Koti ammattikuvaajan linssin läpi nähtynä

Myyntiä varten halusimme, että ilmoituksen kuvat ottaisi ammattilainen. Onneksemme ei välittäjämme muuta edes ehdottanut. Kaikki ymmärtävät, että nykyisin kuvilla on valtava merkitys siinä, mistä asunnosta ilmoituksia lukeva kiinnostuu. Tarjontaa on niin paljon, että joukosta on erotuttava edukseen. Ja onhan se niinkin, että kun olin puunannut ja järjestellyt kotini puolisoni kanssa tiptop, on mukavaa, että se näyttäytyy kuvissakin yhtä edustavalta.

Lähdin asioille kuvaajan saapuessa. En edes halunnut sählätä siinä vieressä ja häiritä ammattilaisen työskentelyä. Tiedän aika paljon kodin kuvaamisesta lehtijuttuun, mutta myyntikuvat ovat mielestäni kuitenkin eri asia. Ei tarvita samalla tavalla tunnelmallisia yksityiskohtia - tämä on tietysti makuasia, mutta minä en pidä asuntoilmoituksissa niistä oliiviöljypulloa ja leipää korostavista lähikuvista, sillä niitä tuskin myydään asunnon mukana enkä koe tarvitsevani tällaisia fiiliskuvia. Asuntoilmoituksissa tutkin mieluiten tiloja, materiaaleja ja valon kulkua hahmottavia laajoja kuvia.

Oli kutkuttavan jännittävää odottaa kuvia. Olenhan kuvannut kotiamme itse miljoona kertaa! Jännitti, miten ammattilainen näkee kotimme linssinsä läpi. Joukossa on muutama kuvakulma, joita blogissa ei ole ennen nähty, muun muassa kylpyhuone ja sauna. Aivan nerokas on mielestäni yläkerran aulan peilikaapin kautta kuvattu kuva, josta näkee kuinka makuuhuoneet sijoittuvat yläkertaan. En ole itse moista keksinyt!

Kaikkiaan lopputulos oli huikea. Tätä lähemmäs kotiamme ei kuvien kautta ole mahdollista päästä. Tältä meillä näyttää, kun joka nurkka on mietitty kohdalleen.

Vilpitön kiitos vielä kuvaajallemme Mikke Pöyhöselle. Näistä jää ihana muisto.

 Kaikki kuvat ottanut Mikke Pöyhönen/Photo Mikke.

Konmaritettu kaappikello, joka näyttää vauvan kasvuvauhdin

Hupsista! Pienoinen blogitauko venähti jopa parin kuukauden mittaiseksi. Lopputalvi meni inspiraatiota etsiskellessä, arjen kiireissä vauvan kanssa ja pienoista blogin ulkoasun freesausta kasatessa. Yritän saada uudistuksen pakettiin vielä tässä kevään aikana. Lopputulosta odotan innolla, kaikkea teknistä säätämistä ennen sitä en niinkään.

Mitä teille kuuluu? Onko täällä enää lukijoita jäljellä, bloggaria vähän jännittää.
Vinkkaan, että olen nykyisin aktiivinen Instagramissa, joten jos tekemiseni kiinnostavat, ota seurantaan tilini aino.loikkanen

Kodin sisustukselle kuuluu kukkia ja konmaritusta. Ensimmäisistä vastaan minä. Kävin viikonloppuna hakemassa narsisseja pihalle läheisestä kukkatalosta ja huomasin saapuneeni myös leikkokukkaparatiisiin. Iso kylmiöhuone täynnä ihania leikkoja, joista sai koota oman kimppunsa. Siellä meni tovi jos toinenkin. Päädyin ottamaan kimppuuni vain vihreitä ja valkoisia kukkasia. Kokonaisuus on ihana! Raikas ja pirskahteleva ja sopii ihan täydellisesti yhteen ruokailutilan takaseinän kanssa.

Konmarituksesta vastaa tuttuun tapaan vauva. Ruokailutilan seinäkellosta voi päätellä, että pieni tyyppi seisoo ja kurottelee jo korkealle. Hyllyjen tyhjentäminen haastaa minut punnitsemaan tavaroiden tarpeellisuutta ja tekemään kivoja asetelmia niistä tärkeimmistä tavaroista jäljelle jääville hyllyille.

Niin ja onhan sekin vauvan tekosia, että pöytäliinaa ei vieläkään näy. Sen sijaan Hayn Kaleido-tarjottimet ovat muuttaneet pöydälle. Syntymäpäivälahjaksi sain vielä yhden lisää. Nyt iso valkoinen tarjotin kokoaa värilliset yhteen. Valkoinen pöytäpinta on kaunis, mutta vaatii ehdottomasti nämä tarjottimet (ja mieluusti kukkakimpun), jotta se ei vaikuttaisi minun mieleeni liian kliiniseltä.

DIY: Juhlava joulupöydän kimppu ja lautasliinarenkaat eukalyptuksesta

* Postaus tehty yhteistyössä Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupan kanssa. *

Meillä kattaus syntyy arkeen ja juhlaan samoilla astioilla. Kaapeista ei löydy erillistä juhla-astiastoa tai pöytähopeita juhlatunnelmaa tuomaan. Ajatus näistä on kaunis, mutta vähän tilaavievä ja jotenkin tarpeeton. Miksi pitäisi säästellä toisia astioita vain erityistä hetkeä varten? Kuitenkin vuoden aikana on päiviä, kun tekee mieli kattaa pöytä erityisen koreasti. Joulun pyhät ovat varmasti yksi näistä ajankohdista. Jos astiat eivät vaihdu, juhlavuus on luotava muilla keinoin. En keksi helpompaa ja näyttävämpää tapaa tähän kuin kukat. On maljakossa sitten yksi kukka tai näyttävä kimppu, tunnelma kattauksessa muuttuu heti.

Tämä postaus on jatkoa edelliselle, jossa tein Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupan kanssa yhteistyössä jouluisen kranssin. Nyt tehdään joulupöytäänkin sopiva kookas kimppu ja helpot servettirenkaat tai ehkä pikemminkin servettikieputtimet kukista.

Kimpun sitomiseen voit katsoa yksityiskohtaisen ohjeen kesällä tekemästäni postauksesta. Logiikka on nytkin sama, mutta sen sijaan, että kaikki kukat sidottaisiin samalle korkeudelle, nostin nyt tummat minikallat päärooliin hieman muita korkeammalle. Tummanpunaiset neilikat ja marjakuisman oksat ovat tuomassa väriä ja tukea. Upeat vihreät eukalyptuksen oksat ja kotipihalta haetut jouluiset havunoksat painotin kukkakimpun toiselle reunalle, jolloin ne saavat ikään kuin valua ulos kimpusta. Lopputulos on näyttävä, vähän överi jopa, mutta luo varmasti juhlallisen fiiliksen. Mietipä vaikka kuvan suklaataatelikakun ympärille luotu kattaus ilman kimppua.

Kimppuun käytin kranssista ylimääräisiksi jääneet oksat eukalyptuksesta* ja marjakuismasta*. Lisäksi tähän meni puolikas neilikoiden* tukkunipusta ja puolet minikallojen* tukkunipusta. Kaikkien nippujen lopuista sain vielä tehtyä sohvapöydälle pienen perinteisen kimpun. Ei siis ole liioittelua sanoa, että tukkunipuista riittää todella moneen!

*Kukat saatu näkyvyyttä vastaan Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupasta.

Kimpun kaveriksi juhlapöytään halusin "samaa sarjaa" olevat lautasliinojen koristeet. Näihin käytin kranssin teosta jääneitä eukalyptuksen oksien paloja ja pari marjakuisman terttua. Tekeminen on simppeliä.

Tarvitset:
eukalyptuksen oksan latvapaloja, noin 10 cm riittää
marjakuisman tertun tai pari
rautalankaa
kukkateippiä tai esimerkiksi washiteippiä

Ensin kieputin rautalangan eukalyptuksen oksan ympärille. Jätin päähän muutaman sentin mittaisen rautalangan. Oksan päähän kiinnitin marjakuisman tertun samalla rautalangalla jälleen niin, ettää rautalankaa jää yli myös toiseen päähän.

Vahvistin eukalyptuksen ja marjakuisman oksien liitoskohdan kukkateipillä.

Lopuksi huolittelin rautalankojen päät kukkateipillä. Tähän kävisi varmasti myös washiteippi. Värikäs teippi toisi ihan hauskan efektin koristeeseen.

Eukalyptuksen varsi on sen verran ohutta, että sitä voi rautalangan avulla taivuttaa helposti pyöreään muotoon. Marjakuisman terttu taas on niin lyhyellä varrella kiinni, että sitä ei juuri tarvitse taivuttaa. Rautalangan päillä koristeen saa solmittua kiinni pyöreäksi renkaaksi. Parasta näissä on mielestäni se, että eukalyptuksen lehdet näkyvät joka suuntaan ja koristeesta on silmäniloa eri puolilla pöytää istuville. Ja toki se, että näin viimeisetkin kukkien jämäpalat tulevat hyödynnettyä.

P.S. Saan jälleen arpoa 20 euron kukkalahjakortin lukijoideni kesken. Tällä kertaa arvonta tapahtuu tililläni Instagramissa kilpailukuvaa kommentoineiden kesken. Pidä siis silmällä Instatiliäni ja jätä kommentti kilpailukuvaan, joka ilmestyy sinne tänään tai huomenna.

Pöydän päässä istuu pian uusi sheriffi - syöttötuoli on paikoillaan

Edessä on pian jännittävä vaihe, kun vauva pääsee muiden seuraan pöydän ääreen. Hankimme jo hyvissä ajoin syöttötuolin ja päädyimme säädettävyyden takia Stokken Tripp Trapp -klassikkotuoliin. Se löytyi edullisesti käytettynä Tori.fistä eräällä Tampereen vierailulla. Uudellamaalla näistä pyydetään välillä huimia summia, joten vinkkini on, että hankinnoissa kannattaa hyödyntää mahdolliset muiden maakuntien mummolavierailut.

Syöttötuolille luonnollinen paikka on meillä pöydän päässä. Näkymä pöytäryhmään avartui, kun korkea selkänoja vaihtui matalaan. Olin haaveillut metsänvihreästä tuolista, mutta kyllä valkoinen taitaa sopia pöytäryhmän kokonaisuutta ajatellen tuohon parhaiten. Kuvassa tuolista puuttuvat vielä kaatumisen estävät jalkojen jatkopalat. Nyt ne ovat jo paikoillaan, ja tuoli on valmis pientä ruokailijaa varten.

Pöytäliina on vaihtunut tabletteihin sen jälkeen, kun pienet tahmatassut alkoivat ruokahetkinä tarttua liinan helmaan vähän liian innokkaasti. Kokeillaan sitten taas jossain vaiheessa vaikkapa vahakangasta. Tabletit ovat käytössä mukavaa vaihtelua. Pöydän valkoinen pinta on kaunis, ja tilan ilme kevenee, kun pöytälevy näkyy kokonaan. Vaihdon myötä tekee mieli päivittää tablettivalikoimaa. Nuo punotut ovat joku ikivanha lehtitilauksen tilaajalahja. Ihan kauniit ja toimivat, mutta mielessäni ovat vähän värikkäämmät tabletit taittamaan kaikkea vaaleutta. Voi olla, että jossain vaiheessa pieni sormiruokailijakin tarvitsee jonkin alustan pöydälle.

Kesäiseen keittiöön riittävät vihreys ja yrtit

Mustavalkoinen keittiö on freesi ympäri vuoden. Pidän siitä, että tasot pysyvät puhtaina ja työskentelylle jää paljon tilaa. Kahvikoneen ja Pariisi-taulun lisäksi tasoilla on harvoin tavaraa. Kesäaikaan siihen eksyy kuitenkin aika usein yrttejä, joita käytetään ruoanlaitossa lähes päivittäin. Koska myös oliiviöljy ja balsamico ovat ahkerassa käytössä, keksin laittaa nämä yhdessä vanhaan sinkkiseen boksiin, joka on alun perin ruukku. Siitä on helppo nipsaista oksa tai pari ruokaan. Sinkin hohtava pinta sopii myös kesän valoisuuteen ja näyttää mustalla tasolla keveältä.

Astiakaapin päällä on kauniin vaaleanvihreä kultaköynnös, joka on menestynyt hienosti vähän varjoisammallakin paikalla. Saa nähdä, miten syksymmällä käy. Valoa on selvästi riittänyt, sillä myös kärsinyt sutipuuni on kasvattanut hentoisia uusia lehtiä portaiden alla.

Mustavalkoinen keittiö on edelleen ihana, vaikka trendit liputtavatkin juuri nyt värillisten keittiöiden puolesta. Valkoinen voi olla tylsä, mutta taatusti aina ajankohtainen ja klassinen valinta, johon ei kyllä taida kyllästyä koskaan. Samoin tuo tummasaumainen laattaseinä on ihan napakymppi. Mietin usein, että keittiön takia voisi olla haikeaa joskus lähteä tästä kodista uuteen. Ehkä se on vaarana, kun on saanut kerran suunnitella ja toteuttaa unelmien keittiön. Seuraavaltakin keittiöltä toivoisin aamiaiskaappia (ehdoton meillä!), saareketta ja tiettyä keveyttä, joka syntyy siitä, ettei yläkaappeja ole tungettu tilaa mataloittamaan.

Sisustajan teehetki: Maistuuko suklaa paremmalta kauniissa kattauksessa?

Meillä pääsiäinen ei juuri koristeluina näy. Pyhiä varten teki kuitenkin mieli tuoda maljakoihin värikkäitä kukkia, mutta ehkä siihenkin on osasyynä kauniit aurinkoiset päivät. Kukat tuovat sisälle tuulahduksen alkavasta keväästä. Onko sitten pääsiäisen vaikutusta, että värivalinnat painottuivat keltaisiin ja näihin ruokapöydän oransseihin?

Räiskyvät oranssit krysanteemit kiinnittivät heti huomioni kukkakaupassa. Ihan näin neonvärisiä kukkia ei kuulemma luonnostaan kasva, joten nämä ovat värjättyjä. Väriaine ruiskutetaan kuulemma kukan varteen. Vettä saa vaihtaa vähän tavallista useammin, sillä minusta näyttää, että väriaine laskeutuu vartta pitkin pikkuhiljaa pois ja kukan valkoiset terälehdet lisääntyvät päivä päivältä.

Rauhallisista pyhäpäivistä olen nauttinut täysillä. Fiilistelin siivottua ja hiljaista kotia muun muassa päiväteen merkeissä. Vaikka olin yksin kotona, päätin kattaa teen ja pienen suklaaherkun itselleni kauniisti. Kyllä se vaan niin maistuu vielä paremmalta. Kaunis kattaus pysäyttää nauttimaan myös hetkestä sen sijaan, että ahmaisisin suklaan kahtena suupalana ja hörppisin teeni Netflixin ääressä.