DIY: Juhlava joulupöydän kimppu ja lautasliinarenkaat eukalyptuksesta

* Postaus tehty yhteistyössä Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupan kanssa. *

Meillä kattaus syntyy arkeen ja juhlaan samoilla astioilla. Kaapeista ei löydy erillistä juhla-astiastoa tai pöytähopeita juhlatunnelmaa tuomaan. Ajatus näistä on kaunis, mutta vähän tilaavievä ja jotenkin tarpeeton. Miksi pitäisi säästellä toisia astioita vain erityistä hetkeä varten? Kuitenkin vuoden aikana on päiviä, kun tekee mieli kattaa pöytä erityisen koreasti. Joulun pyhät ovat varmasti yksi näistä ajankohdista. Jos astiat eivät vaihdu, juhlavuus on luotava muilla keinoin. En keksi helpompaa ja näyttävämpää tapaa tähän kuin kukat. On maljakossa sitten yksi kukka tai näyttävä kimppu, tunnelma kattauksessa muuttuu heti.

Tämä postaus on jatkoa edelliselle, jossa tein Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupan kanssa yhteistyössä jouluisen kranssin. Nyt tehdään joulupöytäänkin sopiva kookas kimppu ja helpot servettirenkaat tai ehkä pikemminkin servettikieputtimet kukista.

Kimpun sitomiseen voit katsoa yksityiskohtaisen ohjeen kesällä tekemästäni postauksesta. Logiikka on nytkin sama, mutta sen sijaan, että kaikki kukat sidottaisiin samalle korkeudelle, nostin nyt tummat minikallat päärooliin hieman muita korkeammalle. Tummanpunaiset neilikat ja marjakuisman oksat ovat tuomassa väriä ja tukea. Upeat vihreät eukalyptuksen oksat ja kotipihalta haetut jouluiset havunoksat painotin kukkakimpun toiselle reunalle, jolloin ne saavat ikään kuin valua ulos kimpusta. Lopputulos on näyttävä, vähän överi jopa, mutta luo varmasti juhlallisen fiiliksen. Mietipä vaikka kuvan suklaataatelikakun ympärille luotu kattaus ilman kimppua.

Kimppuun käytin kranssista ylimääräisiksi jääneet oksat eukalyptuksesta* ja marjakuismasta*. Lisäksi tähän meni puolikas neilikoiden* tukkunipusta ja puolet minikallojen* tukkunipusta. Kaikkien nippujen lopuista sain vielä tehtyä sohvapöydälle pienen perinteisen kimpun. Ei siis ole liioittelua sanoa, että tukkunipuista riittää todella moneen!

*Kukat saatu näkyvyyttä vastaan Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupasta.

Kimpun kaveriksi juhlapöytään halusin "samaa sarjaa" olevat lautasliinojen koristeet. Näihin käytin kranssin teosta jääneitä eukalyptuksen oksien paloja ja pari marjakuisman terttua. Tekeminen on simppeliä.

Tarvitset:
eukalyptuksen oksan latvapaloja, noin 10 cm riittää
marjakuisman tertun tai pari
rautalankaa
kukkateippiä tai esimerkiksi washiteippiä

Ensin kieputin rautalangan eukalyptuksen oksan ympärille. Jätin päähän muutaman sentin mittaisen rautalangan. Oksan päähän kiinnitin marjakuisman tertun samalla rautalangalla jälleen niin, ettää rautalankaa jää yli myös toiseen päähän.

Vahvistin eukalyptuksen ja marjakuisman oksien liitoskohdan kukkateipillä.

Lopuksi huolittelin rautalankojen päät kukkateipillä. Tähän kävisi varmasti myös washiteippi. Värikäs teippi toisi ihan hauskan efektin koristeeseen.

Eukalyptuksen varsi on sen verran ohutta, että sitä voi rautalangan avulla taivuttaa helposti pyöreään muotoon. Marjakuisman terttu taas on niin lyhyellä varrella kiinni, että sitä ei juuri tarvitse taivuttaa. Rautalangan päillä koristeen saa solmittua kiinni pyöreäksi renkaaksi. Parasta näissä on mielestäni se, että eukalyptuksen lehdet näkyvät joka suuntaan ja koristeesta on silmäniloa eri puolilla pöytää istuville. Ja toki se, että näin viimeisetkin kukkien jämäpalat tulevat hyödynnettyä.

P.S. Saan jälleen arpoa 20 euron kukkalahjakortin lukijoideni kesken. Tällä kertaa arvonta tapahtuu tililläni Instagramissa kilpailukuvaa kommentoineiden kesken. Pidä siis silmällä Instatiliäni ja jätä kommentti kilpailukuvaan, joka ilmestyy sinne tänään tai huomenna.

Iisit joulukoristeet: Tunnelmaa lasikuvun alla

Tänä vuonna jouluvalmisteluiden ykköspointti on helppous. Isoa joulukuusta meille ei tule, koska vauvamme on juuri siinä vaiheessa, että kaikki kiinnostaa, kaikkea pitää koskea ja ehkä vähän maistaa. Pääsen vahtimisessa helpommalla, kun ei tarvitse varoa kuusta, neulasia ja koristeita.

Kuusenkorvikkeena on pieni pöytäkuusi, joka sai kantaakseen viime vuonna ostetut pienet ruskeat käpykoristeet ja yksittäisen peltisen koristeen. Lopputulos ei korvaa aitoa isoa kuusta, mutta ajaa asiansa.

Pieni kuusi tuntui kuitenkin kaipaavan seurakseen jotain. Mieleeni muistuivat pr-lahjaksi Ikean kuvastolanseerauksesta saadut lasikuvulliset säilyttimet. Sujautin lasikupujen alle eukalyptuksen oksat ja toiseen yhden painavan keraamisen joulukoristeen - käpy muuten sekin! Eukalyptus on kuivuttuaankin kauniin vihreä. Joulua voi aistia viimeistään siinä vaiheessa, kun raottaa kupua. Sisältä tulvahtaa upea tuoksu! Tätä ideaahan voisi jalostaa vaikka millä ihanilla kasveilla ja koristeilla.

Perinteiset aaton kattauskuvat: Ensimmäistä kertaa kahdelle

Jos tänä vuonna kotiin tuli ensimmäistä kertaa koskaan oma joulukuusi, myös aattoilta kotona oli ensimmäinen laatuaan. Uunissa kypsyi pitkin päivää laatikoita, mutakakkua ja muuta pientä syötävää, ja pöytäänkin katoin lautaset vain kahdelle.

Vielä aattopäivän kävelyllä huomasin, että lähikukkakauppa oli auki ja sain vaihdettua valkoiset neilikat punaisiin. Olen niin innoissani ruokailutilan vihreästä seinästä. Tuntuu, että sitä vasten kaikki värit ja sävyt näyttävät uudelta ja erilaiselta. Kukkien lisäksi kattauksessa ei ole mitään ihmeellistä. Tuntuu, että tarpeeksi juhlallisuutta toi kimpun lisäksi joulukuusi.

Voi olla, että avoin olohuone-keittiötila tuntuu joulukuusen lähdettyä tyhjältä. Vielä se saa kuitenkin olla paikoillaan ainakin uuteenvuoteen.

Joulukoti - värivalinta lähti punaisista ruusuista

Ehdin vaihtaa olohuoneeseen vielä tyynynpäälliset jouluksi. Valkoiset selkätyynyt vaihtuivat tummanharmaisiin, ja sohvalle tuli punaista maljakossa olevien punaisten ruusujen myötä. Aika perinteinen setti siis värivalintojen osalta.

Näyttää siltä, että perinteisellä linjalla mennään muutenkin tämä ensimmäinen kotijoulu. Aamu alkoi joulupuurolla, kinkku piti paistaa itse, laatikot ovat jo sulamassa, ja suklaata on varattu varmasti riittävästi. Seuraavaksi taidan nautiskella hetken kirjan äärellä eikä ulkonakaan näytä yhtään hullummalta pienen ulkoilun kannalta.

Ihanaa joulua!

Tuokiokuva: Rento kolmen kasvin joulukimppu ja hetki aikaa

Sille oli mietitty paikka terassin oven edessä: Ensimmäinen oma joulukuusi

En ole mikään superinnokas jouluihminen. Nautin toki lämmöstä, hämärästä ja siitä, että on aikaa lueskella ja syödä suklaata. Tänä vuonna joulu on kuitenkin erityinen. Vietän aaton ensimmäistä kertaa koskaan kotona kaksin mieheni kanssa. Tämä tarkoittaa, että sain hyvän syyn laittaa kotia hieman joulukuntoon.

Listallani ylimpänä oli joulukuusi, aito ja oikea joulukuusi, kuten aina lapsuudenkodissani.

Asuttuamme tässä kodissa nyt reilut pari vuotta, minulla on aina ollut mielikuva joulukuusen paikasta. Se paikka on olohuoneen terassinoven edessä, jossa katto nousee korkealle. Hihkuin kuin pieni tyttö, kun ostamamme kuusi asettui kohtaan täydellisesti. Siihen se sopii! Ja metsäisä havuinen tuoksu leijailee vastaan heti, kun ulko-oven avaa.

Olipa hauska miettiä, miten oman kuusensa haluaisi koristella. Sain päähänpinttymän valkoisista joulupalloista. Niiden rinnalle löytyi sattumalta söpöjä ruskeita tammenterhoja. Sekaan heitettiin myös muutama hassu ja erikoisempi koriste, kuten paraatipaikalla roikkuva glitterkarhu. Lisäksi vain perinteiset kellertävää valoa antavat kuusenkynttilät. Huomio kiinnittyy kauniiseen metsäkuuseen, ei niinkään koristukseen. Koristeita on myös aika vähän. Ajattelin, että vuosien kuluessa on kiva ostaa ehkä yksi tai kaksi lisää joka vuosi.

Joulufiilis! Tästä sen viimeistään sain.

Paluu jouluun - aattoillan kattaus luonnonmateriaaleilla

Toivottavasti teillä on takana rauhallinen ja lämmin joulu. Minulla joulupäivät menivät kovassa kuumeessa ja lähinnä sängynpohjalla. Nyt alkaa onneksi jo tauti taittua.

Aattoiltana olin sen verran tolpillani, että liityin muun perheen seuraan joulupäivälliselle. Olinhan suunnitellut jopa kattauksen valmiiksi. Perhe sitten toteutti visioni minun huudellessa, mitä menisi minnekin.

Tänä vuonna kattaus ei ehkä ollut mitenkään ilmeisen jouluinen. Mutta, kun taustalla on joulukuusi, -tähti ja -valokranssi, ei ajankohdasta voi erehtyä. Halusin kattaukseen luonnonläheisen ja juhlavan tunnelman. Keskellä pöytää on mäntylevy, jonka päällä on kynttilöitä ja tuoreita kuusenoksia maljakossa omalta pihalta. Pöytäliina on pellavanruskea ja se sai kaverikseen kullanhohtoisia servettejä. Juhlavuutta lisää sekin, että ruokailijoita saatiin kerralla pöydän ääreen niin monta.