Konmaritettu kaappikello, joka näyttää vauvan kasvuvauhdin

Hupsista! Pienoinen blogitauko venähti jopa parin kuukauden mittaiseksi. Lopputalvi meni inspiraatiota etsiskellessä, arjen kiireissä vauvan kanssa ja pienoista blogin ulkoasun freesausta kasatessa. Yritän saada uudistuksen pakettiin vielä tässä kevään aikana. Lopputulosta odotan innolla, kaikkea teknistä säätämistä ennen sitä en niinkään.

Mitä teille kuuluu? Onko täällä enää lukijoita jäljellä, bloggaria vähän jännittää.
Vinkkaan, että olen nykyisin aktiivinen Instagramissa, joten jos tekemiseni kiinnostavat, ota seurantaan tilini aino.loikkanen

Kodin sisustukselle kuuluu kukkia ja konmaritusta. Ensimmäisistä vastaan minä. Kävin viikonloppuna hakemassa narsisseja pihalle läheisestä kukkatalosta ja huomasin saapuneeni myös leikkokukkaparatiisiin. Iso kylmiöhuone täynnä ihania leikkoja, joista sai koota oman kimppunsa. Siellä meni tovi jos toinenkin. Päädyin ottamaan kimppuuni vain vihreitä ja valkoisia kukkasia. Kokonaisuus on ihana! Raikas ja pirskahteleva ja sopii ihan täydellisesti yhteen ruokailutilan takaseinän kanssa.

Konmarituksesta vastaa tuttuun tapaan vauva. Ruokailutilan seinäkellosta voi päätellä, että pieni tyyppi seisoo ja kurottelee jo korkealle. Hyllyjen tyhjentäminen haastaa minut punnitsemaan tavaroiden tarpeellisuutta ja tekemään kivoja asetelmia niistä tärkeimmistä tavaroista jäljelle jääville hyllyille.

Niin ja onhan sekin vauvan tekosia, että pöytäliinaa ei vieläkään näy. Sen sijaan Hayn Kaleido-tarjottimet ovat muuttaneet pöydälle. Syntymäpäivälahjaksi sain vielä yhden lisää. Nyt iso valkoinen tarjotin kokoaa värilliset yhteen. Valkoinen pöytäpinta on kaunis, mutta vaatii ehdottomasti nämä tarjottimet (ja mieluusti kukkakimpun), jotta se ei vaikuttaisi minun mieleeni liian kliiniseltä.

Kevyitä kerroksia ja harmaata harmaalla makuuhuoneessa

Tuleeko kenellekään muulle vohvelikuvioidusta kankaasta mieleen alakoulun käsityötunnit, joiden aikana jäykälle vohvelikankaalle "kirjottiin" paksulla puuvillalangalla jos jonkinlaisia kuvioita? Lopputulos oli usein keittiöpyyhe tai pieni käsinommeltu pussi.

Nyt tätä nostalgista materiaalia näkyy sisustustekstiileissä enemmän kuin koskaan. Muun muassa käsi- ja kylpypyyhkeiden, kylpytakkien, torkkupeittojen ja päiväpeittojen joukosta omaan silmääni iski erityisesti ohut päiväpeite. Mitä lähemmäs kesää mennään, sitä kevyempää ilmettä tekee mieli tuoda sisustukseenkin. Ja kevyt tuo vohvelipintainen päiväpeitto todella on. Sen saa heitettyä sängyn päälle helposti. Tarpeen tullen peite palvelee toki myös torkkupeittona tai sen voi viskata sängylle vain osittain peittämään lakanat. Mikä nyt milloinkin tuntuu tarpeelliselta.

Toisena pointtina kevyemmän makuuhuoneen ilmeessä on yksivärisyys. Nythän on kovasti pinnalla sisustaminen yhdellä värillä ja sävy sävyyn olevilla elementeillä. Ensin ajattelin, että pellavaiset harmaat verhot, harmaa puuvillainen sängynpäädyn huppu ja vohvelikankainen harmaa päiväpeitto vetäisivät huoneen ilmeen turhan aneemiseksi, mutta vaaleanharmaa sävy tuokin rauhoittavan ja esimerkiksi kokovalkoista harmonisemman ilmeen.

Kaveriksi poimin petaukseen vaaleanruskeita tyynyjä ja torkkupeiton. Varastossa ompelua odottaa Marimekon beigeä Sulhasmies-kangasta, josta olisi tarkoitus ommella iso 50x90 cm koristetyyny. Tyynyjen määrää karsimalla yritän vielä keventää makkarin ilmettä, mutta saa nähdä, milloin saan tyynynpäällisen ommeltua.

Kevättä kotona: Ensin olohuoneeseen tuli valo, jota seurasivat valoverhot

Olemme kohta viikon pitäneet olohuoneen isojen ikkunoiden sälekaihtimia ylhäällä. On ihana päästää päivä päivältä kirkkaampi keväinen valo sisään korkeaan olohuonetilaan.

Ehkä lisääntyneen valon takia puoliso kysyi, voisiko olohuoneen samettiverhon jo vaihtaa kevyempään? Ei kai siinä muuta kuin kaivamaan ohut valkoinen verho ruskean samettiverhon tilalle. Ohutta pellavamaista kangasta oleva verho toikin tilaan rutkasti lisää valoisuutta ja raikkautta, vaikka muut tekstiilit pysyivät samoina. Heleämpien tyynyjen aika koittaa sitten vähän myöhemmin.

Kai sitä voi jo sisustaa kevääseen vaikka pihalla on vielä lunta ja lisää on tullut vielä tälläkin viikolla? Myös pääsiäisenä ostettu sekakimppu hehkuu edelleen sohvapöydällä. Värikkäät kukat kuuluvat kevääseen. Kerran olemme istuneet jo auringossa terassilla, mutta pikkuhiljaa kärsimättömyys ulkotilojen suhteen kasvaa. Olisipa ihanaa jälleen avata ovi terassille ja istua auringossa.

Sisustajan teehetki: Maistuuko suklaa paremmalta kauniissa kattauksessa?

Meillä pääsiäinen ei juuri koristeluina näy. Pyhiä varten teki kuitenkin mieli tuoda maljakoihin värikkäitä kukkia, mutta ehkä siihenkin on osasyynä kauniit aurinkoiset päivät. Kukat tuovat sisälle tuulahduksen alkavasta keväästä. Onko sitten pääsiäisen vaikutusta, että värivalinnat painottuivat keltaisiin ja näihin ruokapöydän oransseihin?

Räiskyvät oranssit krysanteemit kiinnittivät heti huomioni kukkakaupassa. Ihan näin neonvärisiä kukkia ei kuulemma luonnostaan kasva, joten nämä ovat värjättyjä. Väriaine ruiskutetaan kuulemma kukan varteen. Vettä saa vaihtaa vähän tavallista useammin, sillä minusta näyttää, että väriaine laskeutuu vartta pitkin pikkuhiljaa pois ja kukan valkoiset terälehdet lisääntyvät päivä päivältä.

Rauhallisista pyhäpäivistä olen nauttinut täysillä. Fiilistelin siivottua ja hiljaista kotia muun muassa päiväteen merkeissä. Vaikka olin yksin kotona, päätin kattaa teen ja pienen suklaaherkun itselleni kauniisti. Kyllä se vaan niin maistuu vielä paremmalta. Kaunis kattaus pysäyttää nauttimaan myös hetkestä sen sijaan, että ahmaisisin suklaan kahtena suupalana ja hörppisin teeni Netflixin ääressä.

Pellava ei silittämistä kaipaa - ellei kyseessä sitten ole vintage-pöytäliina

Keskellä pimeintä talvea törmäsin ostoksilla ollessani vanhaan pellavaiseen pöytäliinaan uutta ja second handia myyvässä Olkkari-kaupassa Helsingissä. Ehkä kaipasin kevättä ja pöytäliinan vaaleanvihreä väri veti minua puoleensa, mutta tartuin liinaan epäröimättä (tai mittaamatta). Myyjä ei osannut sanoa, kuinka vanhasta liinasta oli kyse, mutta mitään tuotelappuja siinä ei ole, joten epäilen, että joku on tehnyt liinan itse.

Keskellä talvea vaaleanvihreä liina ei päässyt vielä käyttöön, mutta tänään hetki tuntui oikealta.

Rakastan pellavassa sen rentoa ryppyisyyttä. Suosikkipussilakanani ovat pehmeät, ryppyiset ja pellavaiset ja ne ovat juuri täydelliset sellaisina. Jostain syystä ryppyinen pöytäliina ei ollutkaan yhtä kiva. Siispä uusi liina pääsi käyttöön käytyään silitysraudan alla.

Liina ja kirsikanoksat maljakossa tuovat keittiöön ihanasti keväistä tunnelmaa, mikä vielä korostui tänään, koska ulkoa tulvi luonnonvaloa tilaan. Tekstiilien vaihtaminen vaaleampiin on siis jatkunut makuuhuoneen lisäksi muuallakin. Ehkä seuraavaksi kyytiä saavat olohuoneen sohvatyynyt.

Värejä rakastavallakin on huone, jossa valkoinen on aina hyvä idea

Niin paljon kuin tällä hetkellä värit inspiroivatkin minua, aurinkoiset päivät tuntuivat vaativan makuuhuoneeseen aiempaa kevyempää ja vaaleampaa ilmettä. Helmalakana ja päiväpeitto vaihtuivat valkoisiin. Siivouspäivänä petasin sänkyyn vielä valkoiset pellavalakanat. Talvifiiliksestä huolehtivat kuitenkin paksut villatorkkupeitot, jotka heitämme usein iltaisin peittojen päälle jalkoja lämmittämään. Aamulla ne on sitten jo potkittu lattialle.

Makuuhuoneeseen valkoisen tuoma raikkaus sopii aina. Vaikka pidänkin tummanharmaasta päiväpeitostamme, siedän sitä vuodenkierron aikana vain muutaman kuukauden kerrallaan. Siinä missä syksyllä alan kaivata makuuhuoneeseen lämmintä pesämäistä ilmettä, heti päivien pidentyessä saan paremmat unet vaaleassa ja raikkaassa tilassa.

Olen monen muun tavoin pohtinut moneen kertaan makuuhuoneen seinien maalaamista tummemmiksi. Blogikollegoilla olen nähnyt upeita tummansinisiä, tummanharmaita ja tummanruskeita makuuhuoneita. Mutta olisiko minun kohdallani kuitenkin vaarana, että alkaisin taas pian kaivata tätä raikkautta? Ehkä siksi värejä on tullut maalattua melkein kaikkiin muihin tiloihin, mutta ei vielä tänne valkoiseen (tai tapetin myötä mustavalkoiseen) makkariin. Tänne väriä saa helposti tekstiileillä. Verhotangolla roikkuvat vielä paksut tummanvihreät samettiverhot. Vaadin muutaman plusasteen ennen kuin vaihdan tilalle ohuet harmaat pellavaverhot.

Tuokiokuva: Tulppaanikauden startti markettikukilla