DIY: Kirjahylly olohuoneen syvennykseen

Ikuisuusprojekti nimeltä kirjahylly uuteen kotiin on viimein valmis! Eteisen ja olohuoneen taitekohdassa oli tyhjä syvennys, joka oli suorastaan tehty kiinteää hyllyä varten. Mikään valmisratkaisu ei ollut juuri sopiva tai miellyttänyt silmää, joten ei muuta kuin piirtelemään.

Minulla ei ole mitään kokemusta kirjahyllyn teosta. Idea tähän lähti edellisen kodin eteiseen tekemästäni pienestä hyllystä, joka pysyi seinällä pienen, melko näkymättömän takariman avulla. Projektissa avuksi oli paitsi suuret luulot omista taidoista myös sinnikkyys. Koska omistan vain käsisahan, hyödynsin rautakaupan sahauspalvelua ja lisäksi isäni sirkkelöi minulle valmiiksi mittojen mukaan hyllyjen kannatinrimat.

Lopputulos on visioni mukainen ja oikein siisti. En vaihtaisi tätä mihinkään valmiiseen ratkaisuun! Hintaa tälle tuli noin 250-300 euroa.

Halusin kirjahyllystä lämpimän ja luonnollisen elementin, joten valkoisuuden sijaan päädyin vaaleaan koivuun. Materiaalina on Cello-koivuliimapuulevy. Massiivipuuta siis, mutta ohuista sauvoista liimattua tavaraa. Sävy on todella kaunis. Koivu materiaalina on muutenkin korkealla omalla inspiraatiolistallani. Se on jäänyt viime vuosina tammen jalkoihin, mutta nyt luonnollinen ja lämmin vaaleus kiinnostaa kovasti.

Kirjahyllyn lisäksi meillä oli tarvetta laskutasolle. Huomasin nimittäin muuton jälkeen postin, avainten ja puhelimien löytävän tiensä saarekkeen päälle. Juuri siihen en niitä missään nimessä halunnut. Laskutason alapuolelle halusin taas peittävät ovet, jotka rauhoittaisivat näkymän. Vaaleanharmaat ovet ovat mdf:ää ja tilattu valmiina Gigantista. Kaapin alle jätin reilusti tilaa, jotta siivoaminen olisi helppoa, mutta toistaiseksi lehtiarkistoni on siellä. Kunnes se löytää jonkun virallisen paikkansa.

Kirjahyllyn avohyllyt lepäävät kolmelta sivulta rimojen päällä, ja umpikaappi on koottu levyistä sekä sisähyllyistä. Kirjoja on sielläkin, mutta pienten sormien ulottumattomissa. Reilut 90 senttimetriä leveä ja 30 senttimetriä syvät hyllyt vetävät suuren määrän kirjoja. Hyllyt ovat erikorkuisia, koska niin ovat pokkarit ja tietokirjatkin. Parasta on, että kirjat ovat näkyvillä ja helposti poimittavissa. Ylimmille hyllyille pitää nousta keittiöjakkaran avulla, mutta visuaalisesti katonrajaan nousevat kirjat ovat aika upea elementti.

DIY: Juhlava joulupöydän kimppu ja lautasliinarenkaat eukalyptuksesta

* Postaus tehty yhteistyössä Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupan kanssa. *

Meillä kattaus syntyy arkeen ja juhlaan samoilla astioilla. Kaapeista ei löydy erillistä juhla-astiastoa tai pöytähopeita juhlatunnelmaa tuomaan. Ajatus näistä on kaunis, mutta vähän tilaavievä ja jotenkin tarpeeton. Miksi pitäisi säästellä toisia astioita vain erityistä hetkeä varten? Kuitenkin vuoden aikana on päiviä, kun tekee mieli kattaa pöytä erityisen koreasti. Joulun pyhät ovat varmasti yksi näistä ajankohdista. Jos astiat eivät vaihdu, juhlavuus on luotava muilla keinoin. En keksi helpompaa ja näyttävämpää tapaa tähän kuin kukat. On maljakossa sitten yksi kukka tai näyttävä kimppu, tunnelma kattauksessa muuttuu heti.

Tämä postaus on jatkoa edelliselle, jossa tein Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupan kanssa yhteistyössä jouluisen kranssin. Nyt tehdään joulupöytäänkin sopiva kookas kimppu ja helpot servettirenkaat tai ehkä pikemminkin servettikieputtimet kukista.

Kimpun sitomiseen voit katsoa yksityiskohtaisen ohjeen kesällä tekemästäni postauksesta. Logiikka on nytkin sama, mutta sen sijaan, että kaikki kukat sidottaisiin samalle korkeudelle, nostin nyt tummat minikallat päärooliin hieman muita korkeammalle. Tummanpunaiset neilikat ja marjakuisman oksat ovat tuomassa väriä ja tukea. Upeat vihreät eukalyptuksen oksat ja kotipihalta haetut jouluiset havunoksat painotin kukkakimpun toiselle reunalle, jolloin ne saavat ikään kuin valua ulos kimpusta. Lopputulos on näyttävä, vähän överi jopa, mutta luo varmasti juhlallisen fiiliksen. Mietipä vaikka kuvan suklaataatelikakun ympärille luotu kattaus ilman kimppua.

Kimppuun käytin kranssista ylimääräisiksi jääneet oksat eukalyptuksesta* ja marjakuismasta*. Lisäksi tähän meni puolikas neilikoiden* tukkunipusta ja puolet minikallojen* tukkunipusta. Kaikkien nippujen lopuista sain vielä tehtyä sohvapöydälle pienen perinteisen kimpun. Ei siis ole liioittelua sanoa, että tukkunipuista riittää todella moneen!

*Kukat saatu näkyvyyttä vastaan Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupasta.

Kimpun kaveriksi juhlapöytään halusin "samaa sarjaa" olevat lautasliinojen koristeet. Näihin käytin kranssin teosta jääneitä eukalyptuksen oksien paloja ja pari marjakuisman terttua. Tekeminen on simppeliä.

Tarvitset:
eukalyptuksen oksan latvapaloja, noin 10 cm riittää
marjakuisman tertun tai pari
rautalankaa
kukkateippiä tai esimerkiksi washiteippiä

Ensin kieputin rautalangan eukalyptuksen oksan ympärille. Jätin päähän muutaman sentin mittaisen rautalangan. Oksan päähän kiinnitin marjakuisman tertun samalla rautalangalla jälleen niin, ettää rautalankaa jää yli myös toiseen päähän.

Vahvistin eukalyptuksen ja marjakuisman oksien liitoskohdan kukkateipillä.

Lopuksi huolittelin rautalankojen päät kukkateipillä. Tähän kävisi varmasti myös washiteippi. Värikäs teippi toisi ihan hauskan efektin koristeeseen.

Eukalyptuksen varsi on sen verran ohutta, että sitä voi rautalangan avulla taivuttaa helposti pyöreään muotoon. Marjakuisman terttu taas on niin lyhyellä varrella kiinni, että sitä ei juuri tarvitse taivuttaa. Rautalangan päillä koristeen saa solmittua kiinni pyöreäksi renkaaksi. Parasta näissä on mielestäni se, että eukalyptuksen lehdet näkyvät joka suuntaan ja koristeesta on silmäniloa eri puolilla pöytää istuville. Ja toki se, että näin viimeisetkin kukkien jämäpalat tulevat hyödynnettyä.

P.S. Saan jälleen arpoa 20 euron kukkalahjakortin lukijoideni kesken. Tällä kertaa arvonta tapahtuu tililläni Instagramissa kilpailukuvaa kommentoineiden kesken. Pidä siis silmällä Instatiliäni ja jätä kommentti kilpailukuvaan, joka ilmestyy sinne tänään tai huomenna.

Kranssi on tänä jouluna runsas - näin teet sen helposti

* Postaus tehty yhteistyössä Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupan kanssa. *

Pari vuotta sitten yksinkertaiset eukalyptuskranssit valtasivat sisustusblogit, -lehdet ja aika monet kodit. Jos mahdollista, kranssihuuma tuntuu olevan vielä tätäkin suurempi tänä vuonna. Niin paljon olen nähnyt somessa erilaisia kransseja. Skaala on kuitenkin laajempi eikä käytössä ole vain minimalistista eukalyptusta.

Minulla oli tänä vuonna mielessä runsas kranssi, joka saisi rönsyillä. Toteutukseen sain kumppaniksi kukkien kotimaisen verkkokaupan Juhlakukat.fi:n. Moni ehkä tietääkin, että rakastan kukkia, leikkoja erityisesti, joten innostuin, kun sain tietää, että kukkiakin voi tilata netistä. Toimitus onnistuu joko postiin tai kotiovelle.

Juhlakukat.fi myy kuluttajille leikkokukkia tukkupuntteina. Esimerkiksi ne eukalyptyksen oksat myydään puntissa, joka sisältää noin kymmenisen oksaa. Koska joulu on todellista kukkien aikaa, näytän parissa postauksessa, miten paljon puntista oikein riittääkään kukkia (todella moneen juttuun!). Tässä postauksessa tehdään kranssi ja seuraavassa kimppu ja lautasliinapidikkeet joulupöytään.

Hauskuus ei lopu tähän! Saan arpoa blogin lukijoiden kesken 20 euron lahjakortin Juhlakukat.fin verkkokauppaan. Riittää, että kommentoit tätä postausta 18.12.2018 klo 17 mennessä ja jätät minulle sähköpostiosoitteen, josta saan sinut kiinni, jos onni osuu kohdalle. Arvonta on päättynyt. Lahjakortin  voitti nimimerkki Minna. ONNEA!

Mutta nyt kranssin kimppuun. Näin tein runsaan, rönsyilevän kranssini.

Tarvikkeet: 
eukalyptusta n. 4 oksaa*
unelmaa n. 4 oksaa*
marjakuismaa 3 oksaa*
kranssipohja
rautalankaa
(kukkateippiä)

*kukat saatu Juhlakukat.fi-verkkokaupasta

Tapoja tehdä kransseja on monia. Minä aloitin laittamalla unelman oksat kiinni kukkateipillä ja rautalangalla kranssin keskeltä kiipeämään kumpaakin reunaa ylöspäin. Nämä rajasivat työskentelyalueen. Yllä olevassa kuvassa taitaa pöydällä olla koko puntti unelmaa ja eukalyptusta. Kranssiin riittää kuitenkin pienempikin määrä, ellei sitten halua tehdä esimerkiksi koko rengasta ympäröivää kranssia!

Päälle kiinnitin jälleen rautalangan avulla muutamasta kohtaa eukluptuksen yhtä pitkät palat. Pohja kannattaa tehdä tukevaksi, jotta seuraavien kerrosten varsien päitä on helppo pujottaa piiloon ensimmäisten kerrosten lomaan.

Seuraavat unelman oksat otin selvästi lyhyempinä ja kiinnitin jälleen rautalangalla. Painopiste on koko ajan kranssin "pohjalla", josta halusin runsaan, mutta kuitenkin niin, ettei keskelle jää mitään selvää yhtä kiinnityskohtaa. Rennosti oksia ristiin ja rastiin. Ja sitten taas eukalyptusta päälle.

Jotta kranssista tulee rönsyilevä, ei rautalangalla kannata sitoa kaikkia haarautuvia oksia nippuun. Ohuella rautalangalla voi onneksi kuin ommella, eli pistää sen läpi varsien ja oksien välistä ja sitten kiristää.

Jatkoin vuorotellen näiden kahden kanssa noin neljä kerrosta niin, että seuraavan kerroksen oksat olivat aina lyhyempiä kuin edellisen. Seuraavissa kuvissa mallailen toista kerrosta ja alemmassa se taitaa olla paikoillaan.





Viimeisenä kiinnitin kranssin paksulle pedille kolme marjakuisman kukintoa. Pulleat marjat viimeistelevät rönsyilevän ja runsaan fiiliksen - ja tuovathan ne myös annoksen jouluisuutta kranssiin.



Meillä kranssi roikkuu ikkunassa. Jotta se erottuisi siitä myös iltaisin, kieputin kranssipohjan ympärille ohuen paristoilla toimivan metallilankavalosarjan. Pienet ledit eivät kuumene ja ne näkyvät vain vähän lehtien seasta.



Mitäs pidätte? Onko kranssi parempi runsaana vai minimalistisena?

Iisit joulukoristeet: Tunnelmaa lasikuvun alla

Tänä vuonna jouluvalmisteluiden ykköspointti on helppous. Isoa joulukuusta meille ei tule, koska vauvamme on juuri siinä vaiheessa, että kaikki kiinnostaa, kaikkea pitää koskea ja ehkä vähän maistaa. Pääsen vahtimisessa helpommalla, kun ei tarvitse varoa kuusta, neulasia ja koristeita.

Kuusenkorvikkeena on pieni pöytäkuusi, joka sai kantaakseen viime vuonna ostetut pienet ruskeat käpykoristeet ja yksittäisen peltisen koristeen. Lopputulos ei korvaa aitoa isoa kuusta, mutta ajaa asiansa.

Pieni kuusi tuntui kuitenkin kaipaavan seurakseen jotain. Mieleeni muistuivat pr-lahjaksi Ikean kuvastolanseerauksesta saadut lasikuvulliset säilyttimet. Sujautin lasikupujen alle eukalyptuksen oksat ja toiseen yhden painavan keraamisen joulukoristeen - käpy muuten sekin! Eukalyptus on kuivuttuaankin kauniin vihreä. Joulua voi aistia viimeistään siinä vaiheessa, kun raottaa kupua. Sisältä tulvahtaa upea tuoksu! Tätä ideaahan voisi jalostaa vaikka millä ihanilla kasveilla ja koristeilla.

Vaarin sorvaama jalkavalaisin teki lastenhuoneen nurkasta lukunurkan

Kurkataanpa lastenhuoneeseen, jonne olemme sitten viime näkemän saaneet yhden tärkeän puuttuneen palasen. Olen valaisinfriikki, ja ehkä siksi lastenhuone ei tuntunut viimeistellyltä ilman kunnollista lukuvalaisinta nojatuolin vieressä.

Isäni on taitava käsistään ja on sorvannut lapsuudenkotiini monta lukuvaloa. Tämä tuli mieleeni, kun pohdin sopivaa valaisinta huoneeseen. Sorvilla on mahdollista tehdä monenlaisia muotoja valaisimen varteen: joko kulmikasta tai pyöreää. Pyysin isääni tekemään vauvanhuoneeseen mahdollisimman pyöreitä muotoja sisältävän valaisimen. Puuna on koivu ja se on käsitelty mehiläisvahalla silkkisen himmeäksi ja sileäksi. Varjostimen hankin Ikeasta ja ajattelin, että sen avulla valaisimen ilmettä on helppo muuttaa halutessaan tulevaisuudessa.

Olen supertyytyväinen lopputulokseen! Vaalea puu sopii kauniisti yhteen niin beigen seinävärin kuin oranssin nojatuolinkin kanssa ja se tuo huoneeseen lämmintä luonnollisuutta. Tämä valaisin nousi heti omalle top-listalleni kodin valaisimista. Uniikkia ja ajatonta designia, jota ei muilla ole ja niin rakas, koska tekijänä on oma taitava isä. Valaisin tulee varmasti kulkemaan lapsemme mukana pitkään.

Toisena uutena juttuna on pieni rahi, jonka klikkailin kotiin House of Rymin kesäalesta. Sen värimaailma ja kuvio sopii yhteen sekä nojatuolin että itämaisen maton kanssa.

Värikäs ja ihanasti uutta, vanhaa ja itsetehtyä sekoitteleva lastenhuone on nousemassa yhdeksi onnistuneimmaksi tilaksi kotona. Tauluja puuttuu edelleen seinältä, mutta odottelen rauhassa, että niiden paikat loksahtavat ajatuksissani paikoilleen.

DIY: Sido näyttävä kukkakimppu markettikukista

Kukkakimppujen tekeminen on hyvää luovaa puuhastelua. Edullisimmin se käy markettikukilla, jolloin alle parilla kympillä saa ainekset muhkeaan kimppuun. Peruskimpun tekeminen on helppoa ja nopeaa. Parin kerran harjoittelulla onnistuu jo varmasti!

Näin minä olen oppinut tekemään kimpun:

1. Lajittelen kukat aina lajeittain eteeni pöydälle, jolloin niitä on helppo siitä napsia kimppuun juuri halutussa järjestyksessä. Karsin kukkavarsista lehdet lähes kokonaan. Lehdet vievät ravinteita kukilta. Olen kuullut neuvon, että jos kimppuun haluaa vihreää, se kannattaa lisätä erillisinä oksina.

2. Ensimmäinen kukkavarsi on suorassa (kompassiajattelussa voisi sanoa sen seisovan suorana etelästä pohjoiseen) ja seuraavat varret otetaan käteen aina samaan suuntaan vinottain (kompassiajattelussa kukinto on luoteessa ja varsi kaakossa). Minä pidän kimppua sitoessa aina vasemmassa kädessä ja laitan uuden varren aina vasemmalle puolelle. Huomaat, että kimppu lähtee automaattisesti kiertymään kauniisti.

Kun kimppua alkaa olla paksummin kädessä, voi kukkavarsia työntää kimppuun myös yläkautta, jos huomaa jollain puolella aukon tai tarvittaessa nostella joitain kukkavarsia toisia ylemmäs.

3. Sidon kimpun aina siltä kohtaa, josta pidän kiinni. Tämä kannattaa pitää mielessä jo kimppua tehdessä. Mitä ylempänä on ote, sitä tiiviimpi tulee kimpun yläosasta ja kimpun saa sitten leikattua lyhyemmäksi matalampaan ruukkuun. Jos kukkavarsia on paljon, kuten minulla, voi sidontaote olla alempana, jolloin kimppu todella avautuu ylhäältä. Tällä kertaa käsillä oli sitomista varten vain kuminauha, mutta mikä tahansa napakka nauha käy myös.

4. Kukkavarret lyhennetään ja tasataan vasta valmiissa kimpussa.

5. Sitten vain kimppu haluttuun maljakkoon. Vettä kannattaa vaihtaa usein, jotta kimppu pysyy hyvänä. Sen ikää voi edelleen pitkittää pitämällä kukat yöt viileässä (jos olet miettinyt, miksi kukat ovat kukkakaupoissa kylmiöissä - tämä on se syy!). Markettien neilikat ovat kuitenkin kuuluisia hyvästä säilyvyydestään. Oman kimppuni tein useamman maljakon jämäkukista ja se kesti kauniina noin 1,5 viikkoa.