Vanhan maatilan pihalle on ihan turha laittaa mitään pientä

Takana on ihana, aurinkoinen kesäviikonloppu. Auringonpaisteeseen sopii hyvin katsella kesäisiä pihakuvia maalaismaisemista perheeni kesäpaikalta. Aiemmin olen esitellyt tästä rakkaasta paikasta ulkosaunan, nukkuma-aitan sisustuksen, tuvan remontin parissa osassa, 1, 2, ja uuden laajennusosan remontin muutamassakin osassa, 1, 2, 3 ja 4.

Perheeni kesäpaikalla, isäni lapsuudenkodissa, on valtava piha, jossa riittää nurmikkoa, isoja istutusalueita, marjapensaita, paikka kasvimaalle ja no, tilaa! Pihalla nurmikon ajokin kestää tunteja. Minä en jaksaisi noin isoa lääniä ajaa, mutta sisareni ja vanhempani todella rakastavat isoa nurmikenttää. Ja onhan sitä rauhoittavaa katsella. Tuolla nurmialueella olen siskojeni kanssa leikkinyt lapsena keppihevosleikkejä, hippaa, juossut kilpaa, pelannut pesäpalloa, harjoitellut agilityä koirani kanssa, ajanut ensimmäistä kertaa traktoria ja autoa... Mökillä olen viettänyt kaikki kesäni alaikäisenä ja edelleen mökille on päästävä pari kertaa kesässä.

Mitään pientä tälle pihalle on turha laittaakaan, kuten istutusalueista näkee. Niissä on kivenjärkäleitä, pensaita, korkeita kukkia ja niin edelleen. Kivet sopivat pihalle erityisen hyvin vanhan kiviaidan kaveriksi. Mökin pihan ilme on vanhempieni ja toisen sisareni aikaansaannosta ja viitseliäisyyden tulosta ja näyttää aina hyvältä työn tuloksena. Pitemmittä puheitta kuvien kimppuun.

Värillinen lasi näyttää paremmalta kuin koskaan - kauniit juomalasit löytyivät varastosta

Tasan kuukauden mittainen blogiloma teki hyvää. Koska kirjoitan myös työkseni, täydellinen paussi kaikesta naputtelusta tuli tarpeeseen. Oli hyvin aikaa haudutella uusia ideoita. Tajusin vasta pari viikkoa sitten, etten muistanut ilmoittaa täällä pitäväni lomaa, mutta asia tuli varmaan selväksi.

Kivasti näytti vanhoilla postauksillakin riittävän lukijoita, kun kävin parina päivänä tsekkaamassa tilastoja. Kokonaan en blogia unohtanut lomallakaan. Kuvailin aika spontaanisti vastaantulleita kivoja juttuja. Kesäisissä tunnelmissa jatketaan siis seuraavat postaukset.

Yksi tällainen kiva yllätys tuli vastaan perheeni kesäpaikan astia-aitassa, jossa äitini säilyttää muun muassa vanhoja mehupulloja. Etsiskelin maljakoiksi sopivia lasipurnukoita, kun silmiini osuivat savunharmaat juomalasit. Edesmenneen mummoni vanhoja juomalaseja löytyi varastosta kaikkiaan viisi kappaletta, mutta harmikseni yhdessä on paha särö. Neljälläkin pääsee kattauksessa onneksi pitkälle.

Siitä on aikaa, kun olen edellisen kerran katsonut värillisiä laseja kivoina. Ehkä muistissa ovat olleet liian vahvasti kaapissa jossain vaiheessa olleet tummansinisilasiset jälkiruokakulhot, joista en pitänyt.

Näissä mummon laseissa on paitsi kiva väri, myös simppeli kaunis kuvio lasin alareunassa. Lasit eivät ole mitään merkkiä ja niistä näkee, että ne ovat olleet mummollakin käytössä jo hetken. Minäkin muistan juoneeni Mehukattia näistä mummon luona istuessani pikkutyttönä. Tunnearvo ei ainakaan himmennä ihastustani. Käyttöön nämä pääsevät meilläkin. Edelliset pienet lasit olemme myyneet kirpputorilla jo aikaa sitten.

Tein lasien ympärille arkisen kattauksen. Ja kyllähän värilliset lasit vetävät kuvissa huomiota itseensä vieressä olevia värittömiä viinilaseja tehokkaammin.

Olen täysin ihastunut myös päivän kukkakimppuun. Pyysin kukkakauppiasta tekemään minulle rennon vihreän kimpun. Hän noukki mukaan oksia sieltä täältä maljakoistaan. Mukana on ainakin eukalyptusta, myrttiä, marjaoksaa. Hehkuva vihreä sopii täydellisesti keskikesään.

Mitä teille kuuluu?

Inspiroiva koti: Moderni maanläheinen omakotitalo

Otetaanpa hieman etäisyyttä ikkunaremonttiin. Juttua siitä nimittäin vielä riittää tuleviin postauksiin. Valkoisten ikkunankarmien lisäksi yksi paras asia nykyisessä kodissa on avoin olohuone ja valkoiset kattopalkit, jotka kulkevat avoimen tilan yllä.

Juuri palkkien takia huomioni kiinnittyi tähän upeaan moderniin omakotitaloon Fantastic Frankin sivuilla. Avointa ja avaraa tilaa, riisuttu luonnonläheinen värimaailma ja luonnonmateriaaleja. Tällaisessa talossa voisi helposti tuntea olevansa kontaktissa ympäröivään luontoon (joka ei sekään näytä kuvissa yhtään hullummalta tuolla Gotlannissa).

En ole innostunut kalkkimaaleista ja erilaisista koristerappauksista seinissä, mutta tällaiseen moderniin maalaiskotiin ne sopivat täydellisesti. Varsinkin puun kaverina tuollainen mattainen ja savea muistuttava pinta luo kotoisan ja rennon ilmeen - tulee mieleen pelkistetty maalaisranskalaisuus.

Ehkä jos minulla olisi kesäpaikka, siellä voisi hyvinkin yhdistyä valkoinen, lämmin puu, samettiset kalkkimaalatut seinät ja tekstiileissä lampaantaljat ja karhea pellava. Puhun kesäpaikasta, koska en näe itseäni asumassa maaseudulla, jossa oma auto olisi ainoa järkevä kulkuväline. Viikonloput ja lomat voisin kuitenkin viettää luonnonrauhassa ja mieluiten vieläpä meren äärellä aaltoja kuunnellen. Ihan milloin vain.

Kaikki kuvat lainattu luvalla / All pictures borrowed by permission of: Fantastic Frank

Inspiroiva koti: Syksyn murretut sävyt

Pitkästä aikaa nostan esille inspiroivan kodin. Tämä Fantastic Frankin sivuilta löytynyt koti on stailattu suoraan syksyyn.

Lämmintä puuta, murrettuja sävyjä, valoa ja kontrastia. Pidän erityisesti tuosta makuuhuoneen seinäväristä, viileästä siniharmaasta, joka näyttää todella raikkaalta ruskeaa ja valkoista vasten. Muutoinkin näistä kuvista näkee, että ruskea on raivannut tiensä sisustajien kartalle.

Jokin kodin fiiliksessä vie ajatukseni vapaa-ajan asuntoon, ehkä maalle vanhaan taloon. Voisin hyvin kuvitella tämän kodin sisustuksineen jonnekin peltojen keskelle tai metsän reunaan. Vanha puutalo olisi kalustettu vanhoilla tavaralöydöillä, luonnonmateriaaleilla ja -sävyillä. Tuolla olisi rentoa viettää viikonloppuja, juoda kahvia portailla, kutsua kavereita kokkailemaan ja käpertyä hämyisään makkariin, kun maisema ikkunan takana olisi jo pimentynyt. Näin se mielikuvitus lähtee liikkeelle!

Kaikki kuvat lainattu luvalla / All pictures borrowed by permission of: Fantastic Frank

Satavuotiaan tuvan remontti, osa II

Perheen kesäpaikan remontoidun tuvan toisella puolella on oleskelualue ja eteinen. Tila rajautuu remontin jälkeen kulmasohvan avulla. Sen tumma väri on hyvä kontrasti kaikelle vaaleudelle. Nämä tummat yksityiskohdathan kulkevat koko tuvan läpi, kuten jo edellisessä postauksessa kerroin. Sohvan parina on harmaa nojatuoli. Puunvärinen tv-taso ja vihreäpunaviirukainen raanu kokoevat sisustuksen punaisen uunin kaveriksi. Tämä näkyy parhaiten kahdessa viimeisessä kuvassa, jotka näyttävät tupaa laajemmin.

Pitkällä päätyseinällä on kaunis salmiakkikuvioinen tapetti. Se on yksi suosikkini remontissa keittiön ja vaalean lattian ohella. Se sopii ajattomaan tupaan älyttömän hyvin ja on todellisella paraatipaikalla, sillä katse kiinnittyyn tapettiin heti tupaan astuessa.

Remontin suunnittelussa oli mukana koko perhe. Tämän tuloksena remontoitu tupa miellyttää oikein paljon meitä kaikkia. Yksin jokainen meistä olisi varmasti päätynyt erilaisiin ratkaisuihin, mutta nyt jokainen sai toteuttaa haluamiaan juttuja, ja kokonaisuus on silti harmooninen.

Mummoni oli tainnut kommentoida, että tupa on nyt kuin uudessa talossa. Ei huonosti oikeasti yli satavuotiaalta talolta!

 

Satavuotiaan tuvan remontti, osa I

Nyt tulee luvattuja kuvia isosta muutoksesta perheeni kesäpaikan tuvassa. Napsin kuvia niin paljon, että näin parhaaksi jakaa tämän postauksen kahteen osaan. Katsotaan siis nyt ensimmäistä puolikasta tuvasta ja jätetään toinen puolikas vielä seuraavaan postaukseen. Iso tupa on yhtä avointa tilaa. Siinä sijaitsevat keittiö, ruokailutila, olohuone ja eteinen. Nyt näette keittiön ja ruokailutilan.

Perheeni kesäpaikkahan on kokenut tässä viime vuosina muitakin muutoksia. Jotkut saattavat muistaa taloon valmistuneen laajennuksen (postauksia siitä täällä, täällä, täällä ja täällä), jonne saatiin tilat kodinhoitohuoneelle, sisäsuihkulle ja saunalle.

Tänä kesänä tuli sitten tuvan vuoro, joka laitettiin aivan uusiksi. Lattia nostettiin ylös ja tilalle laitettiin vähän paremmat eristykset ja uudet lankut, keittiö purettiin kokonaan, kaikki seinät maalattiin tai tapetoitiin. Tajuttoman iso homma, mutta lopputulos on aikas ihana! Vaalea, valoisa, raikas ja moderni, mutta samaan aikaan hyvin ajaton ja perinteitä kunnioittava. Tupaan haluttiin vain valintoja, jotka kestävät aikaa.

Keittiöön valittiin luonnonvalkoiset ovet, joissa on hyvin perinteinen kehystetty ovimalli.  Valkoisen rinnalle otettiin tumma taso ja tumma välitila. Keittiön piti sopia yhteen vanhan punatiilisen uunin kanssa. Moni valkaisee uuneja tänä päivänä, mutta me halusimme pitää kiinni perinteisestä punaisesta. Takaseinän tummanharmaa väri vielä sitoo punaisen, valkoisen ja tummat tasot yhteen.

Harmaa sopii myös uuteen lattiaan. Ennen lattia oli punainen. Nyt väriksi valittiin vaaleanharmaa. Ruokapöydän puunväri linkittyy jälleen punaiseen uuniin. Muutoin kalusteet, kuten uusi kirjahylly, ovat valkoisia. Pöydän yllä oleva valaisin on vanha. Siihen mallataan tilalle mustaa valaisinta. Verhot ovat myös vielä väliaikaiset. Niiden tilalle on aikanaan tulossa täyspitkät verhot.

Nämä kuvat on otettu pimeänä, pilvisenä marraskuun päivänä, mutta sisällä valo tuntui riittävän. Kiitos valkaisuprojektin! Aivan postauksen lopussa on pari ennen-kuvaa. Niissä on muuten nuo samat pitkät siniset tuvan matot. Eikö ero olekin aika suuri? Matotkin näyttävät ihan uusilta ja kirkkailta vaalealla lattialla.

Tässä se lupaamani ennen-kuva.