 3D-ohjelmalla ja sävysuunnittelmakollaasin avulla aivan kuten mitä tahansa kohdetta mietittäessä. Voin vilauttaa näitä omassa postauksessaan ja kertoa suunnittelusta vielä tarkemmin, mutta nyt katsaus valmiiseen huoneeseen.

Koska rakastan värejä, oli selvää, että juuri esikoisen huoneessa voisin leikkiä väreillä oikein kunnolla. Mutta samalla halusin ottaa huomioon sen, että rakastan milloin mitäkin väriä. Isojen pintojen piti siis sointua yhteen monenlaisten värien kanssa. Seinäpintoihin valitsin vaaleaa beigeä, Tikkurilan sävy Höyhen, ja yhdelle seinälle hauskan koripunostapetin Eco Front-mallistosta, jossa on monenlaisia beigen ja valkoisen sävyjä. Seinät olivat vaaleat jo ennestään, mutta uusi sävy toi niihin pehmeyttä ja lämpöä, jota aiemmassa Paperi-sävyssä ei samalla tavalla ollut.

Tällä hetkellä huoneen vallitsevat sävyt ovat vihreä ja oranssi - pitkän ajan lemppareita molemmat. Syy valintoihin löytyy lattialta. Saimme mieheni äidiltä kauniin vanhan silkkisen itämaisen maton. Se on kooltaan tarkkaan ottaen hieman liian pieni, mutta niin ihana väritykseltään, etten voinut olla valitsematta sitä huoneeseen.

Lisää sävyinspiraatiota antavat roikkuvat kuumailmapallot, joita etsin nettikaupoista, mutta ne tulivatkin sitten vähän sattumalta vastaan keväisellä Tukholman reissulla. Siellä ne roikkuivat tavaratalo NK:n sisustusosastolla. Näitä mahtuisi vielä ehkä yksi roikkumaan lisää kattoon. Kokoja on vielä yksi suurempi, jota jäin miettimään. Ihastuimme näihin mieheni kanssa niin kovasti, että jos lapsi jossain vaiheessa alkaa pitää kuumailmapallojaan liian lapsellisina, saavat ne siirtyä johonkin toiseen tilaan. Toinen roikkuva koriste on mobile. Se on ensimmäinen hankintani huoneeseen. Ihastuin Afro Artin mobileen talvisella putiikkikävelyllä, kun poikkesin Tikaun myymälään.

Nojatuoli on Ikeasta, mutta päällisen halusin juuri oranssina ja se on tilattu Bemziltä. Ostimme Ikeasta vain rungon ja päällisen sitten erikseen, eikä hinta juurikaan poikennut Ikean valmiista kokonaisuudesta. Tässä vinkki niille, jotka kaipaavat juuri sitä tiettyä väriä Ikean sohvaansa tai nojatuoliinsa! Lipasto on myös Ikeasta ja siihen on vaihdettu sekä vanhoja nuppeja että ylimpiin laatikoihin uudet pupujen malliset nupit. Vihreät pellavaverhot löytyivät täydellisessä sävyssä H&M Homesta. Kuvissa näkyy vielä sisareltani lainassa oleva pinnasänky, vaikka se tällä hetkellä onkin meidän makuuhuoneessamme oman sänkymme vieressä.

Viimeistään isot pehmolelut kertovat, että ollaan pienokaisen huoneessa. Vanhempani toivat pehmolelut mukanaan meillä käydessään. Näillä on ikää varmasti parikymmentä vuotta, sillä kaikki ovat minun vanhojani. Todellisia vintageleluja, jotka kertovat äidin suosikkieläimistä (ja lapsena alati vaivanneesta koira- ja hevoskuumeesta). Pieniä vieraita saan kylläkin muistuttaa, ettei iso hevonen kestä oikeasti ratsastamista. Yritän kovasti saada sen säilymään ehjänä siihen asti, että oma lapsemme ymmärtää lelujen päälle.

Huoneesta puuttuu vielä puinen lattiavalaisin, jonka isäni on luvannut sorvata pikkuiselle. Ja seinälle pitäisi saada vielä muutama taulu. Mutta eihän tämäkään huone voi kerralla valmis olla. Varsinkin, kun pikkuvauvan kanssa aikaa vietetään paljon meidän makuuhuoneessamme ja alakerrassa. Yksin pikkuinen ei viihdy juuri lainkaan. Mutta ei taida mennä kauaakaan, kun tuossa nojatuolissa jo luetaan iltasatuja.

Kevättä kotona: Ensin olohuoneeseen tuli valo, jota seurasivat valoverhot

Olemme kohta viikon pitäneet olohuoneen isojen ikkunoiden sälekaihtimia ylhäällä. On ihana päästää päivä päivältä kirkkaampi keväinen valo sisään korkeaan olohuonetilaan.

Ehkä lisääntyneen valon takia puoliso kysyi, voisiko olohuoneen samettiverhon jo vaihtaa kevyempään? Ei kai siinä muuta kuin kaivamaan ohut valkoinen verho ruskean samettiverhon tilalle. Ohutta pellavamaista kangasta oleva verho toikin tilaan rutkasti lisää valoisuutta ja raikkautta, vaikka muut tekstiilit pysyivät samoina. Heleämpien tyynyjen aika koittaa sitten vähän myöhemmin.

Kai sitä voi jo sisustaa kevääseen vaikka pihalla on vielä lunta ja lisää on tullut vielä tälläkin viikolla? Myös pääsiäisenä ostettu sekakimppu hehkuu edelleen sohvapöydällä. Värikkäät kukat kuuluvat kevääseen. Kerran olemme istuneet jo auringossa terassilla, mutta pikkuhiljaa kärsimättömyys ulkotilojen suhteen kasvaa. Olisipa ihanaa jälleen avata ovi terassille ja istua auringossa.

Värejä rakastavallakin on huone, jossa valkoinen on aina hyvä idea

Niin paljon kuin tällä hetkellä värit inspiroivatkin minua, aurinkoiset päivät tuntuivat vaativan makuuhuoneeseen aiempaa kevyempää ja vaaleampaa ilmettä. Helmalakana ja päiväpeitto vaihtuivat valkoisiin. Siivouspäivänä petasin sänkyyn vielä valkoiset pellavalakanat. Talvifiiliksestä huolehtivat kuitenkin paksut villatorkkupeitot, jotka heitämme usein iltaisin peittojen päälle jalkoja lämmittämään. Aamulla ne on sitten jo potkittu lattialle.

Makuuhuoneeseen valkoisen tuoma raikkaus sopii aina. Vaikka pidänkin tummanharmaasta päiväpeitostamme, siedän sitä vuodenkierron aikana vain muutaman kuukauden kerrallaan. Siinä missä syksyllä alan kaivata makuuhuoneeseen lämmintä pesämäistä ilmettä, heti päivien pidentyessä saan paremmat unet vaaleassa ja raikkaassa tilassa.

Olen monen muun tavoin pohtinut moneen kertaan makuuhuoneen seinien maalaamista tummemmiksi. Blogikollegoilla olen nähnyt upeita tummansinisiä, tummanharmaita ja tummanruskeita makuuhuoneita. Mutta olisiko minun kohdallani kuitenkin vaarana, että alkaisin taas pian kaivata tätä raikkautta? Ehkä siksi värejä on tullut maalattua melkein kaikkiin muihin tiloihin, mutta ei vielä tänne valkoiseen (tai tapetin myötä mustavalkoiseen) makkariin. Tänne väriä saa helposti tekstiileillä. Verhotangolla roikkuvat vielä paksut tummanvihreät samettiverhot. Vaadin muutaman plusasteen ennen kuin vaihdan tilalle ohuet harmaat pellavaverhot.

Takki kääntyi - Yhtäkkiä huomasin ihastelevani ruskeita samettiverhoja

Muistan hyvin, kuinka kirjoitin blogiin aiemmin tänä vuonna, etten tunne viehtymystä trendikkääseen ruskeaan. Pitkään se vei ajatuksia liikaa kasarille. Nyt täytyy myöntää, etten sittenkään ole ollut immuuni kaikelle sille ruskealle, jota sisustajalle nyt tarjotaan. Niin vain minäkin aloin ihastella ruskean viehkeitä sävyjä vaaleasta puusta tummaan suklaaseen. 

Aiemmin kotona on ollut korkeintaan pellavanruskeaa tyynyissä. Jossain vaiheessa mietin myös pellavaisia ruskeita verhoja olohuoneeseen. Mutta sitten olohuoneeseen löytyi verho varastosta, kun makuuhuoneen vihreä samettiverho siirtyi alakertaan. Siispä makkari jäi ilman verhoa, ja ajatukset siitä jostain ruskeasta siirtyivät yläkertaan. Sängynpäädyn hupussa on vihreiden ja harmaiden raitojen kaverina ruskeita sahalaitoja, joten siitä oli sitten lyhyt matka ruskeiden samettiverhojen tilaamiseen. Verhojen sävy näyttää kuvissa punertavammalta kuin luonnossa, jossa ne näyttävät vaaleammilta ja harmaaseen taittuvammilta. Aika ihanilta.

Sametti on kyllä mahtava talvikodin materiaali. Se tuo lämpöä ja kodikkuutta välittömästi tullessaan. Himmeä hohde ei kuitenkaan syö kaikkea valoa, vaikka kangas onkin paksua.

Apua, mitäköhän sitä seuraavaksi huomaa fanittavansa? Myöntääkö siellä kukaan joutuneensa vaihtamaan mielipidettään sisustusasioissa?

Olohuoneen tummempi värimaailma syntyi vihreän samettiverhon avulla

Kerroinkin jo aiemmin, että olohuoneeseen on tullut tujaus lisää väriä. Ripustin valkoisen valoverhon tilalle viime talvena makuuhuoneessa olleen tummanvihreän samettiverhon. Ajatuksen sain mieheltäni, joka toivoi tilaan lisää väriä.

Tekstiileillähän homma hoituu helpoiten, eikö vain? Meillä tyynynpäälliset, verhot ja torkkupeitot pyörivät iloisesti ympäri taloa sinne, missä niitä kulloinkin kaivataan. Aina välillä tästä toki seuraa ongelma. Ihana tekstiili ei voi olla kahdessa paikassa. Makuuhuoneeseenkin kaipaan talveksi hieman paksumpia verhoja, joten saa nähdä, mitä sinne keksin.

Pidän samettiverhon himmeästä kiillosta ja pehmeydestä. Vaikka materiaali on raskas ja blokkaa valoa tehokkaasti, olohuoneen isot ikkunat takaavat, ettei tila muutu luolaksi. Vihreää samettia löytyy nyt myös sohvatyynyistä. Aika kiva kerrostaa vihreää tällä tavalla sohvan mattamaisen kankaan kanssa. Ja löytyyhän vihreää myös ompelemistani Pieni hattarakukka -kuosin tyynynpäällisistä ja viherkasvista.

Yleisilme on nyt aiempaa selvästi tummempi. Sohvalle onkin kiva käpertyä, kun pakkanen alkaa paukkua vielä nykyistä enemmän ulkosalla.

Unenomainen värimaailma rauhoittaa illalla

Ajattelin pitkästä aikaa näyttää, miltä meidän makuuhuoneessamme näyttää. Petauksessa on jo monta kuukautta ollut hempeät pastelliset sävyt. Palasin jälleen siihen vanhaan ohjeeseen, että huoneen värimaailma kannattaa poimia jostain siellä jo olevasta sävykartasta. Tässä tapauksessa karttana oli chevron-kuvioitu sängynpääty. Minulta löytyi jo valmiina siihen sopivat harmaat pellavaverhot. Varastosta kaivoin lisäksi tyynynpäällisiä.

Jos alakerrassa kesän läpi on menty aika tiukoilla väreillä, kuten pinkillä ja kuparilla, makuuhuoneessa meno on huomattavasti rauhallisempaa. Tällainen utuinen värimaailma rauhoittaa ja johdattelee illalla unille. Tämä sopii oikein hyvin kesään, jolloin illat ovat pidempään valoisia ja hereillä tekisi mieli heilua hieman pidempään. Pastellit rauhoittavat, kun sitä tarvitsee.

Tuo makuuhuoneen klassikkotapetti on edelleen suuri suosikkini. Aina välillä mietin, että tekisin makuuhuoneen pinnoille jotain, mutta en millään raaski repiä ihanaa metsääni alas.

Terassin ovi on auki ja ensimmäiset kuvat pihan muutoksesta

Tällä viikolla on ollut niin lämpimiä päiviä, että olemme pitäneet terassinovea auki olohuoneeseen. Harva asia tuo vahvemmin keväisen fiiliksen. Valkoinen verho ovenpielessä heiluu ilmavirrassa, pihalta kuuluu lintujen ääniä, ja terassin ylimmällä portaalla voi käydä lämmittämässä varpaita auringossa.

Jo näiden parin päivän aikana olen taputellut itseäni olalle siitä, että tajusin pyytää maalaria maalaamaan terassin sisäoven molemmilta puolilta valkoiseksi. Nyt kun ovi on auki, sisälle näkyy vain valkoista, sen sijaan, että keskellä olohuonetta olisi yhtäkkiä ruskea ovi. Ulompi ovi aukeaa tietysti ulos ja siellä taas ruskea on parempi väri.

Kesällä askeleet suuntaavat pihalle vähintään yhtä usein kuin sohvallekin. Istuskelen usein portailla ja nautin pihan vihreyden katsomisesta. Tänä vuonna vihreys on saanut vastapainokseen pihan kulmaukseen tehdyn sora-alueen, jonka keskellä kasvaa laatikossaan raparperi, ja tarkoituksena on laittaa maahan upotettuihin ruukkuihin erilaisia yrttejä kasvamaan. Iso muutos näkymän kannalta oli terassin aidan poistaminen. Tuntuu, että pihaan tuli roppakaupalla neliöitä lisää.

Vielä takapiha ja uusi sora-alue eivät pääse oikeuksiinsa, koska nurmikko ei viherrä täysillä. Ei siihenkään kauan mene. Sora-alueesta tarkemmin, kun saan sen viimeisteltyä.