Kerron teille lyhyen tarinan, joka muutti mielipiteeni vuorenkilpien suhteen. Meillä kasvaa herttavuorenkilpeä muun muassa takapihalla aidan vieressä (tai ainakin luulen, että kyseessä on juuri herttavuorenkilpi). Kun aloin suunnitella sora-aluetta samalle puolelle pihaa, mietin pitäisikö aidanvierus tyhjentää, jotta soran saisi vietyä aitaan kiinni. Olin kuitenkin viime syksynä ja uudelleen keväällä putsannut herttavuorenkilpien juurelta pois kuolleet lehdet, joten ajattelin katsoa, oliko työlläni mitään merkitystä. Lisäksi aidanvierus näytti siltä, että jokin reunuskasvi ei olisi pahitteeksi. Muistelin, että viime kesänä vanhat kasvustot olivat näyttäneet vähän surkeilta. Ehkä tänä vuonna homma olisi toinen.
En tiedä vaikuttiko siivoaminen vai mikä, mutta vanhat vuorenkilvet kukoistavat ja ovat innostuneet jopa kukkimaan. Lehdet kiiltevät tummanvihreinä ja kurottelevat vahvoina kohti taivasta.
Sora-alue on saanut oikein terhakan reunuksen näistä vanhuksista, joten en enää missään nimessä halua kaivaa niitä pois penkistä. Tykkään raparperimaisista lehdistä, mutta erityisesti siitä, ettei näitä tarvitse kastella eikä hoitaa koko kesänä. Ehkä syksyllä jälleen putsaan kuolleet lehdet pois. Jos sillä selviää, niin vähään ovat tyytyväisiä. Olisiko vuorenkilvestä jopa uudeksi pihan trendikasviksi?
Jätä kommenttisi!
Musta vuorenkilpi on kans ihan kiva :-) Meidän vuorenkilvet ovat vaan ryhtyneet johonkin joukkoitsemurhaan. Ne vaan kuolevat. En tiedä miksi - olin myös luullut, että se on älyttömän helppohoitoinen kasvi, jonka minäkin saan pidettyä hengissä. Mutta enpä vaan saa.
VastaaPoistaHei Vanha Jäärä! Kiva kuulla, että muutkin tykkäävät näistä perinteisistä kasveista. Mikähän sinun kasvejasi vaivaa? Toivottavasti piristyvät. :)
Poista