Uusi sohva on vihdoin kotona, mutta kaikki muu antaa odottaa itseään

En muistanutkaan, että muutto ja asettautuminen uuteen kotiin on aikaavievää puuhaa. Siinä jää nähtävästi blogikin kakkoseksi - tai sinne jonnekin hännille, kun to do -listalla on kiinnitystä, kokoamista, tilaamista, odottelua, reklamointia, maalaamista ja niin edelleen.

Olemme asuneet uudessa kodissamme nyt puolitoista kuukautta. To do -lista on ehkä pienentynyt alusta, mutta on siellä edelleen roikkumassa asioita. Pikkuhiljaa. Koti on jo nyt ihana ja viihdymme täällä erinomaisesti. Parasta on suurista ikkunoista tulviva valo, avoin olohuone-keittiötila ja kauniit pintamateriaalit.

Yksi kauan odottamistani asioista, uusi sohva, on onneksi jo täällä. Koeistumiskierroksen päätteeksi valintamme oli Hakolan Cosy Pocket -divaanisohva. Keittiö-olohuonetilamme on suuri, joten toivoimme isoa sohvaa, joka ottaisi tilan haltuun. Jossain vaiheessa alkoi jännittää, onko sohva liiankin suuri, mutta sepä oli juuri sopiva. Isossa tilassa on mukavaa sekin, että sohvalle on monta mahdollista paikkaa. Nyt sohva on seinää vasten, mutta jossain vaiheessa haluan vielä pyöräyttää sen keskelle tilaa. Kookasta divaania ei kuitenkaan niin vain heilautella. Kunhan sohva saa alleen uuden oikeankokoisen maton ja yläpuolelleen muutaman taulun, ilme muuttuu tästä edelleen kodikkaammaksi. Tuosta kulmapaikasta tapellaan meillä kuitenkin jo nyt. Divaaniosa on kaikkien sohvaperunaunelmieni arvoinen.

Reklamoitavaa on ollut lähes kaikessa uuteen kotiin tilatussa, mutta Hakola hoito tilauksemme moitteettomasti. Siitä iso ja vilpitön kiitos! Meidät pidettiin ajantasalla koko ajan ja tiesimme noin viikko tilaamisen jälkeen, milloin sohva kannetaan meille sisälle. Aikataulu piti ja parasta oli, että sohva kannettiin sisälle, koottiin paikoilleen, ja roskat lähtivät kuljetusliikkeen mukana. Siitä sitten vain istumaan ja nauttimaan. 13 vuotta meitä hyvinpalvellut vihreä sohva lähti vielä jatkamaan elämäänsä erään nuorenparin uuteen kotiin.

Asiakaspalvelu tuntuu nykyisin olevan katoava luonnonvara, joten tekee mieli jakaa kiitosta silloin kun siihen on aihetta. Reklamaatiot hoidan mieluiten suoraan yrityksen kanssa enkä täällä.

Ensiaskeleet uudessa kodissa

Kun asuntokaupoilla asiat menevät, kuten toiveissa on, toteutuu isoja unelmia. Elämän suurimmat kaupat maailman tärkeimmästä asiasta. Koti meidän perheelle. Nyt se on meidän. Tuntuu niin hyvältä, että silmät kostuvat ilosta  ja hymyilyttää.

Tänään veimme uuteen kotiin ensimmäiset tavarat ja kokeilimme kaikki valokatkaisijat - ja palasin vielä autosta takaisin sammuttamaan pihavalot, kun yksi katkaisija olikin jäänyt päälle. Lapselle vietiin mukanamme heti potkuauto. Nyt on taas tilaa huristella ympäriinsä. Hän halusi ehdottomasti peruuttaa eteisen peilikaapin sisään.

Hupsua, että siellä me tyhjissä huoneissa hieman arasti vielä askelsimme, availimme kaappeja ja kurkimme laatikoihin. Avasin kaihtimet, katselin ikkunoista näkyvää naapurustoa. Tutkin valon kulkua tyhjässä tilassa. Kiinnitin maalisävyjä seiniin, koska toiveissa on ehtiä maalata lapsen huone vielä ennen muuttoa.

Kunnon kuvia ei tullut otettua, yhdessä lapsi virnistelee, toisessa takkimme ovat kasassa lattialla ja sitten on tämä, jossa on lapsen jalkapallo. Kohta me asumme uudessa kodissa. Se on ihmeellistä, ihanaa ja monien haaveiden täyttymys meidän perheelle.

Koti ammattikuvaajan linssin läpi nähtynä

Myyntiä varten halusimme, että ilmoituksen kuvat ottaisi ammattilainen. Onneksemme ei välittäjämme muuta edes ehdottanut. Kaikki ymmärtävät, että nykyisin kuvilla on valtava merkitys siinä, mistä asunnosta ilmoituksia lukeva kiinnostuu. Tarjontaa on niin paljon, että joukosta on erotuttava edukseen. Ja onhan se niinkin, että kun olin puunannut ja järjestellyt kotini puolisoni kanssa tiptop, on mukavaa, että se näyttäytyy kuvissakin yhtä edustavalta.

Lähdin asioille kuvaajan saapuessa. En edes halunnut sählätä siinä vieressä ja häiritä ammattilaisen työskentelyä. Tiedän aika paljon kodin kuvaamisesta lehtijuttuun, mutta myyntikuvat ovat mielestäni kuitenkin eri asia. Ei tarvita samalla tavalla tunnelmallisia yksityiskohtia - tämä on tietysti makuasia, mutta minä en pidä asuntoilmoituksissa niistä oliiviöljypulloa ja leipää korostavista lähikuvista, sillä niitä tuskin myydään asunnon mukana enkä koe tarvitsevani tällaisia fiiliskuvia. Asuntoilmoituksissa tutkin mieluiten tiloja, materiaaleja ja valon kulkua hahmottavia laajoja kuvia.

Oli kutkuttavan jännittävää odottaa kuvia. Olenhan kuvannut kotiamme itse miljoona kertaa! Jännitti, miten ammattilainen näkee kotimme linssinsä läpi. Joukossa on muutama kuvakulma, joita blogissa ei ole ennen nähty, muun muassa kylpyhuone ja sauna. Aivan nerokas on mielestäni yläkerran aulan peilikaapin kautta kuvattu kuva, josta näkee kuinka makuuhuoneet sijoittuvat yläkertaan. En ole itse moista keksinyt!

Kaikkiaan lopputulos oli huikea. Tätä lähemmäs kotiamme ei kuvien kautta ole mahdollista päästä. Tältä meillä näyttää, kun joka nurkka on mietitty kohdalleen.

Vilpitön kiitos vielä kuvaajallemme Mikke Pöyhöselle. Näistä jää ihana muisto.

 Kaikki kuvat ottanut Mikke Pöyhönen/Photo Mikke.

Villapeite vauvan pinnasängyn reunalla - kolmen henkilön makuuhuone

Makuuhuoneestamme ei ole näkynyt kuvia sitten vauvan syntymän. Tila ei ollut parhaimmillaan, kun parisänky ja sivuvaunuksi muutettu pinnasänky oli tuupattu seinään kiinni. Mutta nyt, kun pienokainen nukkuu yöt omassa sängyssään, tuntuu, että sisustajaäiti on saanut osan huoneesta takaisin.

Makuuhuoneemme on pieni. Sinne mahtuu sänky ja tällä hetkellä sängyt eikä oikein muuta. Tämä on kuitenkin tuntunut hyvältä. Tila on varattu ainoastaan nukkumiseen ja ehkä siksi huoneessa myös nukuttaa hyvin. Erityisen hyvin meitä on nukuttanut kesällä ostetussa uudessa sängyssä. Sänky meni vaihtoon, kun upposin vanhaan patjaan vauvaa imettäessä niin syvälle että ahdisti. Sängyn lisäksi vaihdoimme myös päädyn. Sänkykokonaisuutta ostaessamme pohdimme pitkään vaalean ja tumman verhoilun välillä. Päädyimme skarppiin mustaan. Ainakin tämän makuuhuoneen sisustukseen se sopii ja uskon, että musta sänky on ryhdittävä valinta tulevissakin makuuhuoneissa. Korkeat jalat tekevät siitä kevyen ja ilmavan oloisen.

Petauksen kanssa mennään yksinkertaisella linjalla. Kevyt vohvelikankainen päiväpeite, yksi jättityyny, jonka olen ommellut Marimekon pellavaisesta Sulhasmies kankaasta, ja paksu villapeitto. Toki myös vauvalla on omat petaustekstiilinsä: tilkkutäkkikuvioisen päiväpeitteen heitin kuvauksen ajaksi rennosti sängyn laidalle vauvan villapeitteen kaveriksi.

Tällaisessa vaaleassa ja usvaisessa makuuhuoneessa on juuri nyt hyvä olla. En kaipaa tilaan enempää värejä. Aika usein on niin, että juuri makuuhuoneen haluan rauhoittaa vaaleudella, vaikka muissa tiloissa kaipaan värejä.

Kranssi on tänä jouluna runsas - näin teet sen helposti

* Postaus tehty yhteistyössä Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupan kanssa. *

Pari vuotta sitten yksinkertaiset eukalyptuskranssit valtasivat sisustusblogit, -lehdet ja aika monet kodit. Jos mahdollista, kranssihuuma tuntuu olevan vielä tätäkin suurempi tänä vuonna. Niin paljon olen nähnyt somessa erilaisia kransseja. Skaala on kuitenkin laajempi eikä käytössä ole vain minimalistista eukalyptusta.

Minulla oli tänä vuonna mielessä runsas kranssi, joka saisi rönsyillä. Toteutukseen sain kumppaniksi kukkien kotimaisen verkkokaupan Juhlakukat.fi:n. Moni ehkä tietääkin, että rakastan kukkia, leikkoja erityisesti, joten innostuin, kun sain tietää, että kukkiakin voi tilata netistä. Toimitus onnistuu joko postiin tai kotiovelle.

Juhlakukat.fi myy kuluttajille leikkokukkia tukkupuntteina. Esimerkiksi ne eukalyptyksen oksat myydään puntissa, joka sisältää noin kymmenisen oksaa. Koska joulu on todellista kukkien aikaa, näytän parissa postauksessa, miten paljon puntista oikein riittääkään kukkia (todella moneen juttuun!). Tässä postauksessa tehdään kranssi ja seuraavassa kimppu ja lautasliinapidikkeet joulupöytään.

Hauskuus ei lopu tähän! Saan arpoa blogin lukijoiden kesken 20 euron lahjakortin Juhlakukat.fin verkkokauppaan. Riittää, että kommentoit tätä postausta 18.12.2018 klo 17 mennessä ja jätät minulle sähköpostiosoitteen, josta saan sinut kiinni, jos onni osuu kohdalle. Arvonta on päättynyt. Lahjakortin  voitti nimimerkki Minna. ONNEA!

Mutta nyt kranssin kimppuun. Näin tein runsaan, rönsyilevän kranssini.

Tarvikkeet: 
eukalyptusta n. 4 oksaa*
unelmaa n. 4 oksaa*
marjakuismaa 3 oksaa*
kranssipohja
rautalankaa
(kukkateippiä)

*kukat saatu Juhlakukat.fi-verkkokaupasta

Tapoja tehdä kransseja on monia. Minä aloitin laittamalla unelman oksat kiinni kukkateipillä ja rautalangalla kranssin keskeltä kiipeämään kumpaakin reunaa ylöspäin. Nämä rajasivat työskentelyalueen. Yllä olevassa kuvassa taitaa pöydällä olla koko puntti unelmaa ja eukalyptusta. Kranssiin riittää kuitenkin pienempikin määrä, ellei sitten halua tehdä esimerkiksi koko rengasta ympäröivää kranssia!

Päälle kiinnitin jälleen rautalangan avulla muutamasta kohtaa eukluptuksen yhtä pitkät palat. Pohja kannattaa tehdä tukevaksi, jotta seuraavien kerrosten varsien päitä on helppo pujottaa piiloon ensimmäisten kerrosten lomaan.

Seuraavat unelman oksat otin selvästi lyhyempinä ja kiinnitin jälleen rautalangalla. Painopiste on koko ajan kranssin "pohjalla", josta halusin runsaan, mutta kuitenkin niin, ettei keskelle jää mitään selvää yhtä kiinnityskohtaa. Rennosti oksia ristiin ja rastiin. Ja sitten taas eukalyptusta päälle.

Jotta kranssista tulee rönsyilevä, ei rautalangalla kannata sitoa kaikkia haarautuvia oksia nippuun. Ohuella rautalangalla voi onneksi kuin ommella, eli pistää sen läpi varsien ja oksien välistä ja sitten kiristää.

Jatkoin vuorotellen näiden kahden kanssa noin neljä kerrosta niin, että seuraavan kerroksen oksat olivat aina lyhyempiä kuin edellisen. Seuraavissa kuvissa mallailen toista kerrosta ja alemmassa se taitaa olla paikoillaan.





Viimeisenä kiinnitin kranssin paksulle pedille kolme marjakuisman kukintoa. Pulleat marjat viimeistelevät rönsyilevän ja runsaan fiiliksen - ja tuovathan ne myös annoksen jouluisuutta kranssiin.



Meillä kranssi roikkuu ikkunassa. Jotta se erottuisi siitä myös iltaisin, kieputin kranssipohjan ympärille ohuen paristoilla toimivan metallilankavalosarjan. Pienet ledit eivät kuumene ja ne näkyvät vain vähän lehtien seasta.



Mitäs pidätte? Onko kranssi parempi runsaana vai minimalistisena?

Tuokiokuva: Ruskan sävyjä olohuoneessa

Habitare 2018: Houkutteleeko runsaus?

Skandinaavinen selkeys ja minimalismi sai väistyä Habitaressa tänä vuonna. Osastot olivat toinen toistaan runsaampia värien, materiaalien, asetelmien ja muotojen osalta.

Okra ja muut oranssin ja keltaisen sävyt olivat runsaasti esillä ruskeiden, vihreiden ja punaisen rinnalla. Materiaaleista keramiikka, villa, napakka puuvilla, pellava ja vaalea puu (sen Ikean tarjoaman tumman puun sijaan!).

Nyt ei tyydytä laittamaan maljakkoa pöydälle, vaan tehdään kookkaita asetelmia. Hylly voi olla olemassa vain esitelläkseen kodin omistajan rakkaita esineitä, ja viherkasveja kootaan ryhmiin kodin kulmiin ja tilanjakajiksi.

Kulmikkuus on antanut tilaa jälleen pehmeille muodoille, joita toistetaan tiloissa niin huonekaluissa, piensisustuksessa, astioiden epäsymmetrisyydessä ja tekstiilien kuvoissa.

On ilahduttavaa nähdä, että vaikutteita runsauden suuntaan on näin vahvasti tarjolla. Ehkä siitä tarttuu jokaiselle jotain, vaikkei kotiaan väreillä kyllästäisikään. Minulle jäi polttelemaan okran polttava oranssinen sävy! Mihinköhän kotona mahtuisi okran sävyinen seinä...

Joka vuosi pohditaan, onko värit nyt nähty? Mutta ainakaan vielä niin ei ole. Voisi sanoa, että nyt on käytössä koko väripaletti, kunhan sävy on taitettu harmaalla pehmeäksi. Värien kanssa voi hullutella, kuten huonekalumerkki Hakolan okran, vaaleanpunaisen ja vaalean puun täyttämä osasto näytti, tai vain täydentää kodin vaaleutta vaihtamalla valkoisen seinän tilalle värillinen seinä tai pinnoiltaan vaaleaan kotiin värikkäitä tekstiilejä.

Voiko olla, että aikamme määrittelee skandinaavisuutta uudelleen? Riisutun väripaletin ja minimalismin sijaan rinnalle voisi tulla sävykäs, luonnonmateriaaleihin ja orgaaniseen muotokieleen nojaava suunta. Sisustaahan kummankin voisi samoilla tuotteilla. Olisipa kiinnostavaa nähdä yhtä aikaa vieri vieressä perinteinen alvaraaltomainen vaalea ja riisuttu sisustus ja rinnalla hieman runsaampi (kaikilla tavoin!) uusi tulkinta skandinaavisuudesta. Kumpi puhuttelisi suomalaista tänä päivänä enemmän?