DIY: Kirjahylly olohuoneen syvennykseen

Ikuisuusprojekti nimeltä kirjahylly uuteen kotiin on viimein valmis! Eteisen ja olohuoneen taitekohdassa oli tyhjä syvennys, joka oli suorastaan tehty kiinteää hyllyä varten. Mikään valmisratkaisu ei ollut juuri sopiva tai miellyttänyt silmää, joten ei muuta kuin piirtelemään.

Minulla ei ole mitään kokemusta kirjahyllyn teosta. Idea tähän lähti edellisen kodin eteiseen tekemästäni pienestä hyllystä, joka pysyi seinällä pienen, melko näkymättömän takariman avulla. Projektissa avuksi oli paitsi suuret luulot omista taidoista myös sinnikkyys. Koska omistan vain käsisahan, hyödynsin rautakaupan sahauspalvelua ja lisäksi isäni sirkkelöi minulle valmiiksi mittojen mukaan hyllyjen kannatinrimat.

Lopputulos on visioni mukainen ja oikein siisti. En vaihtaisi tätä mihinkään valmiiseen ratkaisuun! Hintaa tälle tuli noin 250-300 euroa.

Halusin kirjahyllystä lämpimän ja luonnollisen elementin, joten valkoisuuden sijaan päädyin vaaleaan koivuun. Materiaalina on Cello-koivuliimapuulevy. Massiivipuuta siis, mutta ohuista sauvoista liimattua tavaraa. Sävy on todella kaunis. Koivu materiaalina on muutenkin korkealla omalla inspiraatiolistallani. Se on jäänyt viime vuosina tammen jalkoihin, mutta nyt luonnollinen ja lämmin vaaleus kiinnostaa kovasti.

Kirjahyllyn lisäksi meillä oli tarvetta laskutasolle. Huomasin nimittäin muuton jälkeen postin, avainten ja puhelimien löytävän tiensä saarekkeen päälle. Juuri siihen en niitä missään nimessä halunnut. Laskutason alapuolelle halusin taas peittävät ovet, jotka rauhoittaisivat näkymän. Vaaleanharmaat ovet ovat mdf:ää ja tilattu valmiina Gigantista. Kaapin alle jätin reilusti tilaa, jotta siivoaminen olisi helppoa, mutta toistaiseksi lehtiarkistoni on siellä. Kunnes se löytää jonkun virallisen paikkansa.

Kirjahyllyn avohyllyt lepäävät kolmelta sivulta rimojen päällä, ja umpikaappi on koottu levyistä sekä sisähyllyistä. Kirjoja on sielläkin, mutta pienten sormien ulottumattomissa. Reilut 90 senttimetriä leveä ja 30 senttimetriä syvät hyllyt vetävät suuren määrän kirjoja. Hyllyt ovat erikorkuisia, koska niin ovat pokkarit ja tietokirjatkin. Parasta on, että kirjat ovat näkyvillä ja helposti poimittavissa. Ylimmille hyllyille pitää nousta keittiöjakkaran avulla, mutta visuaalisesti katonrajaan nousevat kirjat ovat aika upea elementti.

Uusi sohva on vihdoin kotona, mutta kaikki muu antaa odottaa itseään

En muistanutkaan, että muutto ja asettautuminen uuteen kotiin on aikaavievää puuhaa. Siinä jää nähtävästi blogikin kakkoseksi - tai sinne jonnekin hännille, kun to do -listalla on kiinnitystä, kokoamista, tilaamista, odottelua, reklamointia, maalaamista ja niin edelleen.

Olemme asuneet uudessa kodissamme nyt puolitoista kuukautta. To do -lista on ehkä pienentynyt alusta, mutta on siellä edelleen roikkumassa asioita. Pikkuhiljaa. Koti on jo nyt ihana ja viihdymme täällä erinomaisesti. Parasta on suurista ikkunoista tulviva valo, avoin olohuone-keittiötila ja kauniit pintamateriaalit.

Yksi kauan odottamistani asioista, uusi sohva, on onneksi jo täällä. Koeistumiskierroksen päätteeksi valintamme oli Hakolan Cosy Pocket -divaanisohva. Keittiö-olohuonetilamme on suuri, joten toivoimme isoa sohvaa, joka ottaisi tilan haltuun. Jossain vaiheessa alkoi jännittää, onko sohva liiankin suuri, mutta sepä oli juuri sopiva. Isossa tilassa on mukavaa sekin, että sohvalle on monta mahdollista paikkaa. Nyt sohva on seinää vasten, mutta jossain vaiheessa haluan vielä pyöräyttää sen keskelle tilaa. Kookasta divaania ei kuitenkaan niin vain heilautella. Kunhan sohva saa alleen uuden oikeankokoisen maton ja yläpuolelleen muutaman taulun, ilme muuttuu tästä edelleen kodikkaammaksi. Tuosta kulmapaikasta tapellaan meillä kuitenkin jo nyt. Divaaniosa on kaikkien sohvaperunaunelmieni arvoinen.

Reklamoitavaa on ollut lähes kaikessa uuteen kotiin tilatussa, mutta Hakola hoito tilauksemme moitteettomasti. Siitä iso ja vilpitön kiitos! Meidät pidettiin ajantasalla koko ajan ja tiesimme noin viikko tilaamisen jälkeen, milloin sohva kannetaan meille sisälle. Aikataulu piti ja parasta oli, että sohva kannettiin sisälle, koottiin paikoilleen, ja roskat lähtivät kuljetusliikkeen mukana. Siitä sitten vain istumaan ja nauttimaan. 13 vuotta meitä hyvinpalvellut vihreä sohva lähti vielä jatkamaan elämäänsä erään nuorenparin uuteen kotiin.

Asiakaspalvelu tuntuu nykyisin olevan katoava luonnonvara, joten tekee mieli jakaa kiitosta silloin kun siihen on aihetta. Reklamaatiot hoidan mieluiten suoraan yrityksen kanssa enkä täällä.

Ensiaskeleet uudessa kodissa

Kun asuntokaupoilla asiat menevät, kuten toiveissa on, toteutuu isoja unelmia. Elämän suurimmat kaupat maailman tärkeimmästä asiasta. Koti meidän perheelle. Nyt se on meidän. Tuntuu niin hyvältä, että silmät kostuvat ilosta  ja hymyilyttää.

Tänään veimme uuteen kotiin ensimmäiset tavarat ja kokeilimme kaikki valokatkaisijat - ja palasin vielä autosta takaisin sammuttamaan pihavalot, kun yksi katkaisija olikin jäänyt päälle. Lapselle vietiin mukanamme heti potkuauto. Nyt on taas tilaa huristella ympäriinsä. Hän halusi ehdottomasti peruuttaa eteisen peilikaapin sisään.

Hupsua, että siellä me tyhjissä huoneissa hieman arasti vielä askelsimme, availimme kaappeja ja kurkimme laatikoihin. Avasin kaihtimet, katselin ikkunoista näkyvää naapurustoa. Tutkin valon kulkua tyhjässä tilassa. Kiinnitin maalisävyjä seiniin, koska toiveissa on ehtiä maalata lapsen huone vielä ennen muuttoa.

Kunnon kuvia ei tullut otettua, yhdessä lapsi virnistelee, toisessa takkimme ovat kasassa lattialla ja sitten on tämä, jossa on lapsen jalkapallo. Kohta me asumme uudessa kodissa. Se on ihmeellistä, ihanaa ja monien haaveiden täyttymys meidän perheelle.

Mitä näin ja mitä haluaisin nähdä asuntomessuilla

Kurkataan vielä asuntomessuille! Tänä vuonna ennakkosuosikit pitivät pintansa klassisuudellaan eivät niinkään uusien ideoiden tai tulevien trendien haistelun takia. Dekolaku ja Talo Korea olivat omat suosikkini ja sosiaalisen median perusteella moni taisi ajatella samoin.

Talo Koreassa ihastelin lasikattoa, se oli jotain ihan uutta, mitä olen aiemmin ihastellut ulkomaisissa sisustuslehdissä tai ulkomaisia koteja esitelleissä jutuissa. Dekolaku oli ehein kokonaisuus sisustuksellisesti ja pihaa myöten! Kaiken kaikkiaan sanoisin, että tänä vuonna vallalla oli sisustuksissa klassisuus ja luonnonsävyillä rakennettu greige harmonisuus. Valkoisuus oli väistynyt - ja ystävälleni sanoinkin leikillisesti, että Tikkurilan Mulperi oli korvannut valkoisuuden. Se onkin ihana sävy ja listalla itsellänikin seuraavan kodin makuuhuoneen sisustusta pohtiessani, mutta yksimielisyys kohteiden sisustajilla oli merkillepantava.

Olisi mahtavaa nähdä vahvasti eri puolilta maailmaa lainaavia sisustuksia: reilusti minimalistista japanilaisuutta, runsasta ja lämmintä modernia jenkkityyliä, hehkuvaa ja värikästä afrikkalaisuutta ja niin edelleen. Kiva olisi tutkia vielä enemmän uniikkeja ratkaisuja, kuten mittatilauskeittiöitä puusepiltä, listoituksia, verhoiluja, erilaisia tyylisuuntia...

Mitä mieltä te olette? Kuvissa parhaita paloja, rohkeimpia kokeiluja, kiinnostavimpia ratkaisuja.

Mahtava täysin puuteriroosa vierashuone! Sävy sävyyn -trendi toimi hienosti.

Klassikkolaatat toimivat aina!

Ruskean sävyjä. Punertava lattia on minulle nounou, mutta pidin muutoin yhtenäisestä väriskaalasta.

Trendikoti-kohteen sävypari oli herkullinen.

Ihana puusepän toteuttama lastensänky. 

Talo Korean kattoikkunat olivat upeat. Nämä ottaisin milloin vain omaankin kotiin.

Dekolakun luonnonsävyistä harmoniaa. Veikkaan, että Annon puuvillainen Rae-matto ja Pholcin kattovalaisimet ovat tulevaisuuden klassikoita.

 

Pihojen parhaita näkösuojia ja rajaavia istutuksia.

Kaunis panelointi. Lisäisin pari taulua, seinävalaisimen tai jonkin kiintopisteen rikkomaan tiheää pystysuoraa pintaa.

 

Luksusputiikin fiilistä vaatehuoneessa.

 

Woodion upea kylpyamme ja klassisen kaunis sävymaailma.

Rohkeampaa sävyä makkarissa. Toimii.

Väliaikainen koti saa kompromissit anteeksi

Kesä Helsingissä. Sillä fiiliksellä asumme tässä väliaikaisessa kodissa. On kiva lähteä taaperon kanssa tutkimaan kaupungin leikkipuistoja, ravintoloita, kahviloita ja kauppoja, kun lähellä on kaikki. Pienen lapsen kanssa vietämme paljon kuitenkin aikaa myös kotona. Ja vaikka tämä on väliaikainen koti, en voi olla sisustamatta sitä. Kodin estetiikka on rauhoittumiseni ja viihtymiseni kannalta niin oleellinen juttu. Mitä nopeammin saimme muuttolaatikot purettua ja tavarat suurin piirtein paikoilleen, sitä kevyempi ja parempi olo minulle tuli. Uskon, että moni lukija tajuaa täsmälleen, mitä tarkoitan.

Muutaman kuukauden asumisen takia on kuitenkin asioita, joiden kanssa voin tehdä kompromissin. Ensimmäinen on tavaramäärä, kun perheen elämä siirtyy isommasta kodista kaksioon. Mukaan valittiin välttämättömimmät.

Toinen on sisustuksen yksityiskohdat. Yritän hyödyntää esimerkiksi vuokrakodissa ennestään olevia reikiä ja nauloja asetellessani taulujamme seinille. Sattumalta edellisillä asukkailla oli olohuoneen seinällä suuri ryijy, joten oma vintageryijymme pääsi olohuoneen paraatipaikalle. Sen viereen tuli vanhaan koukkuun taulu. Seinävalaisimelle piti porata uudet reiät, mutta ne olivat ainoat kaksi uutta reikää. Meillä on toki lupa asua asuntoa kuin kotiamme - mikä se onkin - mutta jotenkin minua säälittää tehdä uusia reikiä seiniin. Ehkä kompromisseihin kuuluu myös se, että yhdessä nurkassa ovat oven takana piilossa kuivausteline ja silityslauta ja toisessa pyykkikori, joka ei mahdu kaappiin. Tarkemmin ajatellen jokaisessa nurkassa on jotain - no nurkkaan piilotettua! Yritän kääntää katseeni muualle ja kas - toisessa suunnassa on nättiä! Asiat, joita pitkäaikaisessa kodissa lähtisi ratkomaan, eivät täällä samalla tavalla vaivaa.

Olemme onnekkaita, että tämä koti on niin kaunis pinnoiltaan ja tyyliltään. Vanhassa talossa olevassa kaksiossa on huima huonekorkeus, paljon valoa, kaunis maisema, meidän tyyliin sopivaksi laitettu keittiö ja pinnat. Ei täällä oikein voi olla viihtymättä nyt kun huoneet alkavat olla järjestyksessä.

Alvar Aallon inspiroiva kotitalo

Helteisenä aamuna mietin, olikohan viisasta varata liput visiitille Alvar Aallon kotitaloon. Helsingin Munkkiniemessä sijaitseva vanha talo olisi varmasti kuin pätsi. Onneksi olin väärässä! Vuonna 1936 valmistunut omakotitalo oli suorastaan viileä ja tuuletusikkunoista kävi ihana tuulenvire.

Kodin lisäksi talossa oli korkea ateljeetyötila, jossa Aallon arkkitehtitoimiston arkkitehdit ovat istuneet puurtamassa. Aallon oma työpöytä oli tilan nurkassa, jossa nurkkaikkuna antoi kauniin luonnonvalon. Huikean kaunis tila!

Koti oli kokonaisuudessaan juuri niin kaunis ja inspiroiva kuin ajattelinkin. Sisustuksessa on käytetty paljon luonnonmateriaaleja: puuvillaa, juuttia, puuta, tiiltä ja paperia. Sävymaailma on murretun vaalea, jälleen pinnalla olevia heinänkeltaisia sävyjä oli paljon yhdistettynä siniseen ja vihreään sekä ruskeaan. Yksikään huone ei ollut valkoinen vaan kaikissa oli jokin sävy. Sävyjen yhdistely oli taitavaa.

Tutkailin kiinnostuneena muun muassa valaisinten ripustusta. Monessa huoneessa valaisimen paikka oli keskellä tilaa, mutta koukun avulla valaisin oli tuotu sohvaryhmän keskelle tai pöydän päälle. Sellaisenaan reilusti näkyville jätetty koukku ja valaisimen roikkuva johto näyttivät kivoilta.

Minua inspiroi myös kalusteiden asettelu, pois seinien vieriltä tuodut kalusteet ja poikittain keskelle huonetta asetetut työpöydät. Samoin ihastelin ruokailutilan rimoitusta ja säilytyskalusteiden monipuolisuutta. Nykypäivän trendeistä muistuttivat myös viherkasvirykelmät ja rönsyilevät köynnökset sekä erilaiset metalliset pienkalusteet ja -tavarat.

On helppo sanoa, että Aalto on ollut ajattomuuden mestari mutta myös aikaansa edellä. Toki, jos talossa edelleen asuttaisiin vakituisesti, ilme olisi varmasti monilta osin modernimpi, mutta monet sisustuksen piirteet ovat sovellettavissa nykysisustukseenkin. Rimoitukset ovat yksi omista isoista haaveistani. Sopiva paikka käyttää niitä tulee varmasti vastaan sitten ajallaan.

 

Koti ammattikuvaajan linssin läpi nähtynä

Myyntiä varten halusimme, että ilmoituksen kuvat ottaisi ammattilainen. Onneksemme ei välittäjämme muuta edes ehdottanut. Kaikki ymmärtävät, että nykyisin kuvilla on valtava merkitys siinä, mistä asunnosta ilmoituksia lukeva kiinnostuu. Tarjontaa on niin paljon, että joukosta on erotuttava edukseen. Ja onhan se niinkin, että kun olin puunannut ja järjestellyt kotini puolisoni kanssa tiptop, on mukavaa, että se näyttäytyy kuvissakin yhtä edustavalta.

Lähdin asioille kuvaajan saapuessa. En edes halunnut sählätä siinä vieressä ja häiritä ammattilaisen työskentelyä. Tiedän aika paljon kodin kuvaamisesta lehtijuttuun, mutta myyntikuvat ovat mielestäni kuitenkin eri asia. Ei tarvita samalla tavalla tunnelmallisia yksityiskohtia - tämä on tietysti makuasia, mutta minä en pidä asuntoilmoituksissa niistä oliiviöljypulloa ja leipää korostavista lähikuvista, sillä niitä tuskin myydään asunnon mukana enkä koe tarvitsevani tällaisia fiiliskuvia. Asuntoilmoituksissa tutkin mieluiten tiloja, materiaaleja ja valon kulkua hahmottavia laajoja kuvia.

Oli kutkuttavan jännittävää odottaa kuvia. Olenhan kuvannut kotiamme itse miljoona kertaa! Jännitti, miten ammattilainen näkee kotimme linssinsä läpi. Joukossa on muutama kuvakulma, joita blogissa ei ole ennen nähty, muun muassa kylpyhuone ja sauna. Aivan nerokas on mielestäni yläkerran aulan peilikaapin kautta kuvattu kuva, josta näkee kuinka makuuhuoneet sijoittuvat yläkertaan. En ole itse moista keksinyt!

Kaikkiaan lopputulos oli huikea. Tätä lähemmäs kotiamme ei kuvien kautta ole mahdollista päästä. Tältä meillä näyttää, kun joka nurkka on mietitty kohdalleen.

Vilpitön kiitos vielä kuvaajallemme Mikke Pöyhöselle. Näistä jää ihana muisto.

 Kaikki kuvat ottanut Mikke Pöyhönen/Photo Mikke.