Vaikka silloin tällöin pohdin, että tästä aiheesta pitäisi kirjoittaa, postaukseni syntyvät hyvin spontaanisti. Kun jokin näyttää kotona kivalta, kuvaan sitä. Työssäni teen sisältöä tarkkaanmietittyjen teemojen ja tiukkojen aikataulujen kanssa. Blogi on kaiken tämän vastapaino. Kukin saa tehdä tavallaan. Minulle tarkka sisältöjen ja aikataulujen rakentaminen sotisi blogin keveyttä vastaan. Joskus mietin, pohditaanko blogien tulevaisuutta osin tästä syystä. Hommasta on tullut niin vakavaa.
Toiseen kysymykseen, että lukeeko tätä kukaan, en oikeastaan voi itse vaikuttaa määräänsä enempää. Pyrin tekemään visuaalisesti kaunista blogia, jossa avaan oven kotiini ja toivon, että meidän perheemme ratkaisut ja ajatukseni sisustamisesta inspiroisivat. Omat kasvoni ja eritoten perheeni rajaan edelleen ulkopuolelle. Näin teen, koska haluan jakaa sisustusinspiraatiota, en niinkään tulla omalla persoonallani kenenkään mielenkiinnon kohteeksi. Tilastojen mukaan teitä lukijoita on, kiitos siitä!
Kurkataan vielä olohuoneeseen, jossa vaihdoin sohvaan vuosien tauon jälkeen alkuperäiset selkätyynyt. Yksivärinen sohva ja koristetyynyt näyttää pitkästä aikaa kivalta. Talvella kaipaan tällaista tummempaa ja turvallista sohvaa samettityynyineen.
Sohvan toisella käsinojalla on talven ainoita sisustusostoksia, Granitista hankittu todella lämmin ruskea-valkoinen villaviltti. Menee sävyiltään muuten täydellisesti yhteen Marimekon suosikkityynynpäällisten kanssa.
Social Icons