Perheeni kesäpaikalla, isäni lapsuudenkodissa, on valtava piha, jossa riittää nurmikkoa, isoja istutusalueita, marjapensaita, paikka kasvimaalle ja no, tilaa! Pihalla nurmikon ajokin kestää tunteja. Minä en jaksaisi noin isoa lääniä ajaa, mutta sisareni ja vanhempani todella rakastavat isoa nurmikenttää. Ja onhan sitä rauhoittavaa katsella. Tuolla nurmialueella olen siskojeni kanssa leikkinyt lapsena keppihevosleikkejä, hippaa, juossut kilpaa, pelannut pesäpalloa, harjoitellut agilityä koirani kanssa, ajanut ensimmäistä kertaa traktoria ja autoa... Mökillä olen viettänyt kaikki kesäni alaikäisenä ja edelleen mökille on päästävä pari kertaa kesässä.
Mitään pientä tälle pihalle on turha laittaakaan, kuten istutusalueista näkee. Niissä on kivenjärkäleitä, pensaita, korkeita kukkia ja niin edelleen. Kivet sopivat pihalle erityisen hyvin vanhan kiviaidan kaveriksi. Mökin pihan ilme on vanhempieni ja toisen sisareni aikaansaannosta ja viitseliäisyyden tulosta ja näyttää aina hyvältä työn tuloksena. Pitemmittä puheitta kuvien kimppuun.
Kirjoita kommenttisi!