Sellainen spontaani blogipostaus talvisesta olohuoneesta

torstai 17. tammikuuta 2019

Vuoden alussa olen lukenut monista blogeista pohdintaa blogien tulevaisuudesta. Kun oma aika on kortilla, mietin toki itsekin, onko homma vielä antoisaa ja lukeeko blogiani kukaan. Koska huomaan kaipaavani blogin tekemistä ja laitan edelleen asioista merkille, että tuosta pitäisi tehdä blogiin postaus, ensimmäiseen kysymykseen vastaus on myöntävä. Vauva-arjessa blogi ei kuitenkaan ole prioriteetti yksi tai kaksi, vaan sellainen leppoisa ajanviete ja vastapainoa vauvajutuille. Jatkan bloggailua stressittömästi. Ehkä tämä on vaihe, josta postaustahti taas huomaamattaan kiihtyy.

Vaikka silloin tällöin pohdin, että tästä aiheesta pitäisi kirjoittaa, postaukseni syntyvät hyvin spontaanisti. Kun jokin näyttää kotona kivalta, kuvaan sitä. Työssäni teen sisältöä tarkkaanmietittyjen teemojen ja tiukkojen aikataulujen kanssa. Blogi on kaiken tämän vastapaino. Kukin saa tehdä tavallaan. Minulle tarkka sisältöjen ja aikataulujen rakentaminen sotisi blogin keveyttä vastaan. Joskus mietin, pohditaanko blogien tulevaisuutta osin tästä syystä. Hommasta on tullut niin vakavaa.

Toiseen kysymykseen, että lukeeko tätä kukaan, en oikeastaan voi itse vaikuttaa määräänsä enempää. Pyrin tekemään visuaalisesti kaunista blogia, jossa avaan oven kotiini ja toivon, että meidän perheemme ratkaisut ja ajatukseni sisustamisesta inspiroisivat. Omat kasvoni ja eritoten perheeni rajaan edelleen ulkopuolelle. Näin teen, koska haluan jakaa sisustusinspiraatiota, en niinkään tulla omalla persoonallani kenenkään mielenkiinnon kohteeksi. Tilastojen mukaan teitä lukijoita on, kiitos siitä!

Kurkataan vielä olohuoneeseen, jossa vaihdoin sohvaan vuosien tauon jälkeen alkuperäiset selkätyynyt. Yksivärinen sohva ja koristetyynyt näyttää pitkästä aikaa kivalta. Talvella kaipaan tällaista tummempaa ja turvallista sohvaa samettityynyineen.

Sohvan toisella käsinojalla on talven ainoita sisustusostoksia, Granitista hankittu todella lämmin ruskea-valkoinen villaviltti. Menee sävyiltään muuten täydellisesti yhteen Marimekon suosikkityynynpäällisten kanssa.








Inspiroiva koti: Usvaisia sävyjä ja unet kukkakedon keskellä

maanantai 7. tammikuuta 2019

Hyvää uutta vuotta! Blogini on viettänyt hiljaiseloa vuodenvaihteen. Tuntui tärkeältä ottaa ihan rennosti ja eritoten fiilistellä lapsemme ensimmäistä joulua. Toivottavasti teilläkin oli mukavat pyhät.

Laitetaan uusi blogivuosi käyntiin inspiroivalla kodilla. Tässä Historiska hem -kiinteistövälitysyrityksen sivuilta löytyneessä asunnossa ihastuttaa klassisen ja modernin tyylin yhdistelmä. Omaan makuuni tässä on ehkä hieman liikaakin romanttisuutta, mutta pidän todella paljon utuisesta värimaailmasta, kokonaan tapetoiduista makuuhuoneista, kakluunista ja materiaalivalinnoista (puuta, nahkaa, lasitettua laattaa, rottinkia). Tässä olisi kauniin seesteinen pohja vähän värikkäämmällekin sisustukselle.

Asunnon sisustus henkii jo aika vahvasti kevättä ja valoisuutta. Miten se onkin niin, että heti joulun jälkeen alkaa odottaa kevättä ja valoa, vaikka jäljellä on vielä vähintään puolet talvesta. Kotona yritän malttaa mieleni vaaleuden suhteen. Vielä tulee niitä kylmiä ja pimeitä iltoja, jolloin parasta on kääriytyä sohvalla viltin alle tummien samettityynyjen sekaan.

Omalla haavelistallani on seuraavia koteja ajatellen tuollainen upea puulattia, pitkä ruokapöytä, kakluuni tai takka ja kauniit säilytyskalusteet. Olisi kiva kokeilla myös kokonaisen huoneen tapetointia. Se tuo tilaan ihan omanlaisensa tunnelman, joka sopii erinomaisesti esimerkiksi makuuhuoneeseen, työhuoneeseen tai erilliseen ruokailutilaan. Olohuoneen rauhoittaisin maalaamalla seinät. Koen, että olohuoneessa kuviollinen tapetti voisi olla liian levoton, kun huonekaluja ja toimintoja on muutenkin enemmän kuin vaikkapa siellä makuuhuoneessa.






















Kaikki kuvat lainattu luvalla / All pictures borrowed by permission of: Historiska hem
Valokuvat: Boukari Stailaus: Rydman

DIY: Juhlava joulupöydän kimppu ja lautasliinarenkaat eukalyptuksesta

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

* Postaus tehty yhteistyössä Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupan kanssa. *

Meillä kattaus syntyy arkeen ja juhlaan samoilla astioilla. Kaapeista ei löydy erillistä juhla-astiastoa tai pöytähopeita juhlatunnelmaa tuomaan. Ajatus näistä on kaunis, mutta vähän tilaavievä ja jotenkin tarpeeton. Miksi pitäisi säästellä toisia astioita vain erityistä hetkeä varten? Kuitenkin vuoden aikana on päiviä, kun tekee mieli kattaa pöytä erityisen koreasti. Joulun pyhät ovat varmasti yksi näistä ajankohdista. Jos astiat eivät vaihdu, juhlavuus on luotava muilla keinoin. En keksi helpompaa ja näyttävämpää tapaa tähän kuin kukat. On maljakossa sitten yksi kukka tai näyttävä kimppu, tunnelma kattauksessa muuttuu heti.

Tämä postaus on jatkoa edelliselle, jossa tein Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupan kanssa yhteistyössä jouluisen kranssin. Nyt tehdään joulupöytäänkin sopiva kookas kimppu ja helpot servettirenkaat tai ehkä pikemminkin servettikieputtimet kukista.

Kimpun sitomiseen voit katsoa yksityiskohtaisen ohjeen kesällä tekemästäni postauksesta. Logiikka on nytkin sama, mutta sen sijaan, että kaikki kukat sidottaisiin samalle korkeudelle, nostin nyt tummat minikallat päärooliin hieman muita korkeammalle. Tummanpunaiset neilikat ja marjakuisman oksat ovat tuomassa väriä ja tukea. Upeat vihreät eukalyptuksen oksat ja kotipihalta haetut jouluiset havunoksat painotin kukkakimpun toiselle reunalle, jolloin ne saavat ikään kuin valua ulos kimpusta. Lopputulos on näyttävä, vähän överi jopa, mutta luo varmasti juhlallisen fiiliksen. Mietipä vaikka kuvan suklaataatelikakun ympärille luotu kattaus ilman kimppua.







Kimppuun käytin kranssista ylimääräisiksi jääneet oksat eukalyptuksesta* ja marjakuismasta*. Lisäksi tähän meni puolikas neilikoiden* tukkunipusta ja puolet minikallojen* tukkunipusta. Kaikkien nippujen lopuista sain vielä tehtyä sohvapöydälle pienen perinteisen kimpun. Ei siis ole liioittelua sanoa, että tukkunipuista riittää todella moneen!

*Kukat saatu näkyvyyttä vastaan Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupasta.




Kimpun kaveriksi juhlapöytään halusin "samaa sarjaa" olevat lautasliinojen koristeet. Näihin käytin kranssin teosta jääneitä eukalyptuksen oksien paloja ja pari marjakuisman terttua. Tekeminen on simppeliä.




Tarvitset:
eukalyptuksen oksan latvapaloja, noin 10 cm riittää
marjakuisman tertun tai pari
rautalankaa
kukkateippiä tai esimerkiksi washiteippiä

Ensin kieputin rautalangan eukalyptuksen oksan ympärille. Jätin päähän muutaman sentin mittaisen rautalangan. Oksan päähän kiinnitin marjakuisman tertun samalla rautalangalla jälleen niin, ettää rautalankaa jää yli myös toiseen päähän.



Vahvistin eukalyptuksen ja marjakuisman oksien liitoskohdan kukkateipillä.

Lopuksi huolittelin rautalankojen päät kukkateipillä. Tähän kävisi varmasti myös washiteippi. Värikäs teippi toisi ihan hauskan efektin koristeeseen.



Eukalyptuksen varsi on sen verran ohutta, että sitä voi rautalangan avulla taivuttaa helposti pyöreään muotoon. Marjakuisman terttu taas on niin lyhyellä varrella kiinni, että sitä ei juuri tarvitse taivuttaa. Rautalangan päillä koristeen saa solmittua kiinni pyöreäksi renkaaksi. Parasta näissä on mielestäni se, että eukalyptuksen lehdet näkyvät joka suuntaan ja koristeesta on silmäniloa eri puolilla pöytää istuville. Ja toki se, että näin viimeisetkin kukkien jämäpalat tulevat hyödynnettyä.





P.S. Saan jälleen arpoa 20 euron kukkalahjakortin lukijoideni kesken. Tällä kertaa arvonta tapahtuu tililläni Instagramissa kilpailukuvaa kommentoineiden kesken. Pidä siis silmällä Instatiliäni ja jätä kommentti kilpailukuvaan, joka ilmestyy sinne tänään tai huomenna.

Kranssi on tänä jouluna runsas - näin teet sen helposti

torstai 13. joulukuuta 2018

* Postaus tehty yhteistyössä Juhlakukat.fi-kukkaverkkokaupan kanssa. *

Pari vuotta sitten yksinkertaiset eukalyptuskranssit valtasivat sisustusblogit, -lehdet ja aika monet kodit. Jos mahdollista, kranssihuuma tuntuu olevan vielä tätäkin suurempi tänä vuonna. Niin paljon olen nähnyt somessa erilaisia kransseja. Skaala on kuitenkin laajempi eikä käytössä ole vain minimalistista eukalyptusta.

Minulla oli tänä vuonna mielessä runsas kranssi, joka saisi rönsyillä. Toteutukseen sain kumppaniksi kukkien kotimaisen verkkokaupan Juhlakukat.fi:n. Moni ehkä tietääkin, että rakastan kukkia, leikkoja erityisesti, joten innostuin, kun sain tietää, että kukkiakin voi tilata netistä. Toimitus onnistuu joko postiin tai kotiovelle.

Juhlakukat.fi myy kuluttajille leikkokukkia tukkupuntteina. Esimerkiksi ne eukalyptyksen oksat myydään puntissa, joka sisältää noin kymmenisen oksaa. Koska joulu on todellista kukkien aikaa, näytän parissa postauksessa, miten paljon puntista oikein riittääkään kukkia (todella moneen juttuun!). Tässä postauksessa tehdään kranssi ja seuraavassa kimppu ja lautasliinapidikkeet joulupöytään.

Hauskuus ei lopu tähän! Saan arpoa blogin lukijoiden kesken 20 euron lahjakortin Juhlakukat.fin verkkokauppaan. Riittää, että kommentoit tätä postausta 18.12.2018 klo 17 mennessä ja jätät minulle sähköpostiosoitteen, josta saan sinut kiinni, jos onni osuu kohdalle. Arvonta on päättynyt. Lahjakortin  voitti nimimerkki Minna. ONNEA!

Mutta nyt kranssin kimppuun. Näin tein runsaan, rönsyilevän kranssini.









Tarvikkeet: 
eukalyptusta n. 4 oksaa*
unelmaa n. 4 oksaa*
marjakuismaa 3 oksaa*
kranssipohja
rautalankaa
(kukkateippiä)

*kukat saatu Juhlakukat.fi-verkkokaupasta




Tapoja tehdä kransseja on monia. Minä aloitin laittamalla unelman oksat kiinni kukkateipillä ja rautalangalla kranssin keskeltä kiipeämään kumpaakin reunaa ylöspäin. Nämä rajasivat työskentelyalueen. Yllä olevassa kuvassa taitaa pöydällä olla koko puntti unelmaa ja eukalyptusta. Kranssiin riittää kuitenkin pienempikin määrä, ellei sitten halua tehdä esimerkiksi koko rengasta ympäröivää kranssia!

Päälle kiinnitin jälleen rautalangan avulla muutamasta kohtaa eukluptuksen yhtä pitkät palat. Pohja kannattaa tehdä tukevaksi, jotta seuraavien kerrosten varsien päitä on helppo pujottaa piiloon ensimmäisten kerrosten lomaan.



Seuraavat unelman oksat otin selvästi lyhyempinä ja kiinnitin jälleen rautalangalla. Painopiste on koko ajan kranssin "pohjalla", josta halusin runsaan, mutta kuitenkin niin, ettei keskelle jää mitään selvää yhtä kiinnityskohtaa. Rennosti oksia ristiin ja rastiin. Ja sitten taas eukalyptusta päälle.

Jotta kranssista tulee rönsyilevä, ei rautalangalla kannata sitoa kaikkia haarautuvia oksia nippuun. Ohuella rautalangalla voi onneksi kuin ommella, eli pistää sen läpi varsien ja oksien välistä ja sitten kiristää.

Jatkoin vuorotellen näiden kahden kanssa noin neljä kerrosta niin, että seuraavan kerroksen oksat olivat aina lyhyempiä kuin edellisen. Seuraavissa kuvissa mallailen toista kerrosta ja alemmassa se taitaa olla paikoillaan.





Viimeisenä kiinnitin kranssin paksulle pedille kolme marjakuisman kukintoa. Pulleat marjat viimeistelevät rönsyilevän ja runsaan fiiliksen - ja tuovathan ne myös annoksen jouluisuutta kranssiin.



Meillä kranssi roikkuu ikkunassa. Jotta se erottuisi siitä myös iltaisin, kieputin kranssipohjan ympärille ohuen paristoilla toimivan metallilankavalosarjan. Pienet ledit eivät kuumene ja ne näkyvät vain vähän lehtien seasta.



Mitäs pidätte? Onko kranssi parempi runsaana vai minimalistisena?
BLOG DESIGN BY ADORATION