Tänä vuonna kevät on kuitenkin saanut minut pauloihinsa. Myönnettäköön, että kevät on ollut poikkeuksellisen hyvä. Lämpöä ja aurinkoa on piisannut. Mutta parasta keväässä on ollut sen uskomaton vihreys. Se on rikasta ja heleää. Pian kesän myötä vihreys tummuu ja syvenee.
Toinen ihana juttu on tuoksu. Kevät tuoksuu kasvulta, parhaiten juuri sateen jälkeen. Tuntuu, että ilma on täynnä happea ja energiaa. Ehkä tämä on syynä sille, että olen jo parina päivänä pinkaissut spontaanisti juoksulenkille, vaikka yleensä hoidan liikkumiseni kuntosalilla.
Kolmantena tekijänä on aurinko, joka ei paista vielä niin paahtavasti kuin keskikesällä. Minulla on todella vaalea iho ja palan herkästi, mutta armollinen kevätaurinko ei ole kärventänyt minua kertaakaan. Olen istunut jo monenä päivänä tuossa terassin portaalla, kasvot kohti aurinkoa, silmät kiinni nautiskellen.
Viimeisenä tekijänä on varmasti myös se, että ensimmäistä kertaa aikuisiällä saan seurata lähietäisyydeltä oman pihan heräämistä uuteen vuodenaikaan. Se on kerrassaan koukuttavaa. Siispä nämäkin kuvat ovat pitkällä zoomilla omalta pihalta otettuja.
Bonuksena ovat myös pihapiirin linnut, joiden lauluun on ihana nukahtaa ja herätä.
PS. En suinkaan ole unohtanut loppuja asuntomessukuvia. En vain voinut olla postaamatta näitä kukkakuvia ensin.
Some pics from our backyard. Love the spring!
Kirjoita kommenttisi!