Pellava ei silittämistä kaipaa - ellei kyseessä sitten ole vintage-pöytäliina

Keskellä pimeintä talvea törmäsin ostoksilla ollessani vanhaan pellavaiseen pöytäliinaan uutta ja second handia myyvässä Olkkari-kaupassa Helsingissä. Ehkä kaipasin kevättä ja pöytäliinan vaaleanvihreä väri veti minua puoleensa, mutta tartuin liinaan epäröimättä (tai mittaamatta). Myyjä ei osannut sanoa, kuinka vanhasta liinasta oli kyse, mutta mitään tuotelappuja siinä ei ole, joten epäilen, että joku on tehnyt liinan itse.

Keskellä talvea vaaleanvihreä liina ei päässyt vielä käyttöön, mutta tänään hetki tuntui oikealta.

Rakastan pellavassa sen rentoa ryppyisyyttä. Suosikkipussilakanani ovat pehmeät, ryppyiset ja pellavaiset ja ne ovat juuri täydelliset sellaisina. Jostain syystä ryppyinen pöytäliina ei ollutkaan yhtä kiva. Siispä uusi liina pääsi käyttöön käytyään silitysraudan alla.

Liina ja kirsikanoksat maljakossa tuovat keittiöön ihanasti keväistä tunnelmaa, mikä vielä korostui tänään, koska ulkoa tulvi luonnonvaloa tilaan. Tekstiilien vaihtaminen vaaleampiin on siis jatkunut makuuhuoneen lisäksi muuallakin. Ehkä seuraavaksi kyytiä saavat olohuoneen sohvatyynyt.