Koti myyty! Jes, apua ja muut tunteet asuntokaupoista

Kun ostimme ensiasuntomme vuonna 2015, tiesimme, ettei kyseessä olisi koti loppuelämäksi. Viihdyimme kuitenkin ehkä jopa kauemmin mitä ajattelimme tai ainakin kauemmin kuin monet meidät tuntevat ennustivat.

Ihana kotimme, jonka remontoimme ensin omaan makuumme, jossa on eletty hyvää arkea, juhlittu, koettu pettymyksiä, itketty ilosta, jossa meistä tuli kolmehenkinen perhe. Tämä asunto on ollut aina meidän turvapaikkamme, jonne on ollut ihana tulla. Muistoja jää tästä rivitaloasunnosta paljon.

Mutta nyt on aika uudelle. Kotimme on nimittäin myyty ja muutamme väliaikaiseen asuntoon heinäkuun alussa. Olo on yhtä aikaa todella innokas, odottava ja onnellinen, mutta myös hieman haikea ja pöllämystynyt. Tuttua varmasti monelle asuntokauppoja kodistaan tehneelle. Olen rakastanut kaikkia kotejani, mutta siinä vaiheessa kun huoneet tyhjenevät omista tavaroista, ajatukset siirtyvät uuteen yleensä muuttoauton vauhdissa. Ehkä kliseistä mutta niin totta, että seinät eivät tee kotia, vaan ihmiset, muistot ja haaveet.

On kutkuttavaa miettiä ja haaveilla seuraavasta kodista - jota ei vielä ole. Toivomme toki, ettei uuden etsintä veny kovin pitkäksi. Niin jännittävää!

Postauksen kuva on ammattilaisen myyntiä varten ottama. Ajattelin kirjoitta kuvista ja kuvauksista vielä oman postauksensa, sillä näitä kelpaa esitellä.

Kuva: Mikke Pöyhönen Photography

"Kotona pitää olla tilat vieraiden viihdyttämiseen"

Viaton paheeni on katsoa viikonloppuaamuisin televisiosta ulkomaisia, pääosin jenkkiläisiä ja kanadalaisia, sisustusohjelmia, joissa asunnot laitetaan isoilla remonteilla uuteen uskoon.

Jaksosta toiseen asukkaiden toivelistan ensimmäisenä ovat muutokset, joiden myötä kotona olisi tilaa viihdyttää vieraita "to entertain friends and family". Ratkaisuina tämä tarkoittaa useimmiten virallista aikuisten olohuonetta "formal living room" ja erikseen perheen olohuonetta "family room", ylimääräistä vierasvessaa "powder room", ovien taakse suljettavaa lasten leikkitilaa "play room" ja isoa ruokailutilaa pitkine pöytineen "formal dining room" keittiön yhteydessä olevan ruokapöydän "breakfast nook" lisäksi.

En tiedä mistä johtuu, että tämä ihmetyttää minua kovasti? Onko suomalainen ja amerikkalainen vierailukulttuuri niin erilainen? Outoa, että mietittäisiin kotia siltä kannalta, miten hyvin se sopii vieraille. Kuin koti jakautuisi oman perheen tiloihin ja vieraille tarkoitettuihin tiloihin.

Kun etsimme nykyistä ensimmäistä omistusasuntoamme, emme miettineet, miten näissä neliöissä onnistuu ystävien viihdyttäminen. Toki rivitaloasuntoon mahtuu jo kosolti kavereita kerralla ja se on ihanaa, mutta tilaratkaisuja ei ole tehty meillä sitä silmällä pitäen. Olohuoneessa on sohvapaikat meille kahdelle, keittiö on suunniteltu niin, että voimme tehdä yhdessä ruokaa yhtä aikaa viikonloppuisin, ja ruokapöytä nyt sattui olemaan kuudelle hengelle, mutta oli alun perin mieheni työpöytä hänen poikamiesasunnossaan.

Tuntuu, että Suomessa asumisen trendi ja ihanne on liikkunut siihen suuntaan, että vietetään enemmän aikaa yhteisissä tiloissa sen sijaan, että sulkeuduttaisiin omiin huoneisiin. Tilat painottuvat avonaisiin oleskelu-keittiöihin, joissa kukin voi tehdä eri asioita mutta olla silti yhteydessä. Meilläkin suurin osa neliöistä on alakerrassa. Yläkerran makuuhuoneisiin mahtuu oikeastaan vain sängyt.

Tuntuisi tilan tuhlaamiselta, että jossain päin taloa tai asuntoa olisi tiloja vain vieraille. Yläkerran vierashuoneemme on pieni hukkatila, jolle mietitään järkevämpää käyttöä vähän väliä. Meillä käy vieraita ehkä kerran kuukaudessa, ja jos porukkaa on enemmän, tuodaan olohuoneeseen tai ruokapöydän ympärille lisäistuimia muista huoneista. Kalustuksen ilme on tällöin sekalainen mutta rento. En tykkää pönötyksestä, en varsinkaan kotonani.

Asuntojen neliöhintojen noustessa (ainakin pääkaupunkiseudulla) on monilla mahdollisuus ostaa vain kompakteja koteja. Meillä kahdella on toki neliöitä ympärillä yllin kyllin moneen muuhun pariskuntaan verrattuna, mutta kodin kaikki tilat ovat silti käytössä päivittäin. Kaikenlainen virallisuus karisee, kun neliöt ovat tehokkaassa käytössä. Jos monellakaan ei ole tilaa erilliselle viralliselle vierasolohuoneelle, ei myöskään ole kaappitilaa paremmille vierasastioille. Niillä samoilla lautasille tarjotaan ruoka omalle perheelle ja vieraille ja sen saman ruokapöydän ääressä syödään arkena ja ystävien kanssa kokoontuessa.

Mitä mieltä vieraille tehdyistä tiloista ruudun siellä puolella ollaan?

Tuokiokuva: Uusi ja vanha rinnatusten Pärnussa

Näistä seikoista tunnistaa aikuisen kodin

Luin hauskan jutun siitä, mitkä asiat tekevät kodista aikuisen kodin. Aloin miettiä omia kotejani opiskeluajoista tähän päivään, ja onhan sisustuksessa moni asia muuttunut ja saanut enemmän painoarvoa nyt kuin aiemmin.

Heti alkuun varoitus, että tein listauksen pilke silmäkulmassa. Jätin siitä pois esimerkiksi asumisneliöiden ja sen myötä huonekalujen lisääntymisen sekä oman pihan, jotka ovat mahdollisia asuntovelkaiselle aikuiselle, mutta eivät pätkätöillä ja opintotuella elävälle nuorelle opiskelijalle.

Tunnistatko näistä kodin esineistä ja asioista itsesi?

1 Ruokapöytä ja tuolit

Ensimmäisenä mieleeni tulee ruokapöytä ja kuusi tuolia, jotka meillä nyt on tuossa keittiön kyljessä. Ei sitä opiskelijana tarvinnut ruokapöytää, vaikka teinkin ahkerasti ruokaa kotona yksin, poikaystävän ja ystävien kanssa. Ruuat syötiin sitten sohvalla tai lattialla, eikä erillistä ruokapöytää ollut lainkaan. En muista koskaan istuneeni työpöydän ääressä ruokailemassa. Nykyinen ruokapöytämme oli miehelläni hänen yksiössään työpöytänä ja sen ääressä oli kaksi tuolia kuudesta, joten ihan tehokäytössä pöytä ei hänellekään ollut.

Nyt rauhoitamme yhteiset ruokailuhetket usein istumalla pöydän ääreen. Silloin ei tarvitse jakaa kumppanin huomiota television kanssa ja ruoka tulee syötyä hitaammin ja nautiskellen.

2 Hyvä sänky

Toisena tulee mieleen hyvä sänky. Enää en voisi kuvitellakaan nukkuvani jonkun vanhassa, liian kapeassa, muhkuraisessa tai pehmeässä sängyssä. Ensimmäiseen omaan kotiini mahtui esimerkiksi vain 90 senttimetriä leveä sänky, joka oli siskoni vanha. Siihen ahtautui säännöllisesti kaksi ihmistä nukkumaan. Vähän useammin nukuimme mieheni luona hänen 120 senttiä leveässä sängyssään, mutta ei sekään ihan priimaa ollut kunnoltaan tai laadultaan.

Nykyinen sänkymme on ihana, mutta alkaa tulla pikku hiljaa elinkaarensa loppupuolelle. Meille on kummallekin ihan selvää, että seuraavaankin sänkyyn satsataan kunnolla. Levollinen uni on niin tärkeää.

3 Seinillä muutakin kuin julisteita tai valokuvia

Ensimmäistä omaa kotia pienellä budjetilla laittaessa ei tullut ensimmäiseksi mieleen panostaa seinälle ripustettaviin tauluihin tai muihin koristeisiin. Tyhjät seinät eivät olleet silloinkaan, vaan laitoin edullisiin kehyksiin tärkeitä valokuvia. Nykyisin seinältä löytyy valokuvien lisäksi niin vintage-ryijy, metallinen seinäkoriste kuin rajatusta erästä ostettu kehystetty posterikin ja näiden antamasta lisävivahteesta pidän kovasti.

 

4 Kahvikone ja -kupit

Keittiön tasolla oleva kahvikone on sellainen luksusjuttu, johon en olisi opiskelijana vähiä rahojani koskaan tuhlannut. Nyt taas pidän viikonloppuihin kuuluvaa espressoani todella tärkeänä osana rauhallisia aamuja, ja laite on ollut jokaisen euron arvoinen.

Mieheni huomautti, että myös kokonainen kahviastiasto on aika aikuismaista. Se on kuitenkin harvoin käytössä. Ehkä emme ole edelleenkään tarpeeksi aikuisia.

5 Leikkokukat maljakossa

Jälleen yksi luksusjuttu, joita minulla ei opiskelijana ollut kuin aniharvoin. Muistan, kuinka ilahduin, kun sain kavereilta syntymäpäivänä 30 värikästä tulppaania. Onneksi siinä vaiheessa talon ainoa maljakko oli kukille tarpeeksi suuri. Nykyisin leikkokukat tarttuvat kaupasta mukaan usein perjantaisin ja maljakoissakin on valinnanvaraa.

Tuokiokuva: Tropiikin tunnusmerkit