Mitä näin ja mitä haluaisin nähdä asuntomessuilla

Kurkataan vielä asuntomessuille! Tänä vuonna ennakkosuosikit pitivät pintansa klassisuudellaan eivät niinkään uusien ideoiden tai tulevien trendien haistelun takia. Dekolaku ja Talo Korea olivat omat suosikkini ja sosiaalisen median perusteella moni taisi ajatella samoin.

Talo Koreassa ihastelin lasikattoa, se oli jotain ihan uutta, mitä olen aiemmin ihastellut ulkomaisissa sisustuslehdissä tai ulkomaisia koteja esitelleissä jutuissa. Dekolaku oli ehein kokonaisuus sisustuksellisesti ja pihaa myöten! Kaiken kaikkiaan sanoisin, että tänä vuonna vallalla oli sisustuksissa klassisuus ja luonnonsävyillä rakennettu greige harmonisuus. Valkoisuus oli väistynyt - ja ystävälleni sanoinkin leikillisesti, että Tikkurilan Mulperi oli korvannut valkoisuuden. Se onkin ihana sävy ja listalla itsellänikin seuraavan kodin makuuhuoneen sisustusta pohtiessani, mutta yksimielisyys kohteiden sisustajilla oli merkillepantava.

Olisi mahtavaa nähdä vahvasti eri puolilta maailmaa lainaavia sisustuksia: reilusti minimalistista japanilaisuutta, runsasta ja lämmintä modernia jenkkityyliä, hehkuvaa ja värikästä afrikkalaisuutta ja niin edelleen. Kiva olisi tutkia vielä enemmän uniikkeja ratkaisuja, kuten mittatilauskeittiöitä puusepiltä, listoituksia, verhoiluja, erilaisia tyylisuuntia...

Mitä mieltä te olette? Kuvissa parhaita paloja, rohkeimpia kokeiluja, kiinnostavimpia ratkaisuja.

Mahtava täysin puuteriroosa vierashuone! Sävy sävyyn -trendi toimi hienosti.

Klassikkolaatat toimivat aina!

Ruskean sävyjä. Punertava lattia on minulle nounou, mutta pidin muutoin yhtenäisestä väriskaalasta.

Trendikoti-kohteen sävypari oli herkullinen.

Ihana puusepän toteuttama lastensänky. 

Talo Korean kattoikkunat olivat upeat. Nämä ottaisin milloin vain omaankin kotiin.

Dekolakun luonnonsävyistä harmoniaa. Veikkaan, että Annon puuvillainen Rae-matto ja Pholcin kattovalaisimet ovat tulevaisuuden klassikoita.

 

Pihojen parhaita näkösuojia ja rajaavia istutuksia.

Kaunis panelointi. Lisäisin pari taulua, seinävalaisimen tai jonkin kiintopisteen rikkomaan tiheää pystysuoraa pintaa.

 

Luksusputiikin fiilistä vaatehuoneessa.

 

Woodion upea kylpyamme ja klassisen kaunis sävymaailma.

Rohkeampaa sävyä makkarissa. Toimii.

Koti ammattikuvaajan linssin läpi nähtynä

Myyntiä varten halusimme, että ilmoituksen kuvat ottaisi ammattilainen. Onneksemme ei välittäjämme muuta edes ehdottanut. Kaikki ymmärtävät, että nykyisin kuvilla on valtava merkitys siinä, mistä asunnosta ilmoituksia lukeva kiinnostuu. Tarjontaa on niin paljon, että joukosta on erotuttava edukseen. Ja onhan se niinkin, että kun olin puunannut ja järjestellyt kotini puolisoni kanssa tiptop, on mukavaa, että se näyttäytyy kuvissakin yhtä edustavalta.

Lähdin asioille kuvaajan saapuessa. En edes halunnut sählätä siinä vieressä ja häiritä ammattilaisen työskentelyä. Tiedän aika paljon kodin kuvaamisesta lehtijuttuun, mutta myyntikuvat ovat mielestäni kuitenkin eri asia. Ei tarvita samalla tavalla tunnelmallisia yksityiskohtia - tämä on tietysti makuasia, mutta minä en pidä asuntoilmoituksissa niistä oliiviöljypulloa ja leipää korostavista lähikuvista, sillä niitä tuskin myydään asunnon mukana enkä koe tarvitsevani tällaisia fiiliskuvia. Asuntoilmoituksissa tutkin mieluiten tiloja, materiaaleja ja valon kulkua hahmottavia laajoja kuvia.

Oli kutkuttavan jännittävää odottaa kuvia. Olenhan kuvannut kotiamme itse miljoona kertaa! Jännitti, miten ammattilainen näkee kotimme linssinsä läpi. Joukossa on muutama kuvakulma, joita blogissa ei ole ennen nähty, muun muassa kylpyhuone ja sauna. Aivan nerokas on mielestäni yläkerran aulan peilikaapin kautta kuvattu kuva, josta näkee kuinka makuuhuoneet sijoittuvat yläkertaan. En ole itse moista keksinyt!

Kaikkiaan lopputulos oli huikea. Tätä lähemmäs kotiamme ei kuvien kautta ole mahdollista päästä. Tältä meillä näyttää, kun joka nurkka on mietitty kohdalleen.

Vilpitön kiitos vielä kuvaajallemme Mikke Pöyhöselle. Näistä jää ihana muisto.

 Kaikki kuvat ottanut Mikke Pöyhönen/Photo Mikke.

Villapeite vauvan pinnasängyn reunalla - kolmen henkilön makuuhuone

Makuuhuoneestamme ei ole näkynyt kuvia sitten vauvan syntymän. Tila ei ollut parhaimmillaan, kun parisänky ja sivuvaunuksi muutettu pinnasänky oli tuupattu seinään kiinni. Mutta nyt, kun pienokainen nukkuu yöt omassa sängyssään, tuntuu, että sisustajaäiti on saanut osan huoneesta takaisin.

Makuuhuoneemme on pieni. Sinne mahtuu sänky ja tällä hetkellä sängyt eikä oikein muuta. Tämä on kuitenkin tuntunut hyvältä. Tila on varattu ainoastaan nukkumiseen ja ehkä siksi huoneessa myös nukuttaa hyvin. Erityisen hyvin meitä on nukuttanut kesällä ostetussa uudessa sängyssä. Sänky meni vaihtoon, kun upposin vanhaan patjaan vauvaa imettäessä niin syvälle että ahdisti. Sängyn lisäksi vaihdoimme myös päädyn. Sänkykokonaisuutta ostaessamme pohdimme pitkään vaalean ja tumman verhoilun välillä. Päädyimme skarppiin mustaan. Ainakin tämän makuuhuoneen sisustukseen se sopii ja uskon, että musta sänky on ryhdittävä valinta tulevissakin makuuhuoneissa. Korkeat jalat tekevät siitä kevyen ja ilmavan oloisen.

Petauksen kanssa mennään yksinkertaisella linjalla. Kevyt vohvelikankainen päiväpeite, yksi jättityyny, jonka olen ommellut Marimekon pellavaisesta Sulhasmies kankaasta, ja paksu villapeitto. Toki myös vauvalla on omat petaustekstiilinsä: tilkkutäkkikuvioisen päiväpeitteen heitin kuvauksen ajaksi rennosti sängyn laidalle vauvan villapeitteen kaveriksi.

Tällaisessa vaaleassa ja usvaisessa makuuhuoneessa on juuri nyt hyvä olla. En kaipaa tilaan enempää värejä. Aika usein on niin, että juuri makuuhuoneen haluan rauhoittaa vaaleudella, vaikka muissa tiloissa kaipaan värejä.

Kevyitä kerroksia ja harmaata harmaalla makuuhuoneessa

Tuleeko kenellekään muulle vohvelikuvioidusta kankaasta mieleen alakoulun käsityötunnit, joiden aikana jäykälle vohvelikankaalle "kirjottiin" paksulla puuvillalangalla jos jonkinlaisia kuvioita? Lopputulos oli usein keittiöpyyhe tai pieni käsinommeltu pussi.

Nyt tätä nostalgista materiaalia näkyy sisustustekstiileissä enemmän kuin koskaan. Muun muassa käsi- ja kylpypyyhkeiden, kylpytakkien, torkkupeittojen ja päiväpeittojen joukosta omaan silmääni iski erityisesti ohut päiväpeite. Mitä lähemmäs kesää mennään, sitä kevyempää ilmettä tekee mieli tuoda sisustukseenkin. Ja kevyt tuo vohvelipintainen päiväpeitto todella on. Sen saa heitettyä sängyn päälle helposti. Tarpeen tullen peite palvelee toki myös torkkupeittona tai sen voi viskata sängylle vain osittain peittämään lakanat. Mikä nyt milloinkin tuntuu tarpeelliselta.

Toisena pointtina kevyemmän makuuhuoneen ilmeessä on yksivärisyys. Nythän on kovasti pinnalla sisustaminen yhdellä värillä ja sävy sävyyn olevilla elementeillä. Ensin ajattelin, että pellavaiset harmaat verhot, harmaa puuvillainen sängynpäädyn huppu ja vohvelikankainen harmaa päiväpeitto vetäisivät huoneen ilmeen turhan aneemiseksi, mutta vaaleanharmaa sävy tuokin rauhoittavan ja esimerkiksi kokovalkoista harmonisemman ilmeen.

Kaveriksi poimin petaukseen vaaleanruskeita tyynyjä ja torkkupeiton. Varastossa ompelua odottaa Marimekon beigeä Sulhasmies-kangasta, josta olisi tarkoitus ommella iso 50x90 cm koristetyyny. Tyynyjen määrää karsimalla yritän vielä keventää makkarin ilmettä, mutta saa nähdä, milloin saan tyynynpäällisen ommeltua.

Värejä rakastavallakin on huone, jossa valkoinen on aina hyvä idea

Niin paljon kuin tällä hetkellä värit inspiroivatkin minua, aurinkoiset päivät tuntuivat vaativan makuuhuoneeseen aiempaa kevyempää ja vaaleampaa ilmettä. Helmalakana ja päiväpeitto vaihtuivat valkoisiin. Siivouspäivänä petasin sänkyyn vielä valkoiset pellavalakanat. Talvifiiliksestä huolehtivat kuitenkin paksut villatorkkupeitot, jotka heitämme usein iltaisin peittojen päälle jalkoja lämmittämään. Aamulla ne on sitten jo potkittu lattialle.

Makuuhuoneeseen valkoisen tuoma raikkaus sopii aina. Vaikka pidänkin tummanharmaasta päiväpeitostamme, siedän sitä vuodenkierron aikana vain muutaman kuukauden kerrallaan. Siinä missä syksyllä alan kaivata makuuhuoneeseen lämmintä pesämäistä ilmettä, heti päivien pidentyessä saan paremmat unet vaaleassa ja raikkaassa tilassa.

Olen monen muun tavoin pohtinut moneen kertaan makuuhuoneen seinien maalaamista tummemmiksi. Blogikollegoilla olen nähnyt upeita tummansinisiä, tummanharmaita ja tummanruskeita makuuhuoneita. Mutta olisiko minun kohdallani kuitenkin vaarana, että alkaisin taas pian kaivata tätä raikkautta? Ehkä siksi värejä on tullut maalattua melkein kaikkiin muihin tiloihin, mutta ei vielä tänne valkoiseen (tai tapetin myötä mustavalkoiseen) makkariin. Tänne väriä saa helposti tekstiileillä. Verhotangolla roikkuvat vielä paksut tummanvihreät samettiverhot. Vaadin muutaman plusasteen ennen kuin vaihdan tilalle ohuet harmaat pellavaverhot.