Koti ammattikuvaajan linssin läpi nähtynä

Myyntiä varten halusimme, että ilmoituksen kuvat ottaisi ammattilainen. Onneksemme ei välittäjämme muuta edes ehdottanut. Kaikki ymmärtävät, että nykyisin kuvilla on valtava merkitys siinä, mistä asunnosta ilmoituksia lukeva kiinnostuu. Tarjontaa on niin paljon, että joukosta on erotuttava edukseen. Ja onhan se niinkin, että kun olin puunannut ja järjestellyt kotini puolisoni kanssa tiptop, on mukavaa, että se näyttäytyy kuvissakin yhtä edustavalta.

Lähdin asioille kuvaajan saapuessa. En edes halunnut sählätä siinä vieressä ja häiritä ammattilaisen työskentelyä. Tiedän aika paljon kodin kuvaamisesta lehtijuttuun, mutta myyntikuvat ovat mielestäni kuitenkin eri asia. Ei tarvita samalla tavalla tunnelmallisia yksityiskohtia - tämä on tietysti makuasia, mutta minä en pidä asuntoilmoituksissa niistä oliiviöljypulloa ja leipää korostavista lähikuvista, sillä niitä tuskin myydään asunnon mukana enkä koe tarvitsevani tällaisia fiiliskuvia. Asuntoilmoituksissa tutkin mieluiten tiloja, materiaaleja ja valon kulkua hahmottavia laajoja kuvia.

Oli kutkuttavan jännittävää odottaa kuvia. Olenhan kuvannut kotiamme itse miljoona kertaa! Jännitti, miten ammattilainen näkee kotimme linssinsä läpi. Joukossa on muutama kuvakulma, joita blogissa ei ole ennen nähty, muun muassa kylpyhuone ja sauna. Aivan nerokas on mielestäni yläkerran aulan peilikaapin kautta kuvattu kuva, josta näkee kuinka makuuhuoneet sijoittuvat yläkertaan. En ole itse moista keksinyt!

Kaikkiaan lopputulos oli huikea. Tätä lähemmäs kotiamme ei kuvien kautta ole mahdollista päästä. Tältä meillä näyttää, kun joka nurkka on mietitty kohdalleen.

Vilpitön kiitos vielä kuvaajallemme Mikke Pöyhöselle. Näistä jää ihana muisto.

 Kaikki kuvat ottanut Mikke Pöyhönen/Photo Mikke.

Vaarin sorvaama jalkavalaisin teki lastenhuoneen nurkasta lukunurkan

Kurkataanpa lastenhuoneeseen, jonne olemme sitten viime näkemän saaneet yhden tärkeän puuttuneen palasen. Olen valaisinfriikki, ja ehkä siksi lastenhuone ei tuntunut viimeistellyltä ilman kunnollista lukuvalaisinta nojatuolin vieressä.

Isäni on taitava käsistään ja on sorvannut lapsuudenkotiini monta lukuvaloa. Tämä tuli mieleeni, kun pohdin sopivaa valaisinta huoneeseen. Sorvilla on mahdollista tehdä monenlaisia muotoja valaisimen varteen: joko kulmikasta tai pyöreää. Pyysin isääni tekemään vauvanhuoneeseen mahdollisimman pyöreitä muotoja sisältävän valaisimen. Puuna on koivu ja se on käsitelty mehiläisvahalla silkkisen himmeäksi ja sileäksi. Varjostimen hankin Ikeasta ja ajattelin, että sen avulla valaisimen ilmettä on helppo muuttaa halutessaan tulevaisuudessa.

Olen supertyytyväinen lopputulokseen! Vaalea puu sopii kauniisti yhteen niin beigen seinävärin kuin oranssin nojatuolinkin kanssa ja se tuo huoneeseen lämmintä luonnollisuutta. Tämä valaisin nousi heti omalle top-listalleni kodin valaisimista. Uniikkia ja ajatonta designia, jota ei muilla ole ja niin rakas, koska tekijänä on oma taitava isä. Valaisin tulee varmasti kulkemaan lapsemme mukana pitkään.

Toisena uutena juttuna on pieni rahi, jonka klikkailin kotiin House of Rymin kesäalesta. Sen värimaailma ja kuvio sopii yhteen sekä nojatuolin että itämaisen maton kanssa.

Värikäs ja ihanasti uutta, vanhaa ja itsetehtyä sekoitteleva lastenhuone on nousemassa yhdeksi onnistuneimmaksi tilaksi kotona. Tauluja puuttuu edelleen seinältä, mutta odottelen rauhassa, että niiden paikat loksahtavat ajatuksissani paikoilleen.

3 periaatettani lastenhuoneen suunnittelussa

Lupasin ajat sitten kirjoitella tarkemmin lastenhuoneen suunnittelusta. Lähdin liikkeelle aika samalla tavalla kuin jos suunnittelisin asiakkaalle sisustusta - mitat ylös, pohjakuva SketchUp-ohjelmaan ja inspiraatiokarttaan toiveita väreistä, materiaaleista, tuotteista ja tunnelmasta ylös.

Vauvan huone on pieni tila, jonne oli tarve saada monta toimintoa: vaatesäilytys, paikka vaihtaa vaatteita (eli hoitotaso), paikka sängylle ja nojatuoli imetystä ja satuhetkiä varten. Olemme viettäneet toistaiseksi aika vähän aikaa lastenhuoneessa, mutta viimeistään kun pienokainen muuttaa omaan huoneeseensa nukkumaan, uskon, että huone tulee kovaan käyttöön. Ajattelimme kuitenkin, että sisustus on helpompi tehdä ennen lapsen syntymää kuin sen jälkeen. Nyt tuntuu, että ratkaisu oli oikea! Aika vaikea olisi tarttua maalitelaan, kun pienokainen nukkuu päiväuniakin parista minuutista pariin tuntiin. 

Voisin tiivistää suunnittelun ja valintani kolmeen periaatteeseen:

1 Helpot materiaalit

Vesipestävyys oli ykkösjuttu, kun pohdin tilaan tekstiilejä. Ei niin helppo homma kuin miltä kuulostaa. Ensiksikään läheskään kaikkien tuolien päälliset eivät ole edes irrotettavia saati sitten vesipestäviä. Onneksi on Bemz! Ikeasta ostimme nojatuolin rungon ja siihen Bemziltä pellavasekoitetta olevan päällisen haluamassamme värissä. Sen saa heittää pesukoneeseen, jos ja kun tahroja tulee. Toki osa Ikean päällisistäkin tähän tuoliin oli pestävissä, mutta väreistä ei löytynyt mieluista.

Verhot ovat pellavaa, joten nekin koneeseen vaan, jos likaantuvat. Nojatuolissa on lajitelma sisustustyynyjä: pellavaa, puuvillaa ja polyesteria - kaikki pestävissä.

Sitten se poikkeus! Huoneen matto on anopiltani saatu, vanha silkkinen itämainen matto, joka vaatii ihan rehellisen pesulakäynnin, mutta matossa oli niin kauniit värit, etten voinut sanoa sille ei. Onneksi pienen maton peseminen ei tule kalliiksi.

SketchUp-suunnitelma ja kalusteilla mallaamista.

2 Monikäyttöisyys

Vaikka halusin sisustaa alkuun värikkään lastenhuoneen, kalusteiden ja tekstiilien piti olla monikäyttöisiä tulevaisuutta ajatellen. Siksi irrotettava päällinen nojatuoliin ja valkoinen peruslipasto. Hoitopöydän sijaan hoitopiste on sijoitettuna lipaston päälle. Kun sitä ei tarvita, irrallisen tason voi laittaa varastoon.

Tekstiilejä ei tarvitse niin miettiä. Ne kiertävät jo tällä hetkellä kodissa huoneesta toiseen tarpeen mukaan.

Samoin ajattelin huoneen värityksen. Tämä ei ole meille loppuelämän koti, mutta koska muuttoa ei ole näköpiirissä, ajattelin, että neutraalit pinnat toimivat syntymästä pitkälle lapsuuteen.

3 Yksityiskohdat tekevät tilan

Uutta, vanhaa ja väriä! Näillä avainsanoilla valitsin huoneeseen yksityiskohtia: tekstiilejä, leluja, tauluja, piensisustusta. Ihastuin todella paljon koristekuumailmapalloihin, jotka toistavat kauniisti maton sävyjä ja antavat inspiraatiota uusiin väriyhdistelmiin. Samaa periaatetta noudattaa hoitopöydän päällä oleva mobile.

Kurkkaa lisäkuvat huoneesta aiemmasta postauksesta.

Pitääkin kuvata huonetta pian uudelleen, sillä isäni tekemä valaisin (josta tuli niin ihana!!) on vihdoin paikallaan, ja seinille on tullut tauluja, koristeita, ja yksi uusi huonekalukin löytyi kesällä alennusmyynneistä väriskaalaa täydentämään.

Lahjaidea vauvalle: Ensimmäinen oma taideteos

Perheemme tiedustelivat meiltä etukäteen, mitä pienokaisellemme voisi antaa kastelahjaksi. Kummeilta toivoimme perinteiseen tapaan kummilusikkaa, mutta muutoin ideoita oli vähän. Eihän pieni vauva tarvitse mitään. Hän ei ole vielä tippaakaan kiinnostunut leluista (ja niitäkin on kertynyt jo huomaamatta lukuisia), ja vaatteita ja tarvikkeitakin on riittämiin.

Ajattelimme, että olisi mukavaa, jos perheidemme antamasta kastelahjasta olisi vielä vuosia myöhemminkin iloa saajalle. Siksi pyysimme perheitämme osallistumaan pienen kehystetyn grafiikkavedoksen hankintaan. Taulun taakse liimasimme tarran, johon lahjanantajat voivat jättää terveisensä, jotka säilyvät taulun matkassa mukana. Muutama nimi unohtui ristiäispäivän juhlahumun keskellä pyytää, mutta ne ehtii lisätä, kun perheenjäsenet tulevat meillä taas käymään (ja tässä heille yksi hyvä syy lisää!).

Ihastuimme mieheni kanssa järvenpääläisen Hannu Hyrskeen pieneen Heureka-teokseen, joka kustansi kehystettynä parisataa euroa. Teos vaatii ammattimaisen kehystyksen, jotta pieni kuva pääsee esille oikealla tavalla.

Lastenhuoneessa se löysi paikkansa lipaston päältä ja sai seurakseen valokuvan. Kehysten alle nostin vielä äitini tekemät suloiset pienet villatöppöset. Kaunis muisto ristiäisistä!

Ensimmäinen suunnittelemani lastenhuone on värikäs pläjäys omalle esikoiselle

Yläkerran vierashuone sai väistyä lastenhuoneen tieltä. Muutoksen teimme pintoja ja kalustusta päivittämällä. Suunnittelua tein 3D-ohjelmalla ja sävysuunnittelmakollaasin avulla aivan kuten mitä tahansa kohdetta mietittäessä. Voin vilauttaa näitä omassa postauksessaan ja kertoa suunnittelusta vielä tarkemmin, mutta nyt katsaus valmiiseen huoneeseen.

Koska rakastan värejä, oli selvää, että juuri esikoisen huoneessa voisin leikkiä väreillä oikein kunnolla. Mutta samalla halusin ottaa huomioon sen, että rakastan milloin mitäkin väriä. Isojen pintojen piti siis sointua yhteen monenlaisten värien kanssa. Seinäpintoihin valitsin vaaleaa beigeä, Tikkurilan sävy Höyhen, ja yhdelle seinälle hauskan koripunostapetin Eco Front-mallistosta, jossa on monenlaisia beigen ja valkoisen sävyjä. Seinät olivat vaaleat jo ennestään, mutta uusi sävy toi niihin pehmeyttä ja lämpöä, jota aiemmassa Paperi-sävyssä ei samalla tavalla ollut.

Tällä hetkellä huoneen vallitsevat sävyt ovat vihreä ja oranssi - pitkän ajan lemppareita molemmat. Syy valintoihin löytyy lattialta. Saimme mieheni äidiltä kauniin vanhan silkkisen itämaisen maton. Se on kooltaan tarkkaan ottaen hieman liian pieni, mutta niin ihana väritykseltään, etten voinut olla valitsematta sitä huoneeseen.

Lisää sävyinspiraatiota antavat roikkuvat kuumailmapallot, joita etsin nettikaupoista, mutta ne tulivatkin sitten vähän sattumalta vastaan keväisellä Tukholman reissulla. Siellä ne roikkuivat tavaratalo NK:n sisustusosastolla. Näitä mahtuisi vielä ehkä yksi roikkumaan lisää kattoon. Kokoja on vielä yksi suurempi, jota jäin miettimään. Ihastuimme näihin mieheni kanssa niin kovasti, että jos lapsi jossain vaiheessa alkaa pitää kuumailmapallojaan liian lapsellisina, saavat ne siirtyä johonkin toiseen tilaan. Toinen roikkuva koriste on mobile. Se on ensimmäinen hankintani huoneeseen. Ihastuin Afro Artin mobileen talvisella putiikkikävelyllä, kun poikkesin Tikaun myymälään.

Nojatuoli on Ikeasta, mutta päällisen halusin juuri oranssina ja se on tilattu Bemziltä. Ostimme Ikeasta vain rungon ja päällisen sitten erikseen, eikä hinta juurikaan poikennut Ikean valmiista kokonaisuudesta. Tässä vinkki niille, jotka kaipaavat juuri sitä tiettyä väriä Ikean sohvaansa tai nojatuoliinsa! Lipasto on myös Ikeasta ja siihen on vaihdettu sekä vanhoja nuppeja että ylimpiin laatikoihin uudet pupujen malliset nupit. Vihreät pellavaverhot löytyivät täydellisessä sävyssä H&M Homesta. Kuvissa näkyy vielä sisareltani lainassa oleva pinnasänky, vaikka se tällä hetkellä onkin meidän makuuhuoneessamme oman sänkymme vieressä.

Viimeistään isot pehmolelut kertovat, että ollaan pienokaisen huoneessa. Vanhempani toivat pehmolelut mukanaan meillä käydessään. Näillä on ikää varmasti parikymmentä vuotta, sillä kaikki ovat minun vanhojani. Todellisia vintageleluja, jotka kertovat äidin suosikkieläimistä (ja lapsena alati vaivanneesta koira- ja hevoskuumeesta). Pieniä vieraita saan kylläkin muistuttaa, ettei iso hevonen kestä oikeasti ratsastamista. Yritän kovasti saada sen säilymään ehjänä siihen asti, että oma lapsemme ymmärtää lelujen päälle.

Huoneesta puuttuu vielä puinen lattiavalaisin, jonka isäni on luvannut sorvata pikkuiselle. Ja seinälle pitäisi saada vielä muutama taulu. Mutta eihän tämäkään huone voi kerralla valmis olla. Varsinkin, kun pikkuvauvan kanssa aikaa vietetään paljon meidän makuuhuoneessamme ja alakerrassa. Yksin pikkuinen ei viihdy juuri lainkaan. Mutta ei taida mennä kauaakaan, kun tuossa nojatuolissa jo luetaan iltasatuja.

Sisustajaäidin valinta vauvan ensikirjaksi on designopus

Törmäsin somessa ihanaan vauvakirjaan, jota en voinut olla hankkimatta myös omalle pienokaiselleni. Voisiko sisustusfriikki äiti hankkia muuta kuin maailman designia esittelevää teosta?

Baby's first Eames käy läpi aakkoset designin klassikoiden avulla. Nimenkin perusteella E on arvattavasti yhtä kuin Charles Eames tuoleineen, mutta mukana on ilahduttavasti myös suomalaista osaamista. Vai mitä sanotte siitä, että S on yhtä kuin Eero Saarinen? Ja Marimekkokin vilahtaa sivuilla.

Meidän vauvamme vasta huitoo kirjaa kohti, mutta paksuista pahvisista sivuista saa varmasti hyvin otteen, kunhan selailun aika tulee.

Tässä kesän lahjavinkki muille sisustajaäitien ja -isien lapsille!

Tuokiokuva: Terveiset vauvakuplasta

Hei pienen hiljaisuuden jälkeen! Tulin huikkaamaan, että blogini mammalomailee tällä hetkellä kanssani. Arkemme sai nimittäin ihan uuden keskipisteen, kun esikoislapsemme syntyi. Emme voisi olla onnellisempia juuri nyt.

Blogin pariin palaan uudella innolla heti, kun aikaa ja jaksamista riittää. Tulossa on ainakin vauvan huoneen esittely, joka tämän postauksen pienestä vaaleasta kurkistuskuvasta huolimatta on pikemminkin väripommi.

Ensimmäinen lastenhuone

Kurssille piti täksi kerraksi palauttaa omavalintaisen huoneen perspektiivi- ja pohjapiirros. Rajoituksena oli, että huoneen mitat ja ikkunoiden ja ovien koko ja paikka oli ennakkoon määrätty. Muutoin huoneen sai täyttää haluamallaan tavalla.

Piirros määrää pitkälti piirtämisen arvosanan eli tärkeintä oli perspektiivin ja pohjapiirroksen oikein piirtäminen. Päädyin suunnittelemaan huoneen vauvalle.

Näissä kuvissa näkyy hyvin, kuinka paljon tilaa piirtäminen vie. Tämä kuva ei siis ole lavastettu. Pöytä on työskentelyn jälkeen kuin pommin jäljiltä (kuvat otettu kotona Tampereella).

...
I designed a room for a baby for my interior design course. My desk gets all messy while I'm working my projects! :)