DIY: Kirjahylly olohuoneen syvennykseen

Ikuisuusprojekti nimeltä kirjahylly uuteen kotiin on viimein valmis! Eteisen ja olohuoneen taitekohdassa oli tyhjä syvennys, joka oli suorastaan tehty kiinteää hyllyä varten. Mikään valmisratkaisu ei ollut juuri sopiva tai miellyttänyt silmää, joten ei muuta kuin piirtelemään.

Minulla ei ole mitään kokemusta kirjahyllyn teosta. Idea tähän lähti edellisen kodin eteiseen tekemästäni pienestä hyllystä, joka pysyi seinällä pienen, melko näkymättömän takariman avulla. Projektissa avuksi oli paitsi suuret luulot omista taidoista myös sinnikkyys. Koska omistan vain käsisahan, hyödynsin rautakaupan sahauspalvelua ja lisäksi isäni sirkkelöi minulle valmiiksi mittojen mukaan hyllyjen kannatinrimat.

Lopputulos on visioni mukainen ja oikein siisti. En vaihtaisi tätä mihinkään valmiiseen ratkaisuun! Hintaa tälle tuli noin 250-300 euroa.

Halusin kirjahyllystä lämpimän ja luonnollisen elementin, joten valkoisuuden sijaan päädyin vaaleaan koivuun. Materiaalina on Cello-koivuliimapuulevy. Massiivipuuta siis, mutta ohuista sauvoista liimattua tavaraa. Sävy on todella kaunis. Koivu materiaalina on muutenkin korkealla omalla inspiraatiolistallani. Se on jäänyt viime vuosina tammen jalkoihin, mutta nyt luonnollinen ja lämmin vaaleus kiinnostaa kovasti.

Kirjahyllyn lisäksi meillä oli tarvetta laskutasolle. Huomasin nimittäin muuton jälkeen postin, avainten ja puhelimien löytävän tiensä saarekkeen päälle. Juuri siihen en niitä missään nimessä halunnut. Laskutason alapuolelle halusin taas peittävät ovet, jotka rauhoittaisivat näkymän. Vaaleanharmaat ovet ovat mdf:ää ja tilattu valmiina Gigantista. Kaapin alle jätin reilusti tilaa, jotta siivoaminen olisi helppoa, mutta toistaiseksi lehtiarkistoni on siellä. Kunnes se löytää jonkun virallisen paikkansa.

Kirjahyllyn avohyllyt lepäävät kolmelta sivulta rimojen päällä, ja umpikaappi on koottu levyistä sekä sisähyllyistä. Kirjoja on sielläkin, mutta pienten sormien ulottumattomissa. Reilut 90 senttimetriä leveä ja 30 senttimetriä syvät hyllyt vetävät suuren määrän kirjoja. Hyllyt ovat erikorkuisia, koska niin ovat pokkarit ja tietokirjatkin. Parasta on, että kirjat ovat näkyvillä ja helposti poimittavissa. Ylimmille hyllyille pitää nousta keittiöjakkaran avulla, mutta visuaalisesti katonrajaan nousevat kirjat ovat aika upea elementti.

Klassikkoauton ratissa: Lelu, joka sopii sisustukseen

Kun lapsemme mummu kysyi, millaisen polkuauton hän voisi hankkia pienelle sankarille syntymäpäivälahjaksi, ei toivetta tarvinnut kauan miettiä. Viimeisimpänä sisareni on ylistänyt peltistä Vilacin potkuautoa, joka hänen lapsillaan on ollut päivittäisissä leikeissä jo vuosia ja kestänyt ajokilometrit hyvin. Klassikkoesine on siis paitsi kaunis myös kestävä!

Potkuauto alkaa olla jo sen kokoinen esine, että sitä ei iltaisin nosteta lelukoppaan muiden värikkäiden lelujen sekaan. Auto nököttää sohvapöydän edessä päivin ja öin. Mieluummin katselen peltistä kaunokaista kuin jotain muovisempaa vaihtoehtoa, kun valitsemaan pääsin. 

Auto on osoittautunut isoksi hitiksi. Välillä sillä ajetaan ja välillä sitä talutetaan ympäri asuntoa. Äiti toivoo, että vempeleessä olisi kaukokäytettävä jarru, kun lapsen askeleet lähtevät auton rinnalla kiihtymään. Toistaiseksi lapsi ja seinät ovat säästyneet kolhuilta. 

Vilacin potkuauto sai minut miettimään klassikoita. Parhaimmillaan niissä tuntuu yhdistyvän esteettisyys ja käytettävyys. Ihan hyviä kriteereitä klassikkoleimalle vai mitä? Nykyisin kodit ovat monesti kompakteja ja tavaraa ei haluta hankkia enempää kuin on tarve, onko kummastakaan kriteeristä varaa tinkiä pitkäikäisiä hankintoja tehdessä? Minusta ei. Sisustuksessa luotan koeteltuihin klassikoihin aina mahdollisuuksien mukaan valaisimissa, astioissa ja nähtävästi myös potkuautoissa!

Pöydän päässä istuu pian uusi sheriffi - syöttötuoli on paikoillaan

Edessä on pian jännittävä vaihe, kun vauva pääsee muiden seuraan pöydän ääreen. Hankimme jo hyvissä ajoin syöttötuolin ja päädyimme säädettävyyden takia Stokken Tripp Trapp -klassikkotuoliin. Se löytyi edullisesti käytettynä Tori.fistä eräällä Tampereen vierailulla. Uudellamaalla näistä pyydetään välillä huimia summia, joten vinkkini on, että hankinnoissa kannattaa hyödyntää mahdolliset muiden maakuntien mummolavierailut.

Syöttötuolille luonnollinen paikka on meillä pöydän päässä. Näkymä pöytäryhmään avartui, kun korkea selkänoja vaihtui matalaan. Olin haaveillut metsänvihreästä tuolista, mutta kyllä valkoinen taitaa sopia pöytäryhmän kokonaisuutta ajatellen tuohon parhaiten. Kuvassa tuolista puuttuvat vielä kaatumisen estävät jalkojen jatkopalat. Nyt ne ovat jo paikoillaan, ja tuoli on valmis pientä ruokailijaa varten.

Pöytäliina on vaihtunut tabletteihin sen jälkeen, kun pienet tahmatassut alkoivat ruokahetkinä tarttua liinan helmaan vähän liian innokkaasti. Kokeillaan sitten taas jossain vaiheessa vaikkapa vahakangasta. Tabletit ovat käytössä mukavaa vaihtelua. Pöydän valkoinen pinta on kaunis, ja tilan ilme kevenee, kun pöytälevy näkyy kokonaan. Vaihdon myötä tekee mieli päivittää tablettivalikoimaa. Nuo punotut ovat joku ikivanha lehtitilauksen tilaajalahja. Ihan kauniit ja toimivat, mutta mielessäni ovat vähän värikkäämmät tabletit taittamaan kaikkea vaaleutta. Voi olla, että jossain vaiheessa pieni sormiruokailijakin tarvitsee jonkin alustan pöydälle.

Habitare 2018: Houkutteleeko runsaus?

Skandinaavinen selkeys ja minimalismi sai väistyä Habitaressa tänä vuonna. Osastot olivat toinen toistaan runsaampia värien, materiaalien, asetelmien ja muotojen osalta.

Okra ja muut oranssin ja keltaisen sävyt olivat runsaasti esillä ruskeiden, vihreiden ja punaisen rinnalla. Materiaaleista keramiikka, villa, napakka puuvilla, pellava ja vaalea puu (sen Ikean tarjoaman tumman puun sijaan!).

Nyt ei tyydytä laittamaan maljakkoa pöydälle, vaan tehdään kookkaita asetelmia. Hylly voi olla olemassa vain esitelläkseen kodin omistajan rakkaita esineitä, ja viherkasveja kootaan ryhmiin kodin kulmiin ja tilanjakajiksi.

Kulmikkuus on antanut tilaa jälleen pehmeille muodoille, joita toistetaan tiloissa niin huonekaluissa, piensisustuksessa, astioiden epäsymmetrisyydessä ja tekstiilien kuvoissa.

On ilahduttavaa nähdä, että vaikutteita runsauden suuntaan on näin vahvasti tarjolla. Ehkä siitä tarttuu jokaiselle jotain, vaikkei kotiaan väreillä kyllästäisikään. Minulle jäi polttelemaan okran polttava oranssinen sävy! Mihinköhän kotona mahtuisi okran sävyinen seinä...

Joka vuosi pohditaan, onko värit nyt nähty? Mutta ainakaan vielä niin ei ole. Voisi sanoa, että nyt on käytössä koko väripaletti, kunhan sävy on taitettu harmaalla pehmeäksi. Värien kanssa voi hullutella, kuten huonekalumerkki Hakolan okran, vaaleanpunaisen ja vaalean puun täyttämä osasto näytti, tai vain täydentää kodin vaaleutta vaihtamalla valkoisen seinän tilalle värillinen seinä tai pinnoiltaan vaaleaan kotiin värikkäitä tekstiilejä.

Voiko olla, että aikamme määrittelee skandinaavisuutta uudelleen? Riisutun väripaletin ja minimalismin sijaan rinnalle voisi tulla sävykäs, luonnonmateriaaleihin ja orgaaniseen muotokieleen nojaava suunta. Sisustaahan kummankin voisi samoilla tuotteilla. Olisipa kiinnostavaa nähdä yhtä aikaa vieri vieressä perinteinen alvaraaltomainen vaalea ja riisuttu sisustus ja rinnalla hieman runsaampi (kaikilla tavoin!) uusi tulkinta skandinaavisuudesta. Kumpi puhuttelisi suomalaista tänä päivänä enemmän?

3 periaatettani lastenhuoneen suunnittelussa

Lupasin ajat sitten kirjoitella tarkemmin lastenhuoneen suunnittelusta. Lähdin liikkeelle aika samalla tavalla kuin jos suunnittelisin asiakkaalle sisustusta - mitat ylös, pohjakuva SketchUp-ohjelmaan ja inspiraatiokarttaan toiveita väreistä, materiaaleista, tuotteista ja tunnelmasta ylös.

Vauvan huone on pieni tila, jonne oli tarve saada monta toimintoa: vaatesäilytys, paikka vaihtaa vaatteita (eli hoitotaso), paikka sängylle ja nojatuoli imetystä ja satuhetkiä varten. Olemme viettäneet toistaiseksi aika vähän aikaa lastenhuoneessa, mutta viimeistään kun pienokainen muuttaa omaan huoneeseensa nukkumaan, uskon, että huone tulee kovaan käyttöön. Ajattelimme kuitenkin, että sisustus on helpompi tehdä ennen lapsen syntymää kuin sen jälkeen. Nyt tuntuu, että ratkaisu oli oikea! Aika vaikea olisi tarttua maalitelaan, kun pienokainen nukkuu päiväuniakin parista minuutista pariin tuntiin. 

Voisin tiivistää suunnittelun ja valintani kolmeen periaatteeseen:

1 Helpot materiaalit

Vesipestävyys oli ykkösjuttu, kun pohdin tilaan tekstiilejä. Ei niin helppo homma kuin miltä kuulostaa. Ensiksikään läheskään kaikkien tuolien päälliset eivät ole edes irrotettavia saati sitten vesipestäviä. Onneksi on Bemz! Ikeasta ostimme nojatuolin rungon ja siihen Bemziltä pellavasekoitetta olevan päällisen haluamassamme värissä. Sen saa heittää pesukoneeseen, jos ja kun tahroja tulee. Toki osa Ikean päällisistäkin tähän tuoliin oli pestävissä, mutta väreistä ei löytynyt mieluista.

Verhot ovat pellavaa, joten nekin koneeseen vaan, jos likaantuvat. Nojatuolissa on lajitelma sisustustyynyjä: pellavaa, puuvillaa ja polyesteria - kaikki pestävissä.

Sitten se poikkeus! Huoneen matto on anopiltani saatu, vanha silkkinen itämainen matto, joka vaatii ihan rehellisen pesulakäynnin, mutta matossa oli niin kauniit värit, etten voinut sanoa sille ei. Onneksi pienen maton peseminen ei tule kalliiksi.

SketchUp-suunnitelma ja kalusteilla mallaamista.

2 Monikäyttöisyys

Vaikka halusin sisustaa alkuun värikkään lastenhuoneen, kalusteiden ja tekstiilien piti olla monikäyttöisiä tulevaisuutta ajatellen. Siksi irrotettava päällinen nojatuoliin ja valkoinen peruslipasto. Hoitopöydän sijaan hoitopiste on sijoitettuna lipaston päälle. Kun sitä ei tarvita, irrallisen tason voi laittaa varastoon.

Tekstiilejä ei tarvitse niin miettiä. Ne kiertävät jo tällä hetkellä kodissa huoneesta toiseen tarpeen mukaan.

Samoin ajattelin huoneen värityksen. Tämä ei ole meille loppuelämän koti, mutta koska muuttoa ei ole näköpiirissä, ajattelin, että neutraalit pinnat toimivat syntymästä pitkälle lapsuuteen.

3 Yksityiskohdat tekevät tilan

Uutta, vanhaa ja väriä! Näillä avainsanoilla valitsin huoneeseen yksityiskohtia: tekstiilejä, leluja, tauluja, piensisustusta. Ihastuin todella paljon koristekuumailmapalloihin, jotka toistavat kauniisti maton sävyjä ja antavat inspiraatiota uusiin väriyhdistelmiin. Samaa periaatetta noudattaa hoitopöydän päällä oleva mobile.

Kurkkaa lisäkuvat huoneesta aiemmasta postauksesta.

Pitääkin kuvata huonetta pian uudelleen, sillä isäni tekemä valaisin (josta tuli niin ihana!!) on vihdoin paikallaan, ja seinille on tullut tauluja, koristeita, ja yksi uusi huonekalukin löytyi kesällä alennusmyynneistä väriskaalaa täydentämään.

Sisustus vauvan saapumisen jälkeen: Tällainen on olohuoneen ryömintäkelpoinen matto

"Mitä tapahtui teidän kodin sisustukselle vauvan saapumisen jälkeen?" Tätä on kyselty minulta aika usein esikoisemme syntymän jälkeen. Ja lisäksi moni on voivotellut, että sano nyt hyvästit siistille ja "laitetulle" kodille. Totuuden nimissä pieni vauva ei sotke. Koti on pysynyt järjestyksessä ja meidän mielestämme myös kauniina, vaikka meitä onkin kahden aikuisen sijaan kotona nyt kaksi aikuista ja yksi pienokainen.

Jotain muutoksia kotona toki on tapahtunut. Olohuoneessa vietämme eniten aikaa, joten sieltä löytyy nyt vauvalle leikkimatto ja lahjaksi saadut lelut kerättyinä huopalaatikkoon. Lisäksi nojatuoli on nykyisin lähinnä vauvan päiväunipaikkana, kun sen reunat rajataan tyynyillä niin, että keskelle muodostuu pieni pesä. Aamupala-aikaan tuossa keskellä mattoa on aika usein sitteri, jossa pienokainen viihtyy sen aikaa, kun vanhemmat syövät puuronsa.

Viimeisimpänä vaihtoon meni ihana pompulavillamattomme. Siitä jäi paljon villahaituvaa innokkaan tahmatassuisen vauvan käsiin, joten tilalle hankittiin puuvillainen Decotiquen mustavalkoinen matto kesän aleista. Siitä ei irtoa nukkaa ja tiivis pinta on hyvä vatsallaan viihtyvän vauvan käsien ja polvien alle. Lisäksi maton voi tarvittaessa pesettää (vaikka värien liukuminen vähän mietityttääkin). Uusi matto on tosi kiva ja se muuttaa koko olohuoneen ilmettä! Ainoa, mitä kaipaan, on pompulamaton pehmeys jalkojen alla.

Enemmän kodin ilme muuttuu varmaan sitten, kun lapsi alkaa leikkiä ja levitellä tavaroitaan. Mutta onko sekään sotkua? Elämäntilanteet muuttuvat ja eikö ole aika ihanaa, että koti ja ajajtus kodikkuudesta muuttuvat sen myötä? Emme toki ajatelleetkaan lasta toivoessamme, että hän ei saisi näkyä kotona mitenkään. Päinvastoin. On aika ihanaa, että meidän kahden aikuisen kotimme sopii myös kolmihenkiselle perheelle paremmin kuin hyvin.

Nojailumaljakko ihastuttaa

Minusta on ihanaa, kun kotona on kukkia maljakossa. Ikisuosikkejani ovat muun muassa neilikat ja liljat ja loppukesästä auringonkukat, mutta viime aikoina olen tarttunut kukkakaupassa yksittäisiin kukkakaunokaisiin ja oksiin ja laittanut niitä maljakkoon yksittäin tai korkeintaan muutaman kukkavarren verran rennosti nojailemaan maljakon laitaa vasten.

Maljakko ei tule täyteen, kuten jossain vaiheessa näytti kivoimmalta, vaan siltä kuin joku olisi nostanut siihen kimpun viimeiset selviytyjät jatkoajalle. Tämä kukkatyyli tulee halvemmaksi kuin tuuhean kimpun hankkiminen, mutta lisäksi se antaa enemmän tilaa ja herkkyyttä yksittäisille kaunokaisille. Tällainen asettelematon rentous taitaa olla muutenkin nyt pinnalla. Miksei se siis sopisi myös kukkiin.

Kotona on maljakoita useita, mutta Fiskarsin kesäreissulta tarttui matkaan vielä yksi. Kastehelmi-sarjan isolta juomalasilta näyttävä maljakko on täydellinen nojailumaljakko. Punaiset kukat ja tarjottimet tekevät maljakon kanssa todellisen karkkiväripaletin sohvapöydälle.

Ensimmäinen suunnittelemani lastenhuone on värikäs pläjäys omalle esikoiselle

Yläkerran vierashuone sai väistyä lastenhuoneen tieltä. Muutoksen teimme pintoja ja kalustusta päivittämällä. Suunnittelua tein 3D-ohjelmalla ja sävysuunnittelmakollaasin avulla aivan kuten mitä tahansa kohdetta mietittäessä. Voin vilauttaa näitä omassa postauksessaan ja kertoa suunnittelusta vielä tarkemmin, mutta nyt katsaus valmiiseen huoneeseen.

Koska rakastan värejä, oli selvää, että juuri esikoisen huoneessa voisin leikkiä väreillä oikein kunnolla. Mutta samalla halusin ottaa huomioon sen, että rakastan milloin mitäkin väriä. Isojen pintojen piti siis sointua yhteen monenlaisten värien kanssa. Seinäpintoihin valitsin vaaleaa beigeä, Tikkurilan sävy Höyhen, ja yhdelle seinälle hauskan koripunostapetin Eco Front-mallistosta, jossa on monenlaisia beigen ja valkoisen sävyjä. Seinät olivat vaaleat jo ennestään, mutta uusi sävy toi niihin pehmeyttä ja lämpöä, jota aiemmassa Paperi-sävyssä ei samalla tavalla ollut.

Tällä hetkellä huoneen vallitsevat sävyt ovat vihreä ja oranssi - pitkän ajan lemppareita molemmat. Syy valintoihin löytyy lattialta. Saimme mieheni äidiltä kauniin vanhan silkkisen itämaisen maton. Se on kooltaan tarkkaan ottaen hieman liian pieni, mutta niin ihana väritykseltään, etten voinut olla valitsematta sitä huoneeseen.

Lisää sävyinspiraatiota antavat roikkuvat kuumailmapallot, joita etsin nettikaupoista, mutta ne tulivatkin sitten vähän sattumalta vastaan keväisellä Tukholman reissulla. Siellä ne roikkuivat tavaratalo NK:n sisustusosastolla. Näitä mahtuisi vielä ehkä yksi roikkumaan lisää kattoon. Kokoja on vielä yksi suurempi, jota jäin miettimään. Ihastuimme näihin mieheni kanssa niin kovasti, että jos lapsi jossain vaiheessa alkaa pitää kuumailmapallojaan liian lapsellisina, saavat ne siirtyä johonkin toiseen tilaan. Toinen roikkuva koriste on mobile. Se on ensimmäinen hankintani huoneeseen. Ihastuin Afro Artin mobileen talvisella putiikkikävelyllä, kun poikkesin Tikaun myymälään.

Nojatuoli on Ikeasta, mutta päällisen halusin juuri oranssina ja se on tilattu Bemziltä. Ostimme Ikeasta vain rungon ja päällisen sitten erikseen, eikä hinta juurikaan poikennut Ikean valmiista kokonaisuudesta. Tässä vinkki niille, jotka kaipaavat juuri sitä tiettyä väriä Ikean sohvaansa tai nojatuoliinsa! Lipasto on myös Ikeasta ja siihen on vaihdettu sekä vanhoja nuppeja että ylimpiin laatikoihin uudet pupujen malliset nupit. Vihreät pellavaverhot löytyivät täydellisessä sävyssä H&M Homesta. Kuvissa näkyy vielä sisareltani lainassa oleva pinnasänky, vaikka se tällä hetkellä onkin meidän makuuhuoneessamme oman sänkymme vieressä.

Viimeistään isot pehmolelut kertovat, että ollaan pienokaisen huoneessa. Vanhempani toivat pehmolelut mukanaan meillä käydessään. Näillä on ikää varmasti parikymmentä vuotta, sillä kaikki ovat minun vanhojani. Todellisia vintageleluja, jotka kertovat äidin suosikkieläimistä (ja lapsena alati vaivanneesta koira- ja hevoskuumeesta). Pieniä vieraita saan kylläkin muistuttaa, ettei iso hevonen kestä oikeasti ratsastamista. Yritän kovasti saada sen säilymään ehjänä siihen asti, että oma lapsemme ymmärtää lelujen päälle.

Huoneesta puuttuu vielä puinen lattiavalaisin, jonka isäni on luvannut sorvata pikkuiselle. Ja seinälle pitäisi saada vielä muutama taulu. Mutta eihän tämäkään huone voi kerralla valmis olla. Varsinkin, kun pikkuvauvan kanssa aikaa vietetään paljon meidän makuuhuoneessamme ja alakerrassa. Yksin pikkuinen ei viihdy juuri lainkaan. Mutta ei taida mennä kauaakaan, kun tuossa nojatuolissa jo luetaan iltasatuja.