Erilaista myös siinä mielessä, että koti ei ole enää jatkuvasti tiptop ja sisustus on saanut mukautua vauvan kehityksen tahdissa. Olemme opetelleet sulkemaan ovet perässämme, koska kylpyhuone lattiakaivoineen on ehdottomasti yksi kiinnostavimmista asioista. Portaisiin on tullut portti, koska muuten niissä kiipeiltäisiin jatkuvasti. Tv-tason reunat on siistitty valaisimista, viherkasveista ja koristeista. Tätä ei varmaan tarvitse edes selittää. Tavarat ja eritoten irtonaiset tavarat kiinnostavat.
Silti koti on edelleen minusta kaunis juuri tällaisena. Lelut täyttävät olohuoneen (ja aika usein myös muut huoneet) ja niin sen minusta pitääkin olla. On ihanaa, että lapsi näkyy kotona ja että hän on ottanut tilan haltuun. Leikitkin kuuluvat minusta olohuoneeseen. Toivottavasti vielä pitkään.
Olen alkanut miettiä, että sisustus toimii, kun se kestää arkea eikä vaadi asettelua. Olen iloinen kauniista kodista joka päivä enkä vain silloin, kun tavarat ovat paikoillaan ja kaikki tyynyt ojennuksessa. Kauniita ne tyynyt ovat vähän lytyssäkin.
Näetkö sinä kuvissa sisustusintoilijan kodin vai vain lelusotkut lattialla?
Kirjoita kommenttisi!