Tätä on skandinaavinen klassisuus - yövyin upeassa funkkishotellissa Virossa

Tein mieheni kanssa kesälomareissun etelänaapuriin Viroon ja Latviaan autolla. Ensimmäinen pysähdys oli rantakaupunki Pärnussa. Mieheni oli varannut huoneen aivan pitkän rannan tuntumasta  Rannahotellista.

Hotellirakennus on valmistunut jo vuonna 1937 kahden virolaisen arkkitehtuurin suunnitelmien pohjalta ja se toi heti aluksi mieleeni Alvar Aallon ikoniset rakennukset ja esimerkiksi saman ajan Paimion parantolan.

Sisällä koin yllätyksen. Näin kaunista funkkishotellia ei ole tullut vastaan missään. Näkyvissä olivat edelleen rakennuksen kaikki kauniit arkkitehtoniset piirteet. Viime vuonna tehdyssä remontissa vanha hotelli oli nostettu uuteen loistoon. Värisävyt olivat murrettuja, peiliä oli käytetty paljon, samoin puuta ja listoituksia. Valaisimet olivat muun muassa Flosin klassikoita ja tuntui, että jokainen yksityiskohta oli mietitty. Näin lähellä skandinaavista klassisuutta en muista olleeni pitkään aikaan. Tunnelma oli todella arvokas ja rauhoittava. Olisin voinut siirtää saman tien monta juttua suoraan kotiin sisustuksesta (enkä vähiten sijaintia aivan rannalla).

Hotellihuoneessa pidin paljon listoituksista. Sängynpäädyssä oli kauniit pystyrimat, jotka eivät kuitenkaan yltäneet kattoon asti. Katonrajaan oli jätetty paikka kehyksille, joissa näkyi historiallisia kuvia hotellista ja Pärnusta. Pieneen kylpyhuoneeseen tuli luonnonvaloa ikkunan läpi, jossa näkösuoja takasi yksityisyyden.

Aamiaisella henkäisin vielä kerran ihastuksesta. Ravintolasali oli viimeistelty muun muassa peilipylväillä, joissa oli vielä upeat kuvioinnit peilien päällä. Tarvitseeko vielä sanoa, että tämä hotelli oli todellinen nautinto. Suosittelen!

Ullakkounelma

Värejä, puupalkkeja, avonaista tilaa. Kukapa ei muuttaisi ullakkohuoneistoon, jos saisi tilaisuuden. Jos huonekorkeutta onkin vähän vähemmän kuin vanhoissa kivitaloissa, korvataan se tässä asunnossa avaralla pohjaratkaisulla.

Isot ikkunasyvennykset tuovat valoa syvälle huoneisiin ja ovat kaunis arkkitehtuurinen elementti. Olisipa kiva käpertyä ikkunasyvennyksen pehmoisten tyynyjen päälle lukemaan lehtiä tai kirjaa. Enkä laittaisi hanttiin kylpemistä kattoikkunan alla. Siinä voisi tuijottaa taivasta ja haaveilla.

Tykkään stailauksessa käytetyistä kirkkaista väreistä. Vähän jotain väriä seinään sinne tänne ja asunto sujahtaisi omaan makuuni täydellisesti. Voisin kokeilla maalata tai tapetoida ainakin yhden ikkunasyvennyksen katon (tai kaikki syvennyksen pinnat) vaikkapa makuuhuoneessa. Aksenttiväri levittyisi valon mukana koko huoneeseen (ja olisi nopea vaihtaa, jos siihen joskus kyllästyisi). Joku herkullinen ja kirkas väri olisi ihan ässä! Valintani saattaisi olla mandariininoranssi, raikas turkoosi tai kevään vihreä.

Tämä viikonloppu kuluu osittain töissä ja heti töiden jälkeen Suomen jääkiekkopelin kannustusjoukoissa kavereiden kanssa. Railakasta viikonloppua myös sinne ihan jokaiselle!

Kuvat lainattu luvalla / Pictures borrowed by permission of: Fantastic Frank
...
What you think about this apartment on the attic? Full of light, details and colours. I would add some paint and could move right in. But who wouldn't? :D

Katse ylös!

Katso kattoasi. Onko se valkoinen, kuten minulla? Miksiköhän. Suomessa on nähty paljon mäntypaneloituja kattoja ja kaikenlaisia levytettyjä kattoja, mutta miksi värillinen, maalattu tai tapetoitu, katto on harvinaisuus?

Kuvat lainattu Apartment Therapy ja Live like you.

Suomalaisissa asunnoissa on monesti melko matala huonekorkeus, jota ei haluta madaltaa entisestään tuomalla sinne intensiivistä väriä. Tämä on huono selitys, koska panelointi madaltaa kattoa aivan samalla tavalla (vaikka sitä ei nykyisin enää tehdäkään patenttiratkaisuna). Tuntuu, että kattopintaa osataan hyödyntää vain ravintoloissa, pubeissa ja baareissa.

Kun puhutaan väristä, sen ei tarvitse olla joko valkoinen tai esimerkiksi räiskyvän violetti. Suomalaisten rakastamat vaaleat ja rauhalliset värit, kuten beige, sininen ja harmaa, sopivat myös kattoon.

Kattoa maalatessa tai tapetoidessa kannattaa toki miettiä, millainen tunnelma huoneeseen halutaan. Valkoinen katto luo vaikutelman korkeammasta tilasta, mutta toisaalta täysin yksivärinen huone antaa vaikutelman loputtomasta tilasta, koska rajoja ei näy.

Jos pitää voimakkaista väreistä, kannattaa katto maalata jo pelkän rajun kontrastin takia. Mainitsemani räiskyvä violetti näyttää sointuvammalta, jos katto on sävytetty vaalealla violetilla. Katon maalaamisella voi myös rajata tilaa, kuten alla olevassa ruokailuhuoneen kuvassa, jossa onkin yllättävästi musta katto (WAU). Tykkään kuvassa myös siitä, että kerrankin huoneen tehosteväri on laitettu kattoon. Käyttökelpoinen idea, ehdottomasti.

Maalattu katto antaa tunnelmaa ja luo vaikutelman rauhallisesta tilasta. Vai mitä mieltä olette vaikkapa näistä alla olevista kuvista?

Kuvat lainattu Calfinder, Nathan Turner Designs, Jordan Guide Design.

Olen alkanut kiinnittää huomiota kattoihin aivan viime aikoina. Ehkä syynä on innostukseni valaisimiin. Samalla kun katselen kattoa miettien, mikä valaisin sinne sopisi roikkumaan, olen alkanut miettiä ikuista valkoista kattoa ja sen dominointia.

Mietitäänpä vaikka makuuhuonetta. Siellä vietetään melkoisesti aikaa katse kohdistettuna kattoon, vaikkei siellä ole mitään nähtävää. Tai lastenhuone. Esimerkiksi vauva tarkastelee maailmaa makoillen selällään, mutta näkee vain kattovalaisimen ja valkoisen katon. Voisi olla niin vauvalle kuin vaikkapa minullekin mielenkiintoisempaa katsoa kattoa, joka on rauhoittavan harmaa tai vaikkapa vaaleansävyisellä tähtikuvioisella tapetilla peitetty.

Kuvat lainattu Elisabeth Sullivan Design ja Apartment Therapy.

Heräsikö muille halu tarttua siveltimeen tai tapettiin ja tehdä katolle jotain? Tai onko jollakulla jo värillinen katto (haluan ehdottomasti tietää millainen se on)?