Eukalyptuskranssi jäi maljakkoon

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Olin innoissani tekemässä tänäkin vuonna eukalyptyskranssia. Ostin pitkät oksat ja etsin valmiiksi metallisen renkaan. Koska en ehtinyt ryhtyä puuhaan juuri samana iltana, lykkäsin eukalyptukset maljakkoon ja nostin ne työhuoneen pöydälle, jossa nyt sattui olemaan tilaa.

Raikas tuoksu leijaili nopeasti koko huoneeseen. Koska oksat olivat jo vedessä mukavasti, en pitänyt kranssin kanssa kiirettä seuraavinakaan päivinä. Ja ne näyttivät niin kivoiltakin! Toivat raikkautta ja vehreyttä työhuoneeseen, jossa viherkasveja ei ole.

Pikkuhiljaa oli pakko myöntää, että katselin oksia mieluummin työhuoneessa kuin kranssina. Eikä pöydän ääressä töitä tekevä puolisokaan valittanut. Pitkät oksat ovat ihanat valuessaan lähes pöydälle. Ehtiihän sitä ostaa uudet oksat kranssiin, jos niikseen tulee.





"Kotona pitää olla tilat vieraiden viihdyttämiseen"

tiistai 28. marraskuuta 2017

Viaton paheeni on katsoa viikonloppuaamuisin televisiosta ulkomaisia, pääosin jenkkiläisiä ja kanadalaisia, sisustusohjelmia, joissa asunnot laitetaan isoilla remonteilla uuteen uskoon.

Jaksosta toiseen asukkaiden toivelistan ensimmäisenä ovat muutokset, joiden myötä kotona olisi tilaa viihdyttää vieraita "to entertain friends and family". Ratkaisuina tämä tarkoittaa useimmiten virallista aikuisten olohuonetta "formal living room" ja erikseen perheen olohuonetta "family room", ylimääräistä vierasvessaa "powder room", ovien taakse suljettavaa lasten leikkitilaa "play room" ja isoa ruokailutilaa pitkine pöytineen "formal dining room" keittiön yhteydessä olevan ruokapöydän "breakfast nook" lisäksi.



En tiedä mistä johtuu, että tämä ihmetyttää minua kovasti? Onko suomalainen ja amerikkalainen vierailukulttuuri niin erilainen? Outoa, että mietittäisiin kotia siltä kannalta, miten hyvin se sopii vieraille. Kuin koti jakautuisi oman perheen tiloihin ja vieraille tarkoitettuihin tiloihin.

Kun etsimme nykyistä ensimmäistä omistusasuntoamme, emme miettineet, miten näissä neliöissä onnistuu ystävien viihdyttäminen. Toki rivitaloasuntoon mahtuu jo kosolti kavereita kerralla ja se on ihanaa, mutta tilaratkaisuja ei ole tehty meillä sitä silmällä pitäen. Olohuoneessa on sohvapaikat meille kahdelle, keittiö on suunniteltu niin, että voimme tehdä yhdessä ruokaa yhtä aikaa viikonloppuisin, ja ruokapöytä nyt sattui olemaan kuudelle hengelle, mutta oli alun perin mieheni työpöytä hänen poikamiesasunnossaan.


Tuntuu, että Suomessa asumisen trendi ja ihanne on liikkunut siihen suuntaan, että vietetään enemmän aikaa yhteisissä tiloissa sen sijaan, että sulkeuduttaisiin omiin huoneisiin. Tilat painottuvat avonaisiin oleskelu-keittiöihin, joissa kukin voi tehdä eri asioita mutta olla silti yhteydessä. Meilläkin suurin osa neliöistä on alakerrassa. Yläkerran makuuhuoneisiin mahtuu oikeastaan vain sängyt.

Tuntuisi tilan tuhlaamiselta, että jossain päin taloa tai asuntoa olisi tiloja vain vieraille. Yläkerran vierashuoneemme on pieni hukkatila, jolle mietitään järkevämpää käyttöä vähän väliä. Meillä käy vieraita ehkä kerran kuukaudessa, ja jos porukkaa on enemmän, tuodaan olohuoneeseen tai ruokapöydän ympärille lisäistuimia muista huoneista. Kalustuksen ilme on tällöin sekalainen mutta rento. En tykkää pönötyksestä, en varsinkaan kotonani.



Asuntojen neliöhintojen noustessa (ainakin pääkaupunkiseudulla) on monilla mahdollisuus ostaa vain kompakteja koteja. Meillä kahdella on toki neliöitä ympärillä yllin kyllin moneen muuhun pariskuntaan verrattuna, mutta kodin kaikki tilat ovat silti käytössä päivittäin. Kaikenlainen virallisuus karisee, kun neliöt ovat tehokkaassa käytössä. Jos monellakaan ei ole tilaa erilliselle viralliselle vierasolohuoneelle, ei myöskään ole kaappitilaa paremmille vierasastioille. Niillä samoilla lautasille tarjotaan ruoka omalle perheelle ja vieraille ja sen saman ruokapöydän ääressä syödään arkena ja ystävien kanssa kokoontuessa.

Mitä mieltä vieraille tehdyistä tiloista ruudun siellä puolella ollaan?

Muutos: Maalattu nelikulmio rajaa ruokailutilan avokeittiössä

lauantai 25. marraskuuta 2017

Kotona alkaa näyttää siltä, että joku on vähän innostunut muiden kuin kokonaisten seinien maalaamisesta. Ensin eteiseen tuli puoliksi maalattu seinä ja nyt ruokailutilassa on seinässä vihreä nelikulmio. Alun perin mietin maalaavani seinään ison ympyrän, mutta mietittyäni asiaa, ajattelin, että iso nelikulmio rajaisi ruokailutilan tehokkaammin omaksi toiminnokseen avokeittiössä. Ja sen vihreä alue todella tekee. Olohuoneesta katsottaessa alueen sisään mahtuu kaappikello, ruokaryhmä ja kattovalaisin. 

Kokeilin alueen kokoa seinään ensin teippien avulla. Seinä on lopulta aika pitkä, joten myös alueen piti olla tarpeeksi suuri näyttääkseen hyvältä ja mahduttaakseen kalustuksen sisäänsä. 

Maalaus olikin sitten todella nopea homma. Teipit hoitivat rajauksen, joten tarvitsi vain vetää telalla pari kerrosta pintaan. Sävynä on Tikkurilan Serpentiini, joka taittaa vahvasti harmaaseen. Koska olohuoneen tummanharmaa seinä on kodin hallitsevin elementti, muiden sävyjen täytyy myös taittua harmaaseen, jotta ne eivät riitele keskenään. Ruokailutilan seinän sitoo olohuoneeseen toki myös harmaaseen taittava vihreä sohvamme, joten kokonaisuus on rauhallinen. Tämä siitä huolimatta, ettei vihreää ja tummanharmaata seinää näe samalla kertaa, koska ne sijaitsevat vastakkaisilla seinillä.

Vihreä on ihana tausta valkoiselle ruokaryhmälle ja valaisimelle. Tämä oli hyvä temppu!






Takki kääntyi - Yhtäkkiä huomasin ihastelevani ruskeita samettiverhoja

torstai 16. marraskuuta 2017

Muistan hyvin, kuinka kirjoitin blogiin aiemmin tänä vuonna, etten tunne viehtymystä trendikkääseen ruskeaan. Pitkään se vei ajatuksia liikaa kasarille. Nyt täytyy myöntää, etten sittenkään ole ollut immuuni kaikelle sille ruskealle, jota sisustajalle nyt tarjotaan. Niin vain minäkin aloin ihastella ruskean viehkeitä sävyjä vaaleasta puusta tummaan suklaaseen. 

Aiemmin kotona on ollut korkeintaan pellavanruskeaa tyynyissä. Jossain vaiheessa mietin myös pellavaisia ruskeita verhoja olohuoneeseen. Mutta sitten olohuoneeseen löytyi verho varastosta, kun makuuhuoneen vihreä samettiverho siirtyi alakertaan. Siispä makkari jäi ilman verhoa, ja ajatukset siitä jostain ruskeasta siirtyivät yläkertaan. Sängynpäädyn hupussa on vihreiden ja harmaiden raitojen kaverina ruskeita sahalaitoja, joten siitä oli sitten lyhyt matka ruskeiden samettiverhojen tilaamiseen. Verhojen sävy näyttää kuvissa punertavammalta kuin luonnossa, jossa ne näyttävät vaaleammilta ja harmaaseen taittuvammilta. Aika ihanilta.

Sametti on kyllä mahtava talvikodin materiaali. Se tuo lämpöä ja kodikkuutta välittömästi tullessaan. Himmeä hohde ei kuitenkaan syö kaikkea valoa, vaikka kangas onkin paksua.

Apua, mitäköhän sitä seuraavaksi huomaa fanittavansa? Myöntääkö siellä kukaan joutuneensa vaihtamaan mielipidettään sisustusasioissa?




BLOG DESIGN BY ADORATION