Kangaskaupassa ihastuin harmoniseen harmaa-valko-vihreään, sahalaitakuvioiseen kankaaseen. Ongelmana oli vain se, että kangas oli leveydeltään 140 cm ja pääty taas 160 cm (+10 cm paksuus). Helpommalla olisin päässyt, jos olisin kääntänyt sahalaitakuvion vaakaan. Ommeltavana olisi ollut vain yksinkertainen pussi. Mutta kuka sitä nyt helpolla itsensä päästäisi. Varsinkin, kun tähän asti olen lähinnä keskittynyt ompelemaan verhoja. Päädyin kuitenkin ostamaan kankaan. Ajattelin ratkoa lisäpalojen tekemistä kotona. Myyjän kanssa laskeskelin kankaan menekin ja lähdin tyytyväisenä kotiin.
Hommaa aloittaessani tajusin, että lisäpalat olisivatkin vähän kinkkisempi juttu. Ne pitäisi myös kuviokohdistaa. Tämä lisäsi vaikeuskerrointa melkoisesti. Kiitos vanhemmille loogisen päättelykyvn geeneistä, sillä kankaita sai pyöritellä ja mallailla muutaman tovin ennen kuin homma onnistui. Lisäksi kuviokohdistusta ei oltu otettu huomioon kankaan menekkiä laskettaessa. Hikeä puski otsalle, kun neulasin paloja toisiinsa kiinni.
Lopputulos on varsin onnistunut. Pientä heittoa päädyn reunoissa näkyy, mutta onneksi sahalaitakuvio on varsin epäsäännöllinen. Hihkuin riemusta, kun näin miten hyvin palat asettuivat ompelemisen jälkeen.
Valmis irtopäällinen on ihana! Olen aika varma, etteivät nämä huput tähän jää. Talveksi voisin tehdä jonkin yksivärisen päädyn. Mallille olisi helppo keksiä vaikka minkälaisia variaatioita.
Hintaa muutokselle tuli 30 euroa, mikä sisältää kankaan ja langan. Mallin keksin omasta päästä. Aikaa tekemiseen meni nelisen tuntia kaikkiaan. Tajusin, että osaan kaikenlaista, kun mietin ja teen ihan rauhassa. En joutunut purkamaan yhtään ommelta, mistä olin erityisen ylpeä.
Tällaista päätyä ei ole ihan jokaisella! Makkarin ilme muuttui ihan uudeksi. Kankaan murretut sävyt sopivat kauniisti yhteen harmaiden pellavaverhojen kanssa ja niihin voin yhdistää melkein värin kuin värin.
Kirjoita kommenttisi!