Sisustushelmiä Pärnussa: Kaunis kahvila Pastoraat

Tervetuloa uudistuneille sivuille! Miltä näyttää? Olisi ihana kuulla kommentteja.

Olen kirjoittanut Sisätiloissa-blogia pian kahdeksan vuotta ja aina välillä tekee hyvä freesata ilmettä. Uuden bannerini teki taitava graafikkoystäväni, jolle kertoilin lempiasioistani ja -esineistäni. Tämän sisustusfriikin sydäntä lähellä ovat koti ja sisustus, kuten iskusanat kertovat, mutta myös kuvassa näkyvät valaisimet sekä kukat ja kasvit. Listaan lisäisin vielä värit, mutta ainakin aluksi haluan pitää otsikkokuvan mustavalkoharmaana. Blogin kuvat voivat puhua sitten värien puolesta.

Muutosta on sekin, että halusin blogini ulkoasun olevan alkuun täysleveä, joten sivubanneri tulee näkyviin vasta postauksen alkaessa. Uutena ominaisuutena voit tilata ilmoitukset uusista postauksista suoraan sähköpostiisi. Ilmoitukset tilataan heti kuvakarusellin alapuolelta.

Sivujen tekeytyessä ammattilaisen käsissä minä vietin kesän viimeiset kauniit hellepäivät perheen kanssa Pärnussa Virossa. Kaunis kaupunki on minulle ja miehelleni tuttu jo parin vuoden takaa eikä tuottanut pettymystä tälläkään kertaa. Rantaa, kauniita puistoja, rauhallisuutta ja hyvää ruokaa.

Majoituimme ennestään tuttuun Rannahotelliin, josta teen vielä oman postauksensa, mutta ensin ajattelin vilauttaa kahvila Pastoraatia.

Hain meille take away -kahvit Pastoraatista ihan sattumalta ja ihastuin moderniin ja lämpimään sisustukseen. Menimme takaisin vielä päivälliselle ja voin suositella sekä kahvia että ruokia - ja okei, myös kakkuja!

Kahvilan tuolit ja osa pöydistä näyttivät ainakin erehdyttävästi Gubin mallistosta olevilta. Ihastelin myös tiskin yllä olevaa kiinnostavaa valaisinta ja yleisesti tilojen maanläheistä ja lämmintä väritystä. Nurkassa ollut puu oli myös upea! Kahvila sijaitsi kävelykadun tuntumassa vanhassa kaupungissa vanhassa puutalossa, mikä näkyi modernissa sisustuksessa paljaina hirsipintoina, huimana huonekorkeutena ja paksuina seininä.

Tiski oli tehty messinkilevystä, jonka kuluneet kohdat, naarmut ja tummuminen saivat reilusti näkyä ja sopivat kahvilan henkeen. Tsekkaa myös pöytien asettelu. Ne eivät ole tylsästi suoraan tiskiin nähden, vaan vinoittain ja luovat silmää viehättävän salmiakkirivistön.

Ihana löytää tällaisia helmiä reissussa.

Sisustusraportti 2/18: Kasvot yritysten johdossa, Alvar Aalto, miniasuntoja ja Suomi maailmalla

Viikonloppuun sopii hyvin lueskella sisustusasiaa! Ota rento asento nojatuolissa ja selaa läpi viime aikojen kiinnostavimmat jutut asumisen, sisustuksen ja designin maailmasta. Tästä alkaa sarjassaan toinen Sisustusraportti.

Alkuperäisiin juttuihin pääset otsikkoa klikkaamalla! Kuvituksena oman perheen rauhallinen aamupalahetki, kun vauva on saanut jo ruokansa, ja vanhemmat saavat nautiskella aamukahvin kaikessa rauhassa.

Pöydällä on myös ihana neilikkaa, marjaoksia ja eukalyptusta sisältävä kimppu, jonka kukkakaupan floristi kietaisi löysälle ja hieman romanttisesti sekaisin pyynnöstäni.

Marimekkoa johdetaan innostamalla

Designyritysten takana olevat henkilöt ovat aina mielenkiintoisia. He antavat kasvot yritykselle, sen tarinalle, toiminnalle ja arvolle.

Helsingin Sanomat teki juttua Marimekon toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kaskosta, jonka johtamana Marimekon liikevaihto ylitti ensimmäistä kertaa 100 miljoonan merkkipaalun viime vuonna.

Jutusta selviää, että Alahuhta-Kasko ei suostu ottamaan sankarinviittaa harteilleen yksin - menestys on tiimityötä. Hänen johtamistyylinsä nojaa pitkälti oppiäiti Kirsti Paakkasen tapaan ottaa alaisensa huomioon. Sen Alahuhta-Kasko myöntää, että innostuu helposti ja toivoo innostuksensa tarttuvan alaisiin.

Olen itsekin päässyt haastattelemaan Alahuhta-Kaskoa ja vaikutuin hänen määrätietoisuudestaan. Jos Marimekon johtajan taustat kiinnostavat vielä jatkojutun verran, pääset tästä tekemäni jutun nettiversioon Tiina Alahuhta-Kasko: Luksusmerkkien pinnallisuus ei istu minulle.

Finarten Larissa Immosen toinen koti on Intiassa

Helsingin Sanomat on tehnyt jutun myös Marimekkoa pienemmän, kotimaisen mattoyritys Finarten toimitusjohtajasta Larissa Immosesta. Jutussa Immonen kertoo kasvaneensa tiiviisti perheen mattobisnekseen ja matkanneensa Intiaan mattokaupoille vanhempiensa mukana jo alle 10-vuotiaana. Toimitusjohtaja hänestä tuli perheyritykseen vuonna 2014.

Jutussa kerrotaan muun muassa, kuinka Finarten yhteistyö intialaisten matontekijöiden kanssa sujuu. Huijaus- ja kopiointiyrityksiltä ei ole vältytty, mutta suomalainen neuvottelija on saanut yhteistyökumppaneiden kunnioituksen.

Finarte on teettänyt mattoja Intiassa vuosikymmeniä. Immosen mukaan Finarten matot ovat silti suomalaisia. Työn teettäminen Suomessa vaatisi sekä raaka-aineiden tuontia että mattojen hintojen nostamista jopa viisinkertaiseksi. Osa materiaalista olisi tuotava Suomeen joka tapauksessa ulkomailta. Immonen perustelee, että kotimainen design ja esimerkiksi räsymattoperinteen jatkaminen ajavat ohi materiaalin alkuperän kotimaisuudesta puhuttaessa.

Miltä maistuu elämä miniasunnossa?

Työnantajani Deko tutustui asukkaiden elämään Martinlaakson uusissa miniasunnoissa. Ei yllätä, että 15 neliön kodeissa eletään erilaisissa elämäntilanteissa ja eri syistä. Asukkaat vaikuttavat viihtyvän minikodeissaan. Yksi kertoo vähentäneensä tavaramäärää ja keventäneen samalla oloaan, toinen haki vaihtelua eron jälkeen ja kolmas muutti asuntoon tuoreen parisuhteen myötä.

Kritiikkiähän miniasunnot ovat saaneet runsaasti. Jutussa kerrotaan, että niiden pelätään muuttavan asumista liikaa "kotiloiksi", säilytystiloiksi, joissa ei viihdytä kuin nukkumisen verran.

Vastikään myös Helsingin Sanomat teki juttua miniasumisesta. Jutussa professori Mari Vaattovaara pelkää, että miniasunnoista tulee asuntosijoittajien tapa kerätä isoja voittoja niiden kustannuksella, joilla ei ole varaa asua isoissa kaupungeissa muissa kuin miniasunnoissa. Jos tämä näkökulma kiinnostaa, pääset tästä Hesarin juttuun "Suomalaisia miniasuntoja kauhistellaan jo ulkomailla".

Alvar Aallon suunnitteleman Paimion parantolan kohtalo auki

Vuonna 1933 valmistunut Paimion parantola Varsinais-Suomessa on yksi Alvar Aallon tunnetuimmista töistä. Kesällä kohistiin, kun rakennuksen omistava Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri laittoi sen myyntiin tarjouskilpailulla.

Aiheesta keskusteli taannoin Yle Puheen Kulttuuricocktail, jonka podcast on edelleen kuunneltavissa. Keskustelussa Alvar Aalto -säätiön toimitusjohtaja Tommi Lindh ja Suomen arkkitehtiliiton entinen puheenjohtaja Leena Rossi nostivat esille muun muassa sen, jääkö parantola suojelematta ikänsä takia. Eihän parantola ole vielä edes satavuotias. Aallon tyyli on edelleen niin ajankohtainen, ettei se herätä ajatusta tarpeesta suojella rakennusta tuleville polville.

Tarjouskilpailun myötä on herännyt huoli, kenelle rakennus irtaimistoineen menisi, millaiseen käyttöön ja millä reunaehdoilla. Voisiko siellä tulevaisuudessa enää käydä? Parantola on ollut myös mukana listalla, jossa joukko Aallon rakennuksia pyritään saamaan Unescon maailmanperintölistalle. Miten käy tämän hankkeen? Yhtä mieltä Lindh ja Rossi olivat siitä, että kyseessä on jokaisen Aalto-fanin ehdoton käyntikohde ja kokonaisuus, jota ei saisi päästää katoamaan.

Loppukevennys: Suomi mainittu!

Viime aikoina silmiini on sattunut useampikin hyvä uutinen, joissa suomalainen design ja asuminen ovat päässeet ansiokkaasti esille ulkomailla.

Vielä näin Habitaren aikoihin sopii hyvin Iltalehden uutinen "Japanilaisen sisustusliikkeen johtaja maistoi suomalaista jäätelöä - nyt myynnissä Euroopan suurkaupungeissa". Suomen Jäätelön jäätelöpikareita on ollut myynnissä Mujin liikkeissä sen jälkeen, kun Mujin johtaja ihastui makuihin viime vuoden Habitare-messuilla.

Time lehti on nostanut helsinkiläisen saunan ja ravintolan Löylyn vuoden 2018 merkittävien matkakohteiden listalleen. Ylen uutiseen tästä.

Ja brittilehti The Gurdian on käynyt tutustumassa elämään Fiskarsissa. Juttuun on haastateltu suomalais-brittiläistä Puukon perhettä, joka muutti Britanniasta Fiskarsiin rauhallisemman perhe-elämän ja uuden ammatillisen suunnan takia. Yleisemmin juttu kertoo kuitenkin tästä taiteilijoiden asuttamasta kylästä. Guardianin juttuun pääset tästä.

Kesä täynnä designia: Menovinkit sisustusdiggarille

Olenko ainoa, josta tuntuu, että mielenkiintoisia sisustus- ja designtapahtumia ja -näyttelyitä on jatkuvasti enemmän? Olen tehnyt pientä listaa tapahtumista, joissa olisi tässä kesän mittaan kiva käydä ja ajattelin jakaa listani teidän kanssanne. Ehkä jollain on vielä kalenteri tyhjänä designista!

Jos jollain on tiedossa lisää kiinnostavia tapahtumia, niitä saa mieluusti vinkata kommentteihin.

Yhden odotetuimmista kohteista saan jo ruksia nähdyksi. Kävimme eilen koko perheen voimin päiväretkellä Fiskarsissa ja piipahdin Onoman eurooppalaisia keramiikkataiteilijoita koonnessa About Clay -näyttelyssä sekä Firkars Summer House -näyttelyssä, jossa joukko muotoilijoita ja designyrityksiä ovat tehneet omat tulkintansa kesäkodin eri huoneista jostain taitelijasta inspiroituneena. Täältä jälkimmäisestä ovat myös postauksen kuvat. Iso suositus molemmille näyttelyille sekä tietenkin Fiskarsille, joka on aina yhtä ihana reissukohde.

F niin kuin Fiskars

About Clay, Fiskarsin Kuparipajassa,13.5.2018–2.9.2018.
Fiskars Summer House, 15.6.2018–6.9.2018.

H niin kuin Helsinki

Helsingin Designmuseossa norjalaismuotoilija Daniel Rybakkenin näyttely Daylight and Objects, 8.6.2018–26.8.2018. Rybakken on monille tuttu Artekille suunnitellusta 124 degrees -peilistä. Desigmuseossa on edelleen myös Timo Sarpanevan näyttely, jos sekin on vielä näkemättä.


Svenskt Tenn Hanasaaren kulttuurikeskuksessa Design from Sweden -näyttelyssä,
25.5.2018–26.8.2018, ja Didrichsenin taidemuseossa Estrid Ericson & Josef Frank – Muotoilun uudistajat -näyttelyssä, 25.5.2018–9.9.2018. Ja jos inspiraatio iskee, merkin tuotteita saa syyskuuhun asti myös Stockmannin pop up -kaupasta Helsingin keskustasta.

Klassikkokohteista on näkemättä vielä Alvar Aallon kotitalo, jossa järjestetään opastettuja kierroksia lähes päivittäin. Lisäksi Jyväskylässä olisi kiinnostavaa poiketa Alvar Aallon museoon, ks. kohta J.

J niin kuin Jyväskylä

Jyväskylän Alvar Aalto -museossa on alkanut näyttely Asuntomme probleemina, 8.6.–16.9.2018, joka avaa Aallon ajattelua asuntosuunnittelussa. Näyttelyyn liittyen on ilmestynyt myös tuore kirja Sirkka-Liisa Jetsonen: Alvar Aalto Homes, jonka aion jossain vaiheessa hankkia käsiini.

P niin kuin Pori

Itseoikeutetusti Asuntomessut, 6.7.2018–5.8.2018 ovat monelle sisustajalle kesän must-kohde. Kuuluu myös omalle listalleni. Äitiyslomalla messukohinaa on tullut seurattua paljon normaalia vähemmän, joten tarjonta on ihana yllätys!

T niin kuin Tampere

Jos vanhat talot ja eritoten niiden tarinat kiinnostavat, kehotan suuntaamaan askeleet Tampere-visiitillä Kulttuuritalo Laikkuun. Kesäkuun loppuun asti siellä on auki Pelastetut kaunottaret -näyttely, 1.6.2018–30.6.2018, jossa on muutama minunkin valokuvani kertomassa tamperelaisen Annikin puutalokorttelin kunnostusurakasta.

Värit ja sävyt ovat loputtoman mielenkiintoisia: inspiroiva Margrethe Odgaardin näyttely

Sisustuksessa inspiroivaa on usein värien käyttäminen. Niillä voi luoda tilaan esimerkiksi kontrasteja, muotoja, tunnelmia, kylmyyttä, lämpöä, runsautta tai minimalistisuutta.

Aika usein inspiroivan sisustuksen nähdessään tekisi mieli riisua se pelkiksi väreiksi, jotta näkisi, mistä väripaletista kiinnostavuus syntyy. Eihän tätä todellisuudessa tule tehtyä.

Muutama vuosi sitten sisustusbloggarit innostuivat maalivalmistaja Sherwin-Williamsin ohjelmasta, joka analysoi värit mistä tahansa valokuvasta, siis myös tilakuvasta (kuten olohuoneestamme postauksen lopussa). 

Tämä tuli mieleen, kun vierailin viikolla Helsingin Designmuseossa tanskalaismuotoilija Margrethe Odgaardin näyttelyssä. Odgaard on mestari näkemään väriyhdistelmiä ja tekemään niitä itse. Erityisen inspiroivaa oli nähdä hänen väripäiväkirjansa Japanista ja Marokosta. Odgaard halusi niillä tutkia, voivatko värit ja niiden yhdistelmät olla kulttuurisesti erilaisia ja tunnistettavia. Yhdelle sivulla hän oli poiminut yhdistelmän jostain näkemästään tilasta: seinäväri, lattiaväri, oven väri ja niin edelleen.

Tämän lisäksi esillä oli muotoilijan töitä: huonekaluja, tekstiilejä, väritutkielmia...

Todella kiinnostavia olivat sinistä takaseinää vasten olleet väripaletit. Seinältä löytyi toinen toistaan ajankohtaisempia väriyhdistelmiä. Jos olet pohtinut, mitä yhdistää puuteripinkkiin tai millä kirkastaa nahanruskeaa, katso Margrethen yhdistelmät. Voit löytää juuri etsimäsi.

Tsekkaa kuvat alta, sillä näyttely sulki ovensa juuri tänään.

When in Rome: Näkymiä ikuisen kaupungin kaduille

Tuntui, että kesäloma sai oikeutetun päätöksen viime viikonloppuna, kun suuntasin mieheni kanssa pitkäksi viikonlopuksi helteiseen Roomaan. Lämpötankkaus teki hyvää. Eikä kolmekymmentä astetta ollut vielä este eikä mikään kaupunkilomailuun. Päinvastoin! Tuntui, että kuumuus pakotti ottamaan rennosti. Me nautimme täysillä ja välttelimme ilmastoituja kauppoja.

Yövyimme sisustukseltaan hyvin italialaisessa hotellissa, jolle varaan vielä oman postauksen. Halusin kuitenkin koota muistiin myös kaupungista, arkkitehtuurista, näkymistä tekemäni havainnot. Rooma on siitä upea kaupunki, että historia, tuhannet vuodet, ovat näkyvissä kaikkialla. Arkeologisia kaivauksia ja aidattuja raunioalueita tupsahteli eteen joka puolella kaupunkia. Upeita vanhoja taloja oli kaikkialla ja ne oli pidetty pääosin hyvässä kunnossa.

Helteellä paikalliset asukkaat pitivät pimentävät ikkunaluukut kiinni. Välillä tuntui, että olimme kulissikaupungissa, josta oikeat asukkaat olivat kaikonneet.
Eniten ihastelin kapeita kujia, karkkivärein maalattuja taloja, Tiberin rantaa, näkyvillä olevaa historiaa ja kaikkialla olevaa kauneutta. Tietysti tämän blogiin sopivan listan ulkopuolelle jäävät pasta, pizza, tiramisu, italialainen jäätelö, prosecco, kahvi... Kun jätti shoppailun väliin, oli aikaa syödä ja juoda.