Sisustusraportti 2/18: Kasvot yritysten johdossa, Alvar Aalto, miniasuntoja ja Suomi maailmalla

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Viikonloppuun sopii hyvin lueskella sisustusasiaa! Ota rento asento nojatuolissa ja selaa läpi viime aikojen kiinnostavimmat jutut asumisen, sisustuksen ja designin maailmasta. Tästä alkaa sarjassaan toinen Sisustusraportti.

Alkuperäisiin juttuihin pääset otsikkoa klikkaamalla! Kuvituksena oman perheen rauhallinen aamupalahetki, kun vauva on saanut jo ruokansa, ja vanhemmat saavat nautiskella aamukahvin kaikessa rauhassa.

Pöydällä on myös ihana neilikkaa, marjaoksia ja eukalyptusta sisältävä kimppu, jonka kukkakaupan floristi kietaisi löysälle ja hieman romanttisesti sekaisin pyynnöstäni.



Marimekkoa johdetaan innostamalla

Designyritysten takana olevat henkilöt ovat aina mielenkiintoisia. He antavat kasvot yritykselle, sen tarinalle, toiminnalle ja arvolle.

Helsingin Sanomat teki juttua Marimekon toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kaskosta, jonka johtamana Marimekon liikevaihto ylitti ensimmäistä kertaa 100 miljoonan merkkipaalun viime vuonna.

Jutusta selviää, että Alahuhta-Kasko ei suostu ottamaan sankarinviittaa harteilleen yksin - menestys on tiimityötä. Hänen johtamistyylinsä nojaa pitkälti oppiäiti Kirsti Paakkasen tapaan ottaa alaisensa huomioon. Sen Alahuhta-Kasko myöntää, että innostuu helposti ja toivoo innostuksensa tarttuvan alaisiin.

Olen itsekin päässyt haastattelemaan Alahuhta-Kaskoa ja vaikutuin hänen määrätietoisuudestaan. Jos Marimekon johtajan taustat kiinnostavat vielä jatkojutun verran, pääset tästä tekemäni jutun nettiversioon Tiina Alahuhta-Kasko: Luksusmerkkien pinnallisuus ei istu minulle.

Finarten Larissa Immosen toinen koti on Intiassa

Helsingin Sanomat on tehnyt jutun myös Marimekkoa pienemmän, kotimaisen mattoyritys Finarten toimitusjohtajasta Larissa Immosesta. Jutussa Immonen kertoo kasvaneensa tiiviisti perheen mattobisnekseen ja matkanneensa Intiaan mattokaupoille vanhempiensa mukana jo alle 10-vuotiaana. Toimitusjohtaja hänestä tuli perheyritykseen vuonna 2014.

Jutussa kerrotaan muun muassa, kuinka Finarten yhteistyö intialaisten matontekijöiden kanssa sujuu. Huijaus- ja kopiointiyrityksiltä ei ole vältytty, mutta suomalainen neuvottelija on saanut yhteistyökumppaneiden kunnioituksen.

Finarte on teettänyt mattoja Intiassa vuosikymmeniä. Immosen mukaan Finarten matot ovat silti suomalaisia. Työn teettäminen Suomessa vaatisi sekä raaka-aineiden tuontia että mattojen hintojen nostamista jopa viisinkertaiseksi. Osa materiaalista olisi tuotava Suomeen joka tapauksessa ulkomailta. Immonen perustelee, että kotimainen design ja esimerkiksi räsymattoperinteen jatkaminen ajavat ohi materiaalin alkuperän kotimaisuudesta puhuttaessa.





Miltä maistuu elämä miniasunnossa?

Työnantajani Deko tutustui asukkaiden elämään Martinlaakson uusissa miniasunnoissa. Ei yllätä, että 15 neliön kodeissa eletään erilaisissa elämäntilanteissa ja eri syistä. Asukkaat vaikuttavat viihtyvän minikodeissaan. Yksi kertoo vähentäneensä tavaramäärää ja keventäneen samalla oloaan, toinen haki vaihtelua eron jälkeen ja kolmas muutti asuntoon tuoreen parisuhteen myötä.

Kritiikkiähän miniasunnot ovat saaneet runsaasti. Jutussa kerrotaan, että niiden pelätään muuttavan asumista liikaa "kotiloiksi", säilytystiloiksi, joissa ei viihdytä kuin nukkumisen verran.

Vastikään myös Helsingin Sanomat teki juttua miniasumisesta. Jutussa professori Mari Vaattovaara pelkää, että miniasunnoista tulee asuntosijoittajien tapa kerätä isoja voittoja niiden kustannuksella, joilla ei ole varaa asua isoissa kaupungeissa muissa kuin miniasunnoissa. Jos tämä näkökulma kiinnostaa, pääset tästä Hesarin juttuun "Suomalaisia miniasuntoja kauhistellaan jo ulkomailla".

Alvar Aallon suunnitteleman Paimion parantolan kohtalo auki

Vuonna 1933 valmistunut Paimion parantola Varsinais-Suomessa on yksi Alvar Aallon tunnetuimmista töistä. Kesällä kohistiin, kun rakennuksen omistava Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri laittoi sen myyntiin tarjouskilpailulla.

Aiheesta keskusteli taannoin Yle Puheen Kulttuuricocktail, jonka podcast on edelleen kuunneltavissa. Keskustelussa Alvar Aalto -säätiön toimitusjohtaja Tommi Lindh ja Suomen arkkitehtiliiton entinen puheenjohtaja Leena Rossi nostivat esille muun muassa sen, jääkö parantola suojelematta ikänsä takia. Eihän parantola ole vielä edes satavuotias. Aallon tyyli on edelleen niin ajankohtainen, ettei se herätä ajatusta tarpeesta suojella rakennusta tuleville polville.

Tarjouskilpailun myötä on herännyt huoli, kenelle rakennus irtaimistoineen menisi, millaiseen käyttöön ja millä reunaehdoilla. Voisiko siellä tulevaisuudessa enää käydä? Parantola on ollut myös mukana listalla, jossa joukko Aallon rakennuksia pyritään saamaan Unescon maailmanperintölistalle. Miten käy tämän hankkeen? Yhtä mieltä Lindh ja Rossi olivat siitä, että kyseessä on jokaisen Aalto-fanin ehdoton käyntikohde ja kokonaisuus, jota ei saisi päästää katoamaan.


Loppukevennys: Suomi mainittu!

Viime aikoina silmiini on sattunut useampikin hyvä uutinen, joissa suomalainen design ja asuminen ovat päässeet ansiokkaasti esille ulkomailla.

Vielä näin Habitaren aikoihin sopii hyvin Iltalehden uutinen "Japanilaisen sisustusliikkeen johtaja maistoi suomalaista jäätelöä - nyt myynnissä Euroopan suurkaupungeissa". Suomen Jäätelön jäätelöpikareita on ollut myynnissä Mujin liikkeissä sen jälkeen, kun Mujin johtaja ihastui makuihin viime vuoden Habitare-messuilla.

Time lehti on nostanut helsinkiläisen saunan ja ravintolan Löylyn vuoden 2018 merkittävien matkakohteiden listalleen. Ylen uutiseen tästä.

Ja brittilehti The Gurdian on käynyt tutustumassa elämään Fiskarsissa. Juttuun on haastateltu suomalais-brittiläistä Puukon perhettä, joka muutti Britanniasta Fiskarsiin rauhallisemman perhe-elämän ja uuden ammatillisen suunnan takia. Yleisemmin juttu kertoo kuitenkin tästä taiteilijoiden asuttamasta kylästä. Guardianin juttuun pääset tästä.

Habitare 2018: Houkutteleeko runsaus?

torstai 13. syyskuuta 2018

Skandinaavinen selkeys ja minimalismi sai väistyä Habitaressa tänä vuonna. Osastot olivat toinen toistaan runsaampia värien, materiaalien, asetelmien ja muotojen osalta.

Okra ja muut oranssin ja keltaisen sävyt olivat runsaasti esillä ruskeiden, vihreiden ja punaisen rinnalla. Materiaaleista keramiikka, villa, napakka puuvilla, pellava ja vaalea puu (sen Ikean tarjoaman tumman puun sijaan!).

Nyt ei tyydytä laittamaan maljakkoa pöydälle, vaan tehdään kookkaita asetelmia. Hylly voi olla olemassa vain esitelläkseen kodin omistajan rakkaita esineitä, ja viherkasveja kootaan ryhmiin kodin kulmiin ja tilanjakajiksi.

Kulmikkuus on antanut tilaa jälleen pehmeille muodoille, joita toistetaan tiloissa niin huonekaluissa, piensisustuksessa, astioiden epäsymmetrisyydessä ja tekstiilien kuvoissa.

On ilahduttavaa nähdä, että vaikutteita runsauden suuntaan on näin vahvasti tarjolla. Ehkä siitä tarttuu jokaiselle jotain, vaikkei kotiaan väreillä kyllästäisikään. Minulle jäi polttelemaan okran polttava oranssinen sävy! Mihinköhän kotona mahtuisi okran sävyinen seinä...

Joka vuosi pohditaan, onko värit nyt nähty? Mutta ainakaan vielä niin ei ole. Voisi sanoa, että nyt on käytössä koko väripaletti, kunhan sävy on taitettu harmaalla pehmeäksi. Värien kanssa voi hullutella, kuten huonekalumerkki Hakolan okran, vaaleanpunaisen ja vaalean puun täyttämä osasto näytti, tai vain täydentää kodin vaaleutta vaihtamalla valkoisen seinän tilalle värillinen seinä tai pinnoiltaan vaaleaan kotiin värikkäitä tekstiilejä.

Voiko olla, että aikamme määrittelee skandinaavisuutta uudelleen? Riisutun väripaletin ja minimalismin sijaan rinnalle voisi tulla sävykäs, luonnonmateriaaleihin ja orgaaniseen muotokieleen nojaava suunta. Sisustaahan kummankin voisi samoilla tuotteilla. Olisipa kiinnostavaa nähdä yhtä aikaa vieri vieressä perinteinen alvaraaltomainen vaalea ja riisuttu sisustus ja rinnalla hieman runsaampi (kaikilla tavoin!) uusi tulkinta skandinaavisuudesta. Kumpi puhuttelisi suomalaista tänä päivänä enemmän?















3 periaatettani lastenhuoneen suunnittelussa

maanantai 3. syyskuuta 2018

Lupasin ajat sitten kirjoitella tarkemmin lastenhuoneen suunnittelusta. Lähdin liikkeelle aika samalla tavalla kuin jos suunnittelisin asiakkaalle sisustusta - mitat ylös, pohjakuva SketchUp-ohjelmaan ja inspiraatiokarttaan toiveita väreistä, materiaaleista, tuotteista ja tunnelmasta ylös.




Vauvan huone on pieni tila, jonne oli tarve saada monta toimintoa: vaatesäilytys, paikka vaihtaa vaatteita (eli hoitotaso), paikka sängylle ja nojatuoli imetystä ja satuhetkiä varten. Olemme viettäneet toistaiseksi aika vähän aikaa lastenhuoneessa, mutta viimeistään kun pienokainen muuttaa omaan huoneeseensa nukkumaan, uskon, että huone tulee kovaan käyttöön. Ajattelimme kuitenkin, että sisustus on helpompi tehdä ennen lapsen syntymää kuin sen jälkeen. Nyt tuntuu, että ratkaisu oli oikea! Aika vaikea olisi tarttua maalitelaan, kun pienokainen nukkuu päiväuniakin parista minuutista pariin tuntiin. 

Voisin tiivistää suunnittelun ja valintani kolmeen periaatteeseen:

1 Helpot materiaalit

Vesipestävyys oli ykkösjuttu, kun pohdin tilaan tekstiilejä. Ei niin helppo homma kuin miltä kuulostaa. Ensiksikään läheskään kaikkien tuolien päälliset eivät ole edes irrotettavia saati sitten vesipestäviä. Onneksi on Bemz! Ikeasta ostimme nojatuolin rungon ja siihen Bemziltä pellavasekoitetta olevan päällisen haluamassamme värissä. Sen saa heittää pesukoneeseen, jos ja kun tahroja tulee. Toki osa Ikean päällisistäkin tähän tuoliin oli pestävissä, mutta väreistä ei löytynyt mieluista.

Verhot ovat pellavaa, joten nekin koneeseen vaan, jos likaantuvat. Nojatuolissa on lajitelma sisustustyynyjä: pellavaa, puuvillaa ja polyesteria - kaikki pestävissä.

Sitten se poikkeus! Huoneen matto on anopiltani saatu, vanha silkkinen itämainen matto, joka vaatii ihan rehellisen pesulakäynnin, mutta matossa oli niin kauniit värit, etten voinut sanoa sille ei. Onneksi pienen maton peseminen ei tule kalliiksi.

SketchUp-suunnitelma ja kalusteilla mallaamista.

2 Monikäyttöisyys

Vaikka halusin sisustaa alkuun värikkään lastenhuoneen, kalusteiden ja tekstiilien piti olla monikäyttöisiä tulevaisuutta ajatellen. Siksi irrotettava päällinen nojatuoliin ja valkoinen peruslipasto. Hoitopöydän sijaan hoitopiste on sijoitettuna lipaston päälle. Kun sitä ei tarvita, irrallisen tason voi laittaa varastoon.

Tekstiilejä ei tarvitse niin miettiä. Ne kiertävät jo tällä hetkellä kodissa huoneesta toiseen tarpeen mukaan.

Samoin ajattelin huoneen värityksen. Tämä ei ole meille loppuelämän koti, mutta koska muuttoa ei ole näköpiirissä, ajattelin, että neutraalit pinnat toimivat syntymästä pitkälle lapsuuteen.

3 Yksityiskohdat tekevät tilan

Uutta, vanhaa ja väriä! Näillä avainsanoilla valitsin huoneeseen yksityiskohtia: tekstiilejä, leluja, tauluja, piensisustusta. Ihastuin todella paljon koristekuumailmapalloihin, jotka toistavat kauniisti maton sävyjä ja antavat inspiraatiota uusiin väriyhdistelmiin. Samaa periaatetta noudattaa hoitopöydän päällä oleva mobile.



Kurkkaa lisäkuvat huoneesta aiemmasta postauksesta.

Pitääkin kuvata huonetta pian uudelleen, sillä isäni tekemä valaisin (josta tuli niin ihana!!) on vihdoin paikallaan, ja seinille on tullut tauluja, koristeita, ja yksi uusi huonekalukin löytyi kesällä alennusmyynneistä väriskaalaa täydentämään.

DIY: Sido näyttävä kukkakimppu markettikukista

maanantai 27. elokuuta 2018

Kukkakimppujen tekeminen on hyvää luovaa puuhastelua. Edullisimmin se käy markettikukilla, jolloin alle parilla kympillä saa ainekset muhkeaan kimppuun. Peruskimpun tekeminen on helppoa ja nopeaa. Parin kerran harjoittelulla onnistuu jo varmasti!

Näin minä olen oppinut tekemään kimpun:



1. Lajittelen kukat aina lajeittain eteeni pöydälle, jolloin niitä on helppo siitä napsia kimppuun juuri halutussa järjestyksessä. Karsin kukkavarsista lehdet lähes kokonaan. Lehdet vievät ravinteita kukilta. Olen kuullut neuvon, että jos kimppuun haluaa vihreää, se kannattaa lisätä erillisinä oksina.





2. Ensimmäinen kukkavarsi on suorassa (kompassiajattelussa voisi sanoa sen seisovan suorana etelästä pohjoiseen) ja seuraavat varret otetaan käteen aina samaan suuntaan vinottain (kompassiajattelussa kukinto on luoteessa ja varsi kaakossa). Minä pidän kimppua sitoessa aina vasemmassa kädessä ja laitan uuden varren aina vasemmalle puolelle. Huomaat, että kimppu lähtee automaattisesti kiertymään kauniisti.



Kun kimppua alkaa olla paksummin kädessä, voi kukkavarsia työntää kimppuun myös yläkautta, jos huomaa jollain puolella aukon tai tarvittaessa nostella joitain kukkavarsia toisia ylemmäs.





3. Sidon kimpun aina siltä kohtaa, josta pidän kiinni. Tämä kannattaa pitää mielessä jo kimppua tehdessä. Mitä ylempänä on ote, sitä tiiviimpi tulee kimpun yläosasta ja kimpun saa sitten leikattua lyhyemmäksi matalampaan ruukkuun. Jos kukkavarsia on paljon, kuten minulla, voi sidontaote olla alempana, jolloin kimppu todella avautuu ylhäältä. Tällä kertaa käsillä oli sitomista varten vain kuminauha, mutta mikä tahansa napakka nauha käy myös.


4. Kukkavarret lyhennetään ja tasataan vasta valmiissa kimpussa.




5. Sitten vain kimppu haluttuun maljakkoon. Vettä kannattaa vaihtaa usein, jotta kimppu pysyy hyvänä. Sen ikää voi edelleen pitkittää pitämällä kukat yöt viileässä (jos olet miettinyt, miksi kukat ovat kukkakaupoissa kylmiöissä - tämä on se syy!). Markettien neilikat ovat kuitenkin kuuluisia hyvästä säilyvyydestään. Oman kimppuni tein useamman maljakon jämäkukista ja se kesti kauniina noin 1,5 viikkoa.

Ikean kuvastolanseeraus kehotti: Pidä oma tyylisi. Mutta meneekö sisustaja silti massan mukana?

torstai 23. elokuuta 2018

Otin viime viikolla tunnin omaa aikaa ja piipahdin Ikean uuden kuvaston lanseerauksessa. Sain monta kärpästä yhdellä iskulla, sillä tiesin, että inspiraation lisäksi näkisin yhdessä paikassa paljon työ- ja blogikollegoja. Kaikki postauksen kuvat ovat myös pressistä.





Inspiraatiomielessä lanseeraus tarjosi tummaa puuta, luonnonmateriaaleja, viherkasveja ja pastelleja. Kaikki ovat jo nyt aika lailla pinnalla, mutta ehkä selvimmin tarjottiin muutosta vaaleasta puusta suklaisiin sävyihin. Ja viimeistään nyt kokovalkoisuus on mennyttä trendikartalla, ja sävyt niin huonekaluissa, tekstiileissä kuin pintamateriaaleissakin ovat se juttu. Siltä se tuntuu omissa ajatuksissakin, vaikka eihän valkoinen kotoa häviä mihinkään. Se on täydellinen pohja, johon yhdistellä milloin mitäkin. 

Ikean viesti tänä vuonna on, että kaikki, joilla on koti ovat sisustajia. Mutta kaikki sisustajat eivät harrasta sisustamista tai ole kovin kiinnostuneita siitä, millainen kokonaisuus sisustuksesta syntyy. Kirjoitin aiemmin tänä vuonna tästä sisustamisesta tietoisena harrastamisena mielipidetekstin. Jos tämä aihepiiri kiinnostaa, lukaise tekstini täältä.


Toisena ajatuksena Ikea heitti oman tyylin suosimisen massa- ja trendityylien sijaan, jotta "kotimme eivät näyttäisi kaikki samanlaisilta" taidettiin pressitilaisuudessa sanoa. Globaali huonekalujätti pyrkii vastaamaan yksilöllisyyden trendiin muun muassa käsintehdyillä matoilla ja Industriell-maljakoiden erilaisilla muoteilla (sama tuote tehdään useammalla eri muotilla, jolloin hyllystä voi ikään kuin valita oman maljakkonsa haluamillaan muodoilla, näkyvissä postauksen viimeisessä kuvassa). 

Oma tyyli on vaikea pala nykyisin, kun samansuuntaisia vaikutteita tulee joka tuutista. Puhutaan esimerkiksi blogimatoista, kun jonkin merkin matosta tulee suosittu bloggareiden - ja sitä myöten monen muunkin sisustajan kodissa. Sanalla on alentava vivahde: "valitse tämä tuote ja kuljet massan mukana". Blogimatto-ilmiö kumuloituu nopeasti Instagramin, sisustuslehtien ja blogien myötä. Suomessa sisustusbloggareiden kärki on aika kapea ja melko yksituumainen tyylisuunnaltaan. Ei siis ihme, että välillä tuntuu, että kun yksi innostuu maalaamaan seinät ruskealla, valitsee kalanruotoparketin, peikonlehden tai marmoritason, villitys tuntuu valtaavan koko skenen. Tämä ei tietenkään ole koko kuva, nykyisin olemme vain harvinaisen hyvin perillä siitä, miten muut sisustavat.

Edelleen, jos koti on tyyliltään moderni ja vielä sisustusharrastajan tai -ammattilaisen koti, on aika luonnollista, että sinne on poimittu vaikutteita trendeistä. Moni ei varmaankaan ajattele sisustavansa kotia kulloistenkin trendien mukaan, mutta aika jännästi sitä huomaa trendien muokkaavan sitä, mitä pitää kivana. Vaikka välttelisi niitä blogimattoja ja peikonlehtiä, saattaa sisustuksen lopputulos olla kuitenkin lähellä sitä pinnalla olevaa sisustustyyliä. Puhun nyt koko ajan modernista sisustamisesta, koska trendien lainalaisuudet ovat vähän erilaisia, jos sisustetaan vaikkapa fiftarityylillä tai puhtaan maalaisromanttisesti. Tavoitellaanko silloin omaa tyyliä vai mahdollisimman tarkkaa toisintoa tyyli-ihanteesta?

Edelleen modernista sisustamisesta puhuttaessa, voisi Ikean lailla kärjistäen sanoa, että "Jos sisustat, et voi välttää tämän hetken sisustustyyliä". Jostainhan se johtuu, että voimme luonnehtia 50-luvun tai 70-luvun sisustusta tietyllä tavalla. Lauman mukana täällä mennään. Ja se on ihan ok! Harva voi laittaa koko kämppää uusiksi kulloisenkin trendin mukaan. Se tarkoittaa, että vuosien ja vuosikymmenten varrella kotiin kerääntyy tavaroita, joiden kombosta muodostuu se oma koti ja oma sisustus, jonka tunnistaa kertovan jotain itsestään, vaikkei tyyli poikkeaisikaan kovin paljon monen muun kodin tyylistä.





BLOG DESIGN BY ADORATION