DIY: Kirjahylly olohuoneen syvennykseen

Ikuisuusprojekti nimeltä kirjahylly uuteen kotiin on viimein valmis! Eteisen ja olohuoneen taitekohdassa oli tyhjä syvennys, joka oli suorastaan tehty kiinteää hyllyä varten. Mikään valmisratkaisu ei ollut juuri sopiva tai miellyttänyt silmää, joten ei muuta kuin piirtelemään.

Minulla ei ole mitään kokemusta kirjahyllyn teosta. Idea tähän lähti edellisen kodin eteiseen tekemästäni pienestä hyllystä, joka pysyi seinällä pienen, melko näkymättömän takariman avulla. Projektissa avuksi oli paitsi suuret luulot omista taidoista myös sinnikkyys. Koska omistan vain käsisahan, hyödynsin rautakaupan sahauspalvelua ja lisäksi isäni sirkkelöi minulle valmiiksi mittojen mukaan hyllyjen kannatinrimat.

Lopputulos on visioni mukainen ja oikein siisti. En vaihtaisi tätä mihinkään valmiiseen ratkaisuun! Hintaa tälle tuli noin 250-300 euroa.

Halusin kirjahyllystä lämpimän ja luonnollisen elementin, joten valkoisuuden sijaan päädyin vaaleaan koivuun. Materiaalina on Cello-koivuliimapuulevy. Massiivipuuta siis, mutta ohuista sauvoista liimattua tavaraa. Sävy on todella kaunis. Koivu materiaalina on muutenkin korkealla omalla inspiraatiolistallani. Se on jäänyt viime vuosina tammen jalkoihin, mutta nyt luonnollinen ja lämmin vaaleus kiinnostaa kovasti.

Kirjahyllyn lisäksi meillä oli tarvetta laskutasolle. Huomasin nimittäin muuton jälkeen postin, avainten ja puhelimien löytävän tiensä saarekkeen päälle. Juuri siihen en niitä missään nimessä halunnut. Laskutason alapuolelle halusin taas peittävät ovet, jotka rauhoittaisivat näkymän. Vaaleanharmaat ovet ovat mdf:ää ja tilattu valmiina Gigantista. Kaapin alle jätin reilusti tilaa, jotta siivoaminen olisi helppoa, mutta toistaiseksi lehtiarkistoni on siellä. Kunnes se löytää jonkun virallisen paikkansa.

Kirjahyllyn avohyllyt lepäävät kolmelta sivulta rimojen päällä, ja umpikaappi on koottu levyistä sekä sisähyllyistä. Kirjoja on sielläkin, mutta pienten sormien ulottumattomissa. Reilut 90 senttimetriä leveä ja 30 senttimetriä syvät hyllyt vetävät suuren määrän kirjoja. Hyllyt ovat erikorkuisia, koska niin ovat pokkarit ja tietokirjatkin. Parasta on, että kirjat ovat näkyvillä ja helposti poimittavissa. Ylimmille hyllyille pitää nousta keittiöjakkaran avulla, mutta visuaalisesti katonrajaan nousevat kirjat ovat aika upea elementti.

Vaarin sorvaama jalkavalaisin teki lastenhuoneen nurkasta lukunurkan

Kurkataanpa lastenhuoneeseen, jonne olemme sitten viime näkemän saaneet yhden tärkeän puuttuneen palasen. Olen valaisinfriikki, ja ehkä siksi lastenhuone ei tuntunut viimeistellyltä ilman kunnollista lukuvalaisinta nojatuolin vieressä.

Isäni on taitava käsistään ja on sorvannut lapsuudenkotiini monta lukuvaloa. Tämä tuli mieleeni, kun pohdin sopivaa valaisinta huoneeseen. Sorvilla on mahdollista tehdä monenlaisia muotoja valaisimen varteen: joko kulmikasta tai pyöreää. Pyysin isääni tekemään vauvanhuoneeseen mahdollisimman pyöreitä muotoja sisältävän valaisimen. Puuna on koivu ja se on käsitelty mehiläisvahalla silkkisen himmeäksi ja sileäksi. Varjostimen hankin Ikeasta ja ajattelin, että sen avulla valaisimen ilmettä on helppo muuttaa halutessaan tulevaisuudessa.

Olen supertyytyväinen lopputulokseen! Vaalea puu sopii kauniisti yhteen niin beigen seinävärin kuin oranssin nojatuolinkin kanssa ja se tuo huoneeseen lämmintä luonnollisuutta. Tämä valaisin nousi heti omalle top-listalleni kodin valaisimista. Uniikkia ja ajatonta designia, jota ei muilla ole ja niin rakas, koska tekijänä on oma taitava isä. Valaisin tulee varmasti kulkemaan lapsemme mukana pitkään.

Toisena uutena juttuna on pieni rahi, jonka klikkailin kotiin House of Rymin kesäalesta. Sen värimaailma ja kuvio sopii yhteen sekä nojatuolin että itämaisen maton kanssa.

Värikäs ja ihanasti uutta, vanhaa ja itsetehtyä sekoitteleva lastenhuone on nousemassa yhdeksi onnistuneimmaksi tilaksi kotona. Tauluja puuttuu edelleen seinältä, mutta odottelen rauhassa, että niiden paikat loksahtavat ajatuksissani paikoilleen.

3 periaatettani lastenhuoneen suunnittelussa

Lupasin ajat sitten kirjoitella tarkemmin lastenhuoneen suunnittelusta. Lähdin liikkeelle aika samalla tavalla kuin jos suunnittelisin asiakkaalle sisustusta - mitat ylös, pohjakuva SketchUp-ohjelmaan ja inspiraatiokarttaan toiveita väreistä, materiaaleista, tuotteista ja tunnelmasta ylös.

Vauvan huone on pieni tila, jonne oli tarve saada monta toimintoa: vaatesäilytys, paikka vaihtaa vaatteita (eli hoitotaso), paikka sängylle ja nojatuoli imetystä ja satuhetkiä varten. Olemme viettäneet toistaiseksi aika vähän aikaa lastenhuoneessa, mutta viimeistään kun pienokainen muuttaa omaan huoneeseensa nukkumaan, uskon, että huone tulee kovaan käyttöön. Ajattelimme kuitenkin, että sisustus on helpompi tehdä ennen lapsen syntymää kuin sen jälkeen. Nyt tuntuu, että ratkaisu oli oikea! Aika vaikea olisi tarttua maalitelaan, kun pienokainen nukkuu päiväuniakin parista minuutista pariin tuntiin. 

Voisin tiivistää suunnittelun ja valintani kolmeen periaatteeseen:

1 Helpot materiaalit

Vesipestävyys oli ykkösjuttu, kun pohdin tilaan tekstiilejä. Ei niin helppo homma kuin miltä kuulostaa. Ensiksikään läheskään kaikkien tuolien päälliset eivät ole edes irrotettavia saati sitten vesipestäviä. Onneksi on Bemz! Ikeasta ostimme nojatuolin rungon ja siihen Bemziltä pellavasekoitetta olevan päällisen haluamassamme värissä. Sen saa heittää pesukoneeseen, jos ja kun tahroja tulee. Toki osa Ikean päällisistäkin tähän tuoliin oli pestävissä, mutta väreistä ei löytynyt mieluista.

Verhot ovat pellavaa, joten nekin koneeseen vaan, jos likaantuvat. Nojatuolissa on lajitelma sisustustyynyjä: pellavaa, puuvillaa ja polyesteria - kaikki pestävissä.

Sitten se poikkeus! Huoneen matto on anopiltani saatu, vanha silkkinen itämainen matto, joka vaatii ihan rehellisen pesulakäynnin, mutta matossa oli niin kauniit värit, etten voinut sanoa sille ei. Onneksi pienen maton peseminen ei tule kalliiksi.

SketchUp-suunnitelma ja kalusteilla mallaamista.

2 Monikäyttöisyys

Vaikka halusin sisustaa alkuun värikkään lastenhuoneen, kalusteiden ja tekstiilien piti olla monikäyttöisiä tulevaisuutta ajatellen. Siksi irrotettava päällinen nojatuoliin ja valkoinen peruslipasto. Hoitopöydän sijaan hoitopiste on sijoitettuna lipaston päälle. Kun sitä ei tarvita, irrallisen tason voi laittaa varastoon.

Tekstiilejä ei tarvitse niin miettiä. Ne kiertävät jo tällä hetkellä kodissa huoneesta toiseen tarpeen mukaan.

Samoin ajattelin huoneen värityksen. Tämä ei ole meille loppuelämän koti, mutta koska muuttoa ei ole näköpiirissä, ajattelin, että neutraalit pinnat toimivat syntymästä pitkälle lapsuuteen.

3 Yksityiskohdat tekevät tilan

Uutta, vanhaa ja väriä! Näillä avainsanoilla valitsin huoneeseen yksityiskohtia: tekstiilejä, leluja, tauluja, piensisustusta. Ihastuin todella paljon koristekuumailmapalloihin, jotka toistavat kauniisti maton sävyjä ja antavat inspiraatiota uusiin väriyhdistelmiin. Samaa periaatetta noudattaa hoitopöydän päällä oleva mobile.

Kurkkaa lisäkuvat huoneesta aiemmasta postauksesta.

Pitääkin kuvata huonetta pian uudelleen, sillä isäni tekemä valaisin (josta tuli niin ihana!!) on vihdoin paikallaan, ja seinille on tullut tauluja, koristeita, ja yksi uusi huonekalukin löytyi kesällä alennusmyynneistä väriskaalaa täydentämään.

Ensimmäinen suunnittelemani lastenhuone on värikäs pläjäys omalle esikoiselle

Yläkerran vierashuone sai väistyä lastenhuoneen tieltä. Muutoksen teimme pintoja ja kalustusta päivittämällä. Suunnittelua tein 3D-ohjelmalla ja sävysuunnittelmakollaasin avulla aivan kuten mitä tahansa kohdetta mietittäessä. Voin vilauttaa näitä omassa postauksessaan ja kertoa suunnittelusta vielä tarkemmin, mutta nyt katsaus valmiiseen huoneeseen.

Koska rakastan värejä, oli selvää, että juuri esikoisen huoneessa voisin leikkiä väreillä oikein kunnolla. Mutta samalla halusin ottaa huomioon sen, että rakastan milloin mitäkin väriä. Isojen pintojen piti siis sointua yhteen monenlaisten värien kanssa. Seinäpintoihin valitsin vaaleaa beigeä, Tikkurilan sävy Höyhen, ja yhdelle seinälle hauskan koripunostapetin Eco Front-mallistosta, jossa on monenlaisia beigen ja valkoisen sävyjä. Seinät olivat vaaleat jo ennestään, mutta uusi sävy toi niihin pehmeyttä ja lämpöä, jota aiemmassa Paperi-sävyssä ei samalla tavalla ollut.

Tällä hetkellä huoneen vallitsevat sävyt ovat vihreä ja oranssi - pitkän ajan lemppareita molemmat. Syy valintoihin löytyy lattialta. Saimme mieheni äidiltä kauniin vanhan silkkisen itämaisen maton. Se on kooltaan tarkkaan ottaen hieman liian pieni, mutta niin ihana väritykseltään, etten voinut olla valitsematta sitä huoneeseen.

Lisää sävyinspiraatiota antavat roikkuvat kuumailmapallot, joita etsin nettikaupoista, mutta ne tulivatkin sitten vähän sattumalta vastaan keväisellä Tukholman reissulla. Siellä ne roikkuivat tavaratalo NK:n sisustusosastolla. Näitä mahtuisi vielä ehkä yksi roikkumaan lisää kattoon. Kokoja on vielä yksi suurempi, jota jäin miettimään. Ihastuimme näihin mieheni kanssa niin kovasti, että jos lapsi jossain vaiheessa alkaa pitää kuumailmapallojaan liian lapsellisina, saavat ne siirtyä johonkin toiseen tilaan. Toinen roikkuva koriste on mobile. Se on ensimmäinen hankintani huoneeseen. Ihastuin Afro Artin mobileen talvisella putiikkikävelyllä, kun poikkesin Tikaun myymälään.

Nojatuoli on Ikeasta, mutta päällisen halusin juuri oranssina ja se on tilattu Bemziltä. Ostimme Ikeasta vain rungon ja päällisen sitten erikseen, eikä hinta juurikaan poikennut Ikean valmiista kokonaisuudesta. Tässä vinkki niille, jotka kaipaavat juuri sitä tiettyä väriä Ikean sohvaansa tai nojatuoliinsa! Lipasto on myös Ikeasta ja siihen on vaihdettu sekä vanhoja nuppeja että ylimpiin laatikoihin uudet pupujen malliset nupit. Vihreät pellavaverhot löytyivät täydellisessä sävyssä H&M Homesta. Kuvissa näkyy vielä sisareltani lainassa oleva pinnasänky, vaikka se tällä hetkellä onkin meidän makuuhuoneessamme oman sänkymme vieressä.

Viimeistään isot pehmolelut kertovat, että ollaan pienokaisen huoneessa. Vanhempani toivat pehmolelut mukanaan meillä käydessään. Näillä on ikää varmasti parikymmentä vuotta, sillä kaikki ovat minun vanhojani. Todellisia vintageleluja, jotka kertovat äidin suosikkieläimistä (ja lapsena alati vaivanneesta koira- ja hevoskuumeesta). Pieniä vieraita saan kylläkin muistuttaa, ettei iso hevonen kestä oikeasti ratsastamista. Yritän kovasti saada sen säilymään ehjänä siihen asti, että oma lapsemme ymmärtää lelujen päälle.

Huoneesta puuttuu vielä puinen lattiavalaisin, jonka isäni on luvannut sorvata pikkuiselle. Ja seinälle pitäisi saada vielä muutama taulu. Mutta eihän tämäkään huone voi kerralla valmis olla. Varsinkin, kun pikkuvauvan kanssa aikaa vietetään paljon meidän makuuhuoneessamme ja alakerrassa. Yksin pikkuinen ei viihdy juuri lainkaan. Mutta ei taida mennä kauaakaan, kun tuossa nojatuolissa jo luetaan iltasatuja.

Tuokiokuva: Terveiset vauvakuplasta

Hei pienen hiljaisuuden jälkeen! Tulin huikkaamaan, että blogini mammalomailee tällä hetkellä kanssani. Arkemme sai nimittäin ihan uuden keskipisteen, kun esikoislapsemme syntyi. Emme voisi olla onnellisempia juuri nyt.

Blogin pariin palaan uudella innolla heti, kun aikaa ja jaksamista riittää. Tulossa on ainakin vauvan huoneen esittely, joka tämän postauksen pienestä vaaleasta kurkistuskuvasta huolimatta on pikemminkin väripommi.

DIY: Eteisen seinähylly minimalistin mieleen

Viikonloppuna sain inspiraation uudesta eteisen seinähyllystä ja laskutasosta. Tähän asti virkaa on hoitanut aikoinaan edelliseen kotiin ostettu kenkäkaappi, joka tässä kodissa on jäänyt todella vähälle käytölle. Se kärsi myös muutossa sen verran, että laatikot eivät toimineet enää moitteetta. Kaappi sijoittui eteisessä liukuovikaapiston päähän, joka aukeaa suoraan olohuoneeseen. Pari vuotta kenkäkaappia katseltuani päätin keksiä sille vaihtoehdon, joka olisi esteettisesti kaunis, veisi vähemmän tilaa ja olisi toimiva tehtävässään avaimien, puhelinten ja muiden käsistä laskettavien pikkutavaroiden pitopaikkana.

Olen pitkin talvea etsinyt nurkkaan jotain valmista ratkaisua. Ihastuin Artekin seinälaatikkoon, mutta järki kielsi laittamasta viittäsataa euroa niin pieneen huonekaluun. Laatikon jälkeen muut laatikkoratkaisut taas tuntuivat huonoilta kompromisseilta. Homma jäi hautumaan, kunnes Pinterestissä vastaan tuli idea ohuesta hyllystä, joka olisi samaa sävyä seinämaalin kanssa ja yltäisi seinästä seinään. Siitä se ajatus sitten lähti.

Jo aiemmin olin hankkinut seinää varten punaruskean sävyisen maalin. Koska seinäpätkällä on mittaa vain 65 senttimetriä, olin oikein tyytyväinen, kun rautakaupasta löytyi valmiita metrin mittaisia listoja. Ei tarvinnut ostaa niitä kolmemetrisiä listoja tätä hommaa varten. Tarvikkeiksi hankin kapean ja paksun mäntylistan, jonka maalasin samalla sävyllä seinän kanssa. Tästä tuli hyllyn kannatin. Harkitsin, että maalaisin myös varsinaisen seinähyllyn samalla sävyllä, mutta rautakaupassa ihastuin  120 mm leveän tammisen listan sävyyn ja puun pintakuviointiin niin paljon, että päätin pitää hyllylevyn sävyttämättömänä.

Seinän ja kannatinlistan maalaamisen jälkeen oli vuorossa hyllyn kokoaminen. Kiinnitin tammisen hyllylevyn tukilistaan alhaalta päin, jolloin kiinnitysruuvit jäivät näkymättömiin. Kun seinä oli kuiva, kiinnitin puolestaan hyllyn kannattimen etupuolelta useammalla ruuvilla seinään. Nämä ruuvien päät värjäsin maalilla näkymättömiin.

Lopputuloksena on erittäin kevytrakenteinen laskutaso. Nyt kun kenkäkaappi on poissa, tuntuu, että eteisen kulmaan tuli roppakaupalla lisää tilaa ja avaruutta. Mikä parasta, kustannuspuolella tämä diy-hylly peittosi sen Artekin ihanuuden selvin luvuin. Pelkkä hylly tuli maksamaan noin 30 euroa, maali tähän päälle parikymppiä.

Tarkoituksena on kiinnittää taulukehykset takaisin paikoilleen, mutta haluan nyt hetken fiilistellä tätä todella minimalistista tyyliä.

Miltä näyttää?

"Kotona pitää olla tilat vieraiden viihdyttämiseen"

Viaton paheeni on katsoa viikonloppuaamuisin televisiosta ulkomaisia, pääosin jenkkiläisiä ja kanadalaisia, sisustusohjelmia, joissa asunnot laitetaan isoilla remonteilla uuteen uskoon.

Jaksosta toiseen asukkaiden toivelistan ensimmäisenä ovat muutokset, joiden myötä kotona olisi tilaa viihdyttää vieraita "to entertain friends and family". Ratkaisuina tämä tarkoittaa useimmiten virallista aikuisten olohuonetta "formal living room" ja erikseen perheen olohuonetta "family room", ylimääräistä vierasvessaa "powder room", ovien taakse suljettavaa lasten leikkitilaa "play room" ja isoa ruokailutilaa pitkine pöytineen "formal dining room" keittiön yhteydessä olevan ruokapöydän "breakfast nook" lisäksi.

En tiedä mistä johtuu, että tämä ihmetyttää minua kovasti? Onko suomalainen ja amerikkalainen vierailukulttuuri niin erilainen? Outoa, että mietittäisiin kotia siltä kannalta, miten hyvin se sopii vieraille. Kuin koti jakautuisi oman perheen tiloihin ja vieraille tarkoitettuihin tiloihin.

Kun etsimme nykyistä ensimmäistä omistusasuntoamme, emme miettineet, miten näissä neliöissä onnistuu ystävien viihdyttäminen. Toki rivitaloasuntoon mahtuu jo kosolti kavereita kerralla ja se on ihanaa, mutta tilaratkaisuja ei ole tehty meillä sitä silmällä pitäen. Olohuoneessa on sohvapaikat meille kahdelle, keittiö on suunniteltu niin, että voimme tehdä yhdessä ruokaa yhtä aikaa viikonloppuisin, ja ruokapöytä nyt sattui olemaan kuudelle hengelle, mutta oli alun perin mieheni työpöytä hänen poikamiesasunnossaan.

Tuntuu, että Suomessa asumisen trendi ja ihanne on liikkunut siihen suuntaan, että vietetään enemmän aikaa yhteisissä tiloissa sen sijaan, että sulkeuduttaisiin omiin huoneisiin. Tilat painottuvat avonaisiin oleskelu-keittiöihin, joissa kukin voi tehdä eri asioita mutta olla silti yhteydessä. Meilläkin suurin osa neliöistä on alakerrassa. Yläkerran makuuhuoneisiin mahtuu oikeastaan vain sängyt.

Tuntuisi tilan tuhlaamiselta, että jossain päin taloa tai asuntoa olisi tiloja vain vieraille. Yläkerran vierashuoneemme on pieni hukkatila, jolle mietitään järkevämpää käyttöä vähän väliä. Meillä käy vieraita ehkä kerran kuukaudessa, ja jos porukkaa on enemmän, tuodaan olohuoneeseen tai ruokapöydän ympärille lisäistuimia muista huoneista. Kalustuksen ilme on tällöin sekalainen mutta rento. En tykkää pönötyksestä, en varsinkaan kotonani.

Asuntojen neliöhintojen noustessa (ainakin pääkaupunkiseudulla) on monilla mahdollisuus ostaa vain kompakteja koteja. Meillä kahdella on toki neliöitä ympärillä yllin kyllin moneen muuhun pariskuntaan verrattuna, mutta kodin kaikki tilat ovat silti käytössä päivittäin. Kaikenlainen virallisuus karisee, kun neliöt ovat tehokkaassa käytössä. Jos monellakaan ei ole tilaa erilliselle viralliselle vierasolohuoneelle, ei myöskään ole kaappitilaa paremmille vierasastioille. Niillä samoilla lautasille tarjotaan ruoka omalle perheelle ja vieraille ja sen saman ruokapöydän ääressä syödään arkena ja ystävien kanssa kokoontuessa.

Mitä mieltä vieraille tehdyistä tiloista ruudun siellä puolella ollaan?

Jos saisin ottaa tästä kodista mukaan vain yhden tilan...

Valitsisin aina epäröimättä keittiön. Emme ole muuttamassa, mutta aika usein ajattelen, että juuri keittiö onnistui remontissa juuri eikä vain melkein. Itselle ja tähän kotiin ja tilaan suunniteltu keittiö on oikea tilaihme, avara ja edelleen mielestäni todella kaunis ja ajaton materiaaleiltaan.

Minua varoiteltiin, että jo remontin aikaan pari vuotta sitten pinnalla ollut metrolaatoitus alkaisi nopeasti kyllästyttää. Mutta tason pinnasta kattoon asti ulottuva laatoitus on yksi suosikeistani.

Jo aiemmasta kokemuksesta tiesin, että laattaseinä toimii hyvin viherkasvin taustana. Koska edellinen kasvi kuoli jo hyvän aikaa sitten, en voinut vastustaa kiusausta ottaa kaupasta mukaani uutta, roikkuvaa murattia.

Vähän lisää lämpöä tuomaan kokosin tasolle laattaseinää vasten myös puunsävyisten keittiötavaroiden asetelman. Pieni tuikku Kastehelmi-lyhdyssä antaa syksyyn sopivaa hehkua keittiöön. Tänä viikonloppuna tuli napsautettua myös laattalattian lämmitys päälle. Olipas mukavaa astella pimeänä maanantaiaamuna keittiöön ja tuntea lämpö paljaiden varpaiden alla.

Onko teillä ehdottomia suosikkitiloja kotona?

Väreillä voi luoda kerroksellisuutta - inspiroidu Ikean väriyhdistelmistä

Kotimainen sisustussyksy alkaa mielestäni asuntomessuista. Niiden jälkeen vauhti vain kiihtyy. Moni odottaa aina innolla Ikean uuden kuvaston julkaisua - vähintäänkin ideoiden, jos ei aina uuden ostettavan takia. Ruotsalaisjätin sisustustiimi on poikkeuksellisen taitava luomaan uudenlaisia tunnelmia kuvaston sivuille.

Kuvaston julkaisutilaisuus oli eilen. Paikan päälle Helsingin Kaapelitehtaalle oli luotu neljä erilaista huonetilaa, kolme olohuonetta ja yksi ruokailutila. Ihastelin eritoten väripaljoutta ja väriyhdistelmiä sisustuksissa. Punainen, tumma sininen ja vihreä, ovat ehkä niitä ajankohtaisimpia värejä eikä niiden yhdistelyäkään kannata pelätä.

Sisustuksessa kerroksellisuuden ei tarvitse tarkoittaa aina tavaramassaa. Se voi yhtä hyvin tarkoittaa kodin väripaletin syventämistä tai rikastamista. Ja miten sen sitten voi tehdä omassa kodissaan? Väriä voi tuoda lisää niihin olemassa oleviin kalusteisiin ja pintoihin tai vaihtaa muutaman tekstiilin, taulun, ostaa kasveja ja niin edelleen. Yhtenäinen väripaletti voi löytyä jostain sisustuksessa käytetystä kuosista tai sen voi luoda vaikkapa yksi yksivärinen tyynynpäällinen kerrallaan.

Ja tästähän sisustussyksy kiihdyttää pikku hiljaa kohti Habitarea.