Mitä näin ja mitä haluaisin nähdä asuntomessuilla

lauantai 17. elokuuta 2019

Kurkataan vielä asuntomessuille! Tänä vuonna ennakkosuosikit pitivät pintansa klassisuudellaan eivät niinkään uusien ideoiden tai tulevien trendien haistelun takia. Dekolaku ja Talo Korea olivat omat suosikkini ja sosiaalisen median perusteella moni taisi ajatella samoin.

Talo Koreassa ihastelin lasikattoa, se oli jotain ihan uutta, mitä olen aiemmin ihastellut ulkomaisissa sisustuslehdissä tai ulkomaisia koteja esitelleissä jutuissa. Dekolaku oli ehein kokonaisuus sisustuksellisesti ja pihaa myöten! Kaiken kaikkiaan sanoisin, että tänä vuonna vallalla oli sisustuksissa klassisuus ja luonnonsävyillä rakennettu greige harmonisuus. Valkoisuus oli väistynyt - ja ystävälleni sanoinkin leikillisesti, että Tikkurilan Mulperi oli korvannut valkoisuuden. Se onkin ihana sävy ja listalla itsellänikin seuraavan kodin makuuhuoneen sisustusta pohtiessani, mutta yksimielisyys kohteiden sisustajilla oli merkillepantava.

Olisi mahtavaa nähdä vahvasti eri puolilta maailmaa lainaavia sisustuksia: reilusti minimalistista japanilaisuutta, runsasta ja lämmintä modernia jenkkityyliä, hehkuvaa ja värikästä afrikkalaisuutta ja niin edelleen. Kiva olisi tutkia vielä enemmän uniikkeja ratkaisuja, kuten mittatilauskeittiöitä puusepiltä, listoituksia, verhoiluja, erilaisia tyylisuuntia...

Mitä mieltä te olette? Kuvissa parhaita paloja, rohkeimpia kokeiluja, kiinnostavimpia ratkaisuja.



Mahtava täysin puuteriroosa vierashuone! Sävy sävyyn -trendi toimi hienosti.


Klassikkolaatat toimivat aina!



Ruskean sävyjä. Punertava lattia on minulle nounou, mutta pidin muutoin yhtenäisestä väriskaalasta.


Trendikoti-kohteen sävypari oli herkullinen.


Ihana puusepän toteuttama lastensänky. 


Talo Korean kattoikkunat olivat upeat. Nämä ottaisin milloin vain omaankin kotiin.


Dekolakun luonnonsävyistä harmoniaa. Veikkaan, että Annon puuvillainen Rae-matto ja Pholcin kattovalaisimet ovat tulevaisuuden klassikoita.
 


Pihojen parhaita näkösuojia ja rajaavia istutuksia.


Kaunis panelointi. Lisäisin pari taulua, seinävalaisimen tai jonkin kiintopisteen rikkomaan tiheää pystysuoraa pintaa.
 

Luksusputiikin fiilistä vaatehuoneessa.
 

Woodion upea kylpyamme ja klassisen kaunis sävymaailma.


Rohkeampaa sävyä makkarissa. Toimii.

Väliaikainen koti saa kompromissit anteeksi

perjantai 9. elokuuta 2019

Kesä Helsingissä. Sillä fiiliksellä asumme tässä väliaikaisessa kodissa. On kiva lähteä taaperon kanssa tutkimaan kaupungin leikkipuistoja, ravintoloita, kahviloita ja kauppoja, kun lähellä on kaikki. Pienen lapsen kanssa vietämme paljon kuitenkin aikaa myös kotona. Ja vaikka tämä on väliaikainen koti, en voi olla sisustamatta sitä. Kodin estetiikka on rauhoittumiseni ja viihtymiseni kannalta niin oleellinen juttu. Mitä nopeammin saimme muuttolaatikot purettua ja tavarat suurin piirtein paikoilleen, sitä kevyempi ja parempi olo minulle tuli. Uskon, että moni lukija tajuaa täsmälleen, mitä tarkoitan.

Muutaman kuukauden asumisen takia on kuitenkin asioita, joiden kanssa voin tehdä kompromissin. Ensimmäinen on tavaramäärä, kun perheen elämä siirtyy isommasta kodista kaksioon. Mukaan valittiin välttämättömimmät.

Toinen on sisustuksen yksityiskohdat. Yritän hyödyntää esimerkiksi vuokrakodissa ennestään olevia reikiä ja nauloja asetellessani taulujamme seinille. Sattumalta edellisillä asukkailla oli olohuoneen seinällä suuri ryijy, joten oma vintageryijymme pääsi olohuoneen paraatipaikalle. Sen viereen tuli vanhaan koukkuun taulu. Seinävalaisimelle piti porata uudet reiät, mutta ne olivat ainoat kaksi uutta reikää. Meillä on toki lupa asua asuntoa kuin kotiamme - mikä se onkin - mutta jotenkin minua säälittää tehdä uusia reikiä seiniin. Ehkä kompromisseihin kuuluu myös se, että yhdessä nurkassa ovat oven takana piilossa kuivausteline ja silityslauta ja toisessa pyykkikori, joka ei mahdu kaappiin. Tarkemmin ajatellen jokaisessa nurkassa on jotain - no nurkkaan piilotettua! Yritän kääntää katseeni muualle ja kas - toisessa suunnassa on nättiä! Asiat, joita pitkäaikaisessa kodissa lähtisi ratkomaan, eivät täällä samalla tavalla vaivaa.

Olemme onnekkaita, että tämä koti on niin kaunis pinnoiltaan ja tyyliltään. Vanhassa talossa olevassa kaksiossa on huima huonekorkeus, paljon valoa, kaunis maisema, meidän tyyliin sopivaksi laitettu keittiö ja pinnat. Ei täällä oikein voi olla viihtymättä nyt kun huoneet alkavat olla järjestyksessä.






Alvar Aallon inspiroiva kotitalo

perjantai 26. heinäkuuta 2019

Helteisenä aamuna mietin, olikohan viisasta varata liput visiitille Alvar Aallon kotitaloon. Helsingin Munkkiniemessä sijaitseva vanha talo olisi varmasti kuin pätsi. Onneksi olin väärässä! Vuonna 1936 valmistunut omakotitalo oli suorastaan viileä ja tuuletusikkunoista kävi ihana tuulenvire.

Kodin lisäksi talossa oli korkea ateljeetyötila, jossa Aallon arkkitehtitoimiston arkkitehdit ovat istuneet puurtamassa. Aallon oma työpöytä oli tilan nurkassa, jossa nurkkaikkuna antoi kauniin luonnonvalon. Huikean kaunis tila!

Koti oli kokonaisuudessaan juuri niin kaunis ja inspiroiva kuin ajattelinkin. Sisustuksessa on käytetty paljon luonnonmateriaaleja: puuvillaa, juuttia, puuta, tiiltä ja paperia. Sävymaailma on murretun vaalea, jälleen pinnalla olevia heinänkeltaisia sävyjä oli paljon yhdistettynä siniseen ja vihreään sekä ruskeaan. Yksikään huone ei ollut valkoinen vaan kaikissa oli jokin sävy. Sävyjen yhdistely oli taitavaa.

Tutkailin kiinnostuneena muun muassa valaisinten ripustusta. Monessa huoneessa valaisimen paikka oli keskellä tilaa, mutta koukun avulla valaisin oli tuotu sohvaryhmän keskelle tai pöydän päälle. Sellaisenaan reilusti näkyville jätetty koukku ja valaisimen roikkuva johto näyttivät kivoilta.

Minua inspiroi myös kalusteiden asettelu, pois seinien vieriltä tuodut kalusteet ja poikittain keskelle huonetta asetetut työpöydät. Samoin ihastelin ruokailutilan rimoitusta ja säilytyskalusteiden monipuolisuutta. Nykypäivän trendeistä muistuttivat myös viherkasvirykelmät ja rönsyilevät köynnökset sekä erilaiset metalliset pienkalusteet ja -tavarat.

On helppo sanoa, että Aalto on ollut ajattomuuden mestari mutta myös aikaansa edellä. Toki, jos talossa edelleen asuttaisiin vakituisesti, ilme olisi varmasti monilta osin modernimpi, mutta monet sisustuksen piirteet ovat sovellettavissa nykysisustukseenkin. Rimoitukset ovat yksi omista isoista haaveistani. Sopiva paikka käyttää niitä tulee varmasti vastaan sitten ajallaan.











 






Pakkominimalismia muuton myötä

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Muuttaessa iskee epätoivo. Tavaraa on liikaa, vaikka sekä minä ja puolisoni olemme sitä mieltä, ettei meillä ole juurikaan turhaa tavaraa. Muutto on loistava paikka käydä tavarat läpi ja hankkiutua eroon tarpeettomista. Meilläkin on nettikirppari ollut kovassa käytössä - jopa niin kovassa, että vannoin pitäväni hetken taukoa, kunhan tästä muutosta selviän! Nämä tarinat olisivat ihan oma postauksensa. Mutta sanottakoon sen verran, että säätämistä siinä on.

Olen toivonut monta kertaa olevani minimalisti, mutta todellisuudessa minusta ei siihen olisi. Havahduin tähän vastikään Instagramissa. Seurasin sisustustilejä, joiden liian minimalistinen ilme sai minut kerta toisensa jälkeen selaamaan nopeasti seuraavaan kuvaan. Tajusin poistua tilien seuraajista. Yksityiskohtien, sävyjen ja kerroksellisuuden puute aiheuttaa minulle kylmän ja kovan fiiliksen. Juuri nyt inspiroivat lämmin runsaus ja pehmeä skandinaavisuus. 


Kuvissa olohuone loppusiivouksen jälkeen ja alla myyntikuvissa. Sisustus ja kalusteet tekevät tunnelman - vai mitä?

Muutimme väliaikaiseen vuokra-asuntoon, jossa neliöt puolittuivat entisestä. Oma hommansa pakkaamisessa oli pohtia, mitä muutamana seuraavana kuukautena tulemme tarvitsemaan ja mikä voi mennä varastoon.
Saa nähdä, teimmekö oikeita valintoja. Vaatteita emme karsineet, mutta kalusteita, astioita, tekstiilejä, koriste-esineitä ja kirjoja sitäkin enemmän. Kaksi paistinpannua saa riittää, kuusi lasia, neljä ruokapöydän tuolia, sohva, mutta ei nojatuolia ja tietysti tärkein - eli vain yhdet sisustustyynyjen vaihtopäälliset. Jonkinlaista minimalismia tulee pakolla kokeiltua hetkisen ajan.

Toistaiseksi tavarat vielä hakevat paikkojaan kaksiossa. Katsotaan tuleeko tämä väliaikainen koti kuvauskuntoon lainkaan. Pinnat ovat kauniit, mutta nurkat liian täynnä tavaraa. Pyykkikorit nököttävät tv-tason vieressä, jääkaapin päällä muovilaatikossa ovat viinilasit sanomalehtikääreissä ja laatikon päällä näyttää olevan Mölkky - ei niin kovin mietittyä. Perheen pienintä harmittaa, ettei potkuautolla pääse kaahailemaan, koska seinä tulee vastaan niin nopeasti. Toisaalta nyt vanhemmat näkee koko ajan. Minä halusin mahdollisimman pian laittaa muutaman taulun seinälle ja valaisimet paikoilleen. Niistä tulee kotoisa olo. Väliaikaisestikin.

Koti ammattikuvaajan linssin läpi nähtynä

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Myyntiä varten halusimme, että ilmoituksen kuvat ottaisi ammattilainen. Onneksemme ei välittäjämme muuta edes ehdottanut. Kaikki ymmärtävät, että nykyisin kuvilla on valtava merkitys siinä, mistä asunnosta ilmoituksia lukeva kiinnostuu. Tarjontaa on niin paljon, että joukosta on erotuttava edukseen. Ja onhan se niinkin, että kun olin puunannut ja järjestellyt kotini puolisoni kanssa tiptop, on mukavaa, että se näyttäytyy kuvissakin yhtä edustavalta.

Lähdin asioille kuvaajan saapuessa. En edes halunnut sählätä siinä vieressä ja häiritä ammattilaisen työskentelyä. Tiedän aika paljon kodin kuvaamisesta lehtijuttuun, mutta myyntikuvat ovat mielestäni kuitenkin eri asia. Ei tarvita samalla tavalla tunnelmallisia yksityiskohtia - tämä on tietysti makuasia, mutta minä en pidä asuntoilmoituksissa niistä oliiviöljypulloa ja leipää korostavista lähikuvista, sillä niitä tuskin myydään asunnon mukana enkä koe tarvitsevani tällaisia fiiliskuvia. Asuntoilmoituksissa tutkin mieluiten tiloja, materiaaleja ja valon kulkua hahmottavia laajoja kuvia.

Oli kutkuttavan jännittävää odottaa kuvia. Olenhan kuvannut kotiamme itse miljoona kertaa! Jännitti, miten ammattilainen näkee kotimme linssinsä läpi. Joukossa on muutama kuvakulma, joita blogissa ei ole ennen nähty, muun muassa kylpyhuone ja sauna. Aivan nerokas on mielestäni yläkerran aulan peilikaapin kautta kuvattu kuva, josta näkee kuinka makuuhuoneet sijoittuvat yläkertaan. En ole itse moista keksinyt!

Kaikkiaan lopputulos oli huikea. Tätä lähemmäs kotiamme ei kuvien kautta ole mahdollista päästä. Tältä meillä näyttää, kun joka nurkka on mietitty kohdalleen.

Vilpitön kiitos vielä kuvaajallemme Mikke Pöyhöselle. Näistä jää ihana muisto.

















 Kaikki kuvat ottanut Mikke Pöyhönen/Photo Mikke.
BLOG DESIGN BY ADORATION