Konmaritettu kaappikello, joka näyttää vauvan kasvuvauhdin

Hupsista! Pienoinen blogitauko venähti jopa parin kuukauden mittaiseksi. Lopputalvi meni inspiraatiota etsiskellessä, arjen kiireissä vauvan kanssa ja pienoista blogin ulkoasun freesausta kasatessa. Yritän saada uudistuksen pakettiin vielä tässä kevään aikana. Lopputulosta odotan innolla, kaikkea teknistä säätämistä ennen sitä en niinkään.

Mitä teille kuuluu? Onko täällä enää lukijoita jäljellä, bloggaria vähän jännittää.
Vinkkaan, että olen nykyisin aktiivinen Instagramissa, joten jos tekemiseni kiinnostavat, ota seurantaan tilini aino.loikkanen

Kodin sisustukselle kuuluu kukkia ja konmaritusta. Ensimmäisistä vastaan minä. Kävin viikonloppuna hakemassa narsisseja pihalle läheisestä kukkatalosta ja huomasin saapuneeni myös leikkokukkaparatiisiin. Iso kylmiöhuone täynnä ihania leikkoja, joista sai koota oman kimppunsa. Siellä meni tovi jos toinenkin. Päädyin ottamaan kimppuuni vain vihreitä ja valkoisia kukkasia. Kokonaisuus on ihana! Raikas ja pirskahteleva ja sopii ihan täydellisesti yhteen ruokailutilan takaseinän kanssa.

Konmarituksesta vastaa tuttuun tapaan vauva. Ruokailutilan seinäkellosta voi päätellä, että pieni tyyppi seisoo ja kurottelee jo korkealle. Hyllyjen tyhjentäminen haastaa minut punnitsemaan tavaroiden tarpeellisuutta ja tekemään kivoja asetelmia niistä tärkeimmistä tavaroista jäljelle jääville hyllyille.

Niin ja onhan sekin vauvan tekosia, että pöytäliinaa ei vieläkään näy. Sen sijaan Hayn Kaleido-tarjottimet ovat muuttaneet pöydälle. Syntymäpäivälahjaksi sain vielä yhden lisää. Nyt iso valkoinen tarjotin kokoaa värilliset yhteen. Valkoinen pöytäpinta on kaunis, mutta vaatii ehdottomasti nämä tarjottimet (ja mieluusti kukkakimpun), jotta se ei vaikuttaisi minun mieleeni liian kliiniseltä.

DIY: Juhlava joulupöydän kimppu ja lautasliinarenkaat eukalyptuksesta

* Postaus tehty yhteistyössä Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupan kanssa. *

Meillä kattaus syntyy arkeen ja juhlaan samoilla astioilla. Kaapeista ei löydy erillistä juhla-astiastoa tai pöytähopeita juhlatunnelmaa tuomaan. Ajatus näistä on kaunis, mutta vähän tilaavievä ja jotenkin tarpeeton. Miksi pitäisi säästellä toisia astioita vain erityistä hetkeä varten? Kuitenkin vuoden aikana on päiviä, kun tekee mieli kattaa pöytä erityisen koreasti. Joulun pyhät ovat varmasti yksi näistä ajankohdista. Jos astiat eivät vaihdu, juhlavuus on luotava muilla keinoin. En keksi helpompaa ja näyttävämpää tapaa tähän kuin kukat. On maljakossa sitten yksi kukka tai näyttävä kimppu, tunnelma kattauksessa muuttuu heti.

Tämä postaus on jatkoa edelliselle, jossa tein Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupan kanssa yhteistyössä jouluisen kranssin. Nyt tehdään joulupöytäänkin sopiva kookas kimppu ja helpot servettirenkaat tai ehkä pikemminkin servettikieputtimet kukista.

Kimpun sitomiseen voit katsoa yksityiskohtaisen ohjeen kesällä tekemästäni postauksesta. Logiikka on nytkin sama, mutta sen sijaan, että kaikki kukat sidottaisiin samalle korkeudelle, nostin nyt tummat minikallat päärooliin hieman muita korkeammalle. Tummanpunaiset neilikat ja marjakuisman oksat ovat tuomassa väriä ja tukea. Upeat vihreät eukalyptuksen oksat ja kotipihalta haetut jouluiset havunoksat painotin kukkakimpun toiselle reunalle, jolloin ne saavat ikään kuin valua ulos kimpusta. Lopputulos on näyttävä, vähän överi jopa, mutta luo varmasti juhlallisen fiiliksen. Mietipä vaikka kuvan suklaataatelikakun ympärille luotu kattaus ilman kimppua.

Kimppuun käytin kranssista ylimääräisiksi jääneet oksat eukalyptuksesta* ja marjakuismasta*. Lisäksi tähän meni puolikas neilikoiden* tukkunipusta ja puolet minikallojen* tukkunipusta. Kaikkien nippujen lopuista sain vielä tehtyä sohvapöydälle pienen perinteisen kimpun. Ei siis ole liioittelua sanoa, että tukkunipuista riittää todella moneen!

*Kukat saatu näkyvyyttä vastaan Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupasta.

Kimpun kaveriksi juhlapöytään halusin "samaa sarjaa" olevat lautasliinojen koristeet. Näihin käytin kranssin teosta jääneitä eukalyptuksen oksien paloja ja pari marjakuisman terttua. Tekeminen on simppeliä.

Tarvitset:
eukalyptuksen oksan latvapaloja, noin 10 cm riittää
marjakuisman tertun tai pari
rautalankaa
kukkateippiä tai esimerkiksi washiteippiä

Ensin kieputin rautalangan eukalyptuksen oksan ympärille. Jätin päähän muutaman sentin mittaisen rautalangan. Oksan päähän kiinnitin marjakuisman tertun samalla rautalangalla jälleen niin, ettää rautalankaa jää yli myös toiseen päähän.

Vahvistin eukalyptuksen ja marjakuisman oksien liitoskohdan kukkateipillä.

Lopuksi huolittelin rautalankojen päät kukkateipillä. Tähän kävisi varmasti myös washiteippi. Värikäs teippi toisi ihan hauskan efektin koristeeseen.

Eukalyptuksen varsi on sen verran ohutta, että sitä voi rautalangan avulla taivuttaa helposti pyöreään muotoon. Marjakuisman terttu taas on niin lyhyellä varrella kiinni, että sitä ei juuri tarvitse taivuttaa. Rautalangan päillä koristeen saa solmittua kiinni pyöreäksi renkaaksi. Parasta näissä on mielestäni se, että eukalyptuksen lehdet näkyvät joka suuntaan ja koristeesta on silmäniloa eri puolilla pöytää istuville. Ja toki se, että näin viimeisetkin kukkien jämäpalat tulevat hyödynnettyä.

P.S. Saan jälleen arpoa 20 euron kukkalahjakortin lukijoideni kesken. Tällä kertaa arvonta tapahtuu tililläni Instagramissa kilpailukuvaa kommentoineiden kesken. Pidä siis silmällä Instatiliäni ja jätä kommentti kilpailukuvaan, joka ilmestyy sinne tänään tai huomenna.

Kranssi on tänä jouluna runsas - näin teet sen helposti

* Postaus tehty yhteistyössä Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupan kanssa. *

Pari vuotta sitten yksinkertaiset eukalyptuskranssit valtasivat sisustusblogit, -lehdet ja aika monet kodit. Jos mahdollista, kranssihuuma tuntuu olevan vielä tätäkin suurempi tänä vuonna. Niin paljon olen nähnyt somessa erilaisia kransseja. Skaala on kuitenkin laajempi eikä käytössä ole vain minimalistista eukalyptusta.

Minulla oli tänä vuonna mielessä runsas kranssi, joka saisi rönsyillä. Toteutukseen sain kumppaniksi kukkien kotimaisen verkkokaupan Juhlakukat.fi:n. Moni ehkä tietääkin, että rakastan kukkia, leikkoja erityisesti, joten innostuin, kun sain tietää, että kukkiakin voi tilata netistä. Toimitus onnistuu joko postiin tai kotiovelle.

Juhlakukat.fi myy kuluttajille leikkokukkia tukkupuntteina. Esimerkiksi ne eukalyptyksen oksat myydään puntissa, joka sisältää noin kymmenisen oksaa. Koska joulu on todellista kukkien aikaa, näytän parissa postauksessa, miten paljon puntista oikein riittääkään kukkia (todella moneen juttuun!). Tässä postauksessa tehdään kranssi ja seuraavassa kimppu ja lautasliinapidikkeet joulupöytään.

Hauskuus ei lopu tähän! Saan arpoa blogin lukijoiden kesken 20 euron lahjakortin Juhlakukat.fin verkkokauppaan. Riittää, että kommentoit tätä postausta 18.12.2018 klo 17 mennessä ja jätät minulle sähköpostiosoitteen, josta saan sinut kiinni, jos onni osuu kohdalle. Arvonta on päättynyt. Lahjakortin  voitti nimimerkki Minna. ONNEA!

Mutta nyt kranssin kimppuun. Näin tein runsaan, rönsyilevän kranssini.

Tarvikkeet: 
eukalyptusta n. 4 oksaa*
unelmaa n. 4 oksaa*
marjakuismaa 3 oksaa*
kranssipohja
rautalankaa
(kukkateippiä)

*kukat saatu Juhlakukat.fi-verkkokaupasta

Tapoja tehdä kransseja on monia. Minä aloitin laittamalla unelman oksat kiinni kukkateipillä ja rautalangalla kranssin keskeltä kiipeämään kumpaakin reunaa ylöspäin. Nämä rajasivat työskentelyalueen. Yllä olevassa kuvassa taitaa pöydällä olla koko puntti unelmaa ja eukalyptusta. Kranssiin riittää kuitenkin pienempikin määrä, ellei sitten halua tehdä esimerkiksi koko rengasta ympäröivää kranssia!

Päälle kiinnitin jälleen rautalangan avulla muutamasta kohtaa eukluptuksen yhtä pitkät palat. Pohja kannattaa tehdä tukevaksi, jotta seuraavien kerrosten varsien päitä on helppo pujottaa piiloon ensimmäisten kerrosten lomaan.

Seuraavat unelman oksat otin selvästi lyhyempinä ja kiinnitin jälleen rautalangalla. Painopiste on koko ajan kranssin "pohjalla", josta halusin runsaan, mutta kuitenkin niin, ettei keskelle jää mitään selvää yhtä kiinnityskohtaa. Rennosti oksia ristiin ja rastiin. Ja sitten taas eukalyptusta päälle.

Jotta kranssista tulee rönsyilevä, ei rautalangalla kannata sitoa kaikkia haarautuvia oksia nippuun. Ohuella rautalangalla voi onneksi kuin ommella, eli pistää sen läpi varsien ja oksien välistä ja sitten kiristää.

Jatkoin vuorotellen näiden kahden kanssa noin neljä kerrosta niin, että seuraavan kerroksen oksat olivat aina lyhyempiä kuin edellisen. Seuraavissa kuvissa mallailen toista kerrosta ja alemmassa se taitaa olla paikoillaan.





Viimeisenä kiinnitin kranssin paksulle pedille kolme marjakuisman kukintoa. Pulleat marjat viimeistelevät rönsyilevän ja runsaan fiiliksen - ja tuovathan ne myös annoksen jouluisuutta kranssiin.



Meillä kranssi roikkuu ikkunassa. Jotta se erottuisi siitä myös iltaisin, kieputin kranssipohjan ympärille ohuen paristoilla toimivan metallilankavalosarjan. Pienet ledit eivät kuumene ja ne näkyvät vain vähän lehtien seasta.



Mitäs pidätte? Onko kranssi parempi runsaana vai minimalistisena?

Iisit joulukoristeet: Tunnelmaa lasikuvun alla

Tänä vuonna jouluvalmisteluiden ykköspointti on helppous. Isoa joulukuusta meille ei tule, koska vauvamme on juuri siinä vaiheessa, että kaikki kiinnostaa, kaikkea pitää koskea ja ehkä vähän maistaa. Pääsen vahtimisessa helpommalla, kun ei tarvitse varoa kuusta, neulasia ja koristeita.

Kuusenkorvikkeena on pieni pöytäkuusi, joka sai kantaakseen viime vuonna ostetut pienet ruskeat käpykoristeet ja yksittäisen peltisen koristeen. Lopputulos ei korvaa aitoa isoa kuusta, mutta ajaa asiansa.

Pieni kuusi tuntui kuitenkin kaipaavan seurakseen jotain. Mieleeni muistuivat pr-lahjaksi Ikean kuvastolanseerauksesta saadut lasikuvulliset säilyttimet. Sujautin lasikupujen alle eukalyptuksen oksat ja toiseen yhden painavan keraamisen joulukoristeen - käpy muuten sekin! Eukalyptus on kuivuttuaankin kauniin vihreä. Joulua voi aistia viimeistään siinä vaiheessa, kun raottaa kupua. Sisältä tulvahtaa upea tuoksu! Tätä ideaahan voisi jalostaa vaikka millä ihanilla kasveilla ja koristeilla.

Pöydän päässä istuu pian uusi sheriffi - syöttötuoli on paikoillaan

Edessä on pian jännittävä vaihe, kun vauva pääsee muiden seuraan pöydän ääreen. Hankimme jo hyvissä ajoin syöttötuolin ja päädyimme säädettävyyden takia Stokken Tripp Trapp -klassikkotuoliin. Se löytyi edullisesti käytettynä Tori.fistä eräällä Tampereen vierailulla. Uudellamaalla näistä pyydetään välillä huimia summia, joten vinkkini on, että hankinnoissa kannattaa hyödyntää mahdolliset muiden maakuntien mummolavierailut.

Syöttötuolille luonnollinen paikka on meillä pöydän päässä. Näkymä pöytäryhmään avartui, kun korkea selkänoja vaihtui matalaan. Olin haaveillut metsänvihreästä tuolista, mutta kyllä valkoinen taitaa sopia pöytäryhmän kokonaisuutta ajatellen tuohon parhaiten. Kuvassa tuolista puuttuvat vielä kaatumisen estävät jalkojen jatkopalat. Nyt ne ovat jo paikoillaan, ja tuoli on valmis pientä ruokailijaa varten.

Pöytäliina on vaihtunut tabletteihin sen jälkeen, kun pienet tahmatassut alkoivat ruokahetkinä tarttua liinan helmaan vähän liian innokkaasti. Kokeillaan sitten taas jossain vaiheessa vaikkapa vahakangasta. Tabletit ovat käytössä mukavaa vaihtelua. Pöydän valkoinen pinta on kaunis, ja tilan ilme kevenee, kun pöytälevy näkyy kokonaan. Vaihdon myötä tekee mieli päivittää tablettivalikoimaa. Nuo punotut ovat joku ikivanha lehtitilauksen tilaajalahja. Ihan kauniit ja toimivat, mutta mielessäni ovat vähän värikkäämmät tabletit taittamaan kaikkea vaaleutta. Voi olla, että jossain vaiheessa pieni sormiruokailijakin tarvitsee jonkin alustan pöydälle.

Habitare 2018: Houkutteleeko runsaus?

Skandinaavinen selkeys ja minimalismi sai väistyä Habitaressa tänä vuonna. Osastot olivat toinen toistaan runsaampia värien, materiaalien, asetelmien ja muotojen osalta.

Okra ja muut oranssin ja keltaisen sävyt olivat runsaasti esillä ruskeiden, vihreiden ja punaisen rinnalla. Materiaaleista keramiikka, villa, napakka puuvilla, pellava ja vaalea puu (sen Ikean tarjoaman tumman puun sijaan!).

Nyt ei tyydytä laittamaan maljakkoa pöydälle, vaan tehdään kookkaita asetelmia. Hylly voi olla olemassa vain esitelläkseen kodin omistajan rakkaita esineitä, ja viherkasveja kootaan ryhmiin kodin kulmiin ja tilanjakajiksi.

Kulmikkuus on antanut tilaa jälleen pehmeille muodoille, joita toistetaan tiloissa niin huonekaluissa, piensisustuksessa, astioiden epäsymmetrisyydessä ja tekstiilien kuvoissa.

On ilahduttavaa nähdä, että vaikutteita runsauden suuntaan on näin vahvasti tarjolla. Ehkä siitä tarttuu jokaiselle jotain, vaikkei kotiaan väreillä kyllästäisikään. Minulle jäi polttelemaan okran polttava oranssinen sävy! Mihinköhän kotona mahtuisi okran sävyinen seinä...

Joka vuosi pohditaan, onko värit nyt nähty? Mutta ainakaan vielä niin ei ole. Voisi sanoa, että nyt on käytössä koko väripaletti, kunhan sävy on taitettu harmaalla pehmeäksi. Värien kanssa voi hullutella, kuten huonekalumerkki Hakolan okran, vaaleanpunaisen ja vaalean puun täyttämä osasto näytti, tai vain täydentää kodin vaaleutta vaihtamalla valkoisen seinän tilalle värillinen seinä tai pinnoiltaan vaaleaan kotiin värikkäitä tekstiilejä.

Voiko olla, että aikamme määrittelee skandinaavisuutta uudelleen? Riisutun väripaletin ja minimalismin sijaan rinnalle voisi tulla sävykäs, luonnonmateriaaleihin ja orgaaniseen muotokieleen nojaava suunta. Sisustaahan kummankin voisi samoilla tuotteilla. Olisipa kiinnostavaa nähdä yhtä aikaa vieri vieressä perinteinen alvaraaltomainen vaalea ja riisuttu sisustus ja rinnalla hieman runsaampi (kaikilla tavoin!) uusi tulkinta skandinaavisuudesta. Kumpi puhuttelisi suomalaista tänä päivänä enemmän?